Pöytälaatikosta päivänvaloon päässeet

 

 

 

Kirjat

Kirjani eivät taida olla ihan maailmankirjallisuutta, mutta olen lukenut monia... olin aikeissa sanoa "huonompiakin", mutta jätettäköön. Sanon siis vain:"monia samantasoisia", ellen sitten ole jättänyt kesken...

Olen julkaissut kirjat ensimmäistä lukuunottamatta Books On Demand-kustannusyhtiön kautta, se on helppoa ja halpaa. Ei tarvitse  odottaa vuoden verran "valitettavasti"-vastausta jostakin suuresta kustannusyhtiöstä, niinkuin jouduin odottamaan ensimmäisen, rakennuskirjani, kanssa. Myöhemmin kävi ilmi, ettei sen tapaista ollut (kaiketi) aiemmin julkaistu. Harmittaa, ettei kustantaja silti tarttunut. Niinpä julkaisin sen palvelukustanteena Pilot-yhtiön kautta. Joka tapauksessa, se on ihan tolkun kirja, hae kirjastosta, jos kiinnostaa!

 Vahingosta viisastuneena ja malttamattomana luonteena, olen käyttänyt tämän jälkeen kustannusyhtiö Bodia. Bod:n kautta kirjani ovat markkinointia vailla valmiita. Omansa markkinointi on tosi vaikeaa tällaisen luonteen omaavalle, vaikea niitä omiaan on kehua. Eikös se ole niin vähän kaiken kanssa: niin kauan kuin puoliso ei asu samassa osoitteessa se on "uuh, ihan vautsi", sen jälkeen se on "noh, se mun ukkoni/akkani nyt on sellainen..."

Oli miten oli: kirjojani voi tilata mistä tahansa nettikaupasta (lukuunottamatta ensimmäistä, jonka julkaisumahdollisuutta en jättänyt voimaan sen jälkeen kun Pilot teki konkurssin. Käsikirjoitus tosin on tallella!). Haet vain esim. kirjan nimellä tai minun nimelläni. Vertaa.fi-sivustolta näet hintaerot eri kaupoissa.

Niin, ja googlen kirjahaku (book search) antaa kirjat myös luettaviksi suoraan koneelta, ainakin osittain. Jes. Sekä tietysti halvat e-kirjat, niissäkin löytyy.

www.cdon.com

www.adlibris.com

www.suomalainen.com

www.bod.fi

 

 

 Oma tupa ja takka (Pilot-Kustannus, 2006)            

 

Kun alkaa keski-iän ylittäneenä rakentaa omakotitaloa kielipuolen hollantilaisen kanssa, saattaa naisihmisessä olla jotain vialla. Kirjan kirjoittaminen oli oivallista terapiaa. Talo valmistui ajallaan, avioliitto kukoistaa edelleen.

Kirja on naisen näkökulma omakotitalon rakentamiseen. Siinä ei anneta neuvoja, miten ovenkarmit pitää asentaa vaan siitä, miten vältetään raamit kaulassa lähteminen valmistumassa olevasta talosta. Paitsi tätä henkistä puolta, neuvot ulottuvat kyllä myös  käytönnön asioihin, papereiden mapittamiseen, työvaiheiden valokuvaamiseen, talousarvion tekemiseen, arjen pyörittämiseen.

Tämän kirjan arvosteluun törmäsin yllättäen Rakentaja.fi-sivustolla. Oli hyväksi ja kivaksi havaittu. Ja kirjan kirjoittaja tietenkin oli mielissään!

 

 

Oolantia suomeksi (Books on Demand GmbH, 2008)

 

Elämä on yhtä seikkailua! 1990-luvun puolessa välissä se kieputti minut Ahvenanmaalle, Husön saarelle, jota suomi24:n keskustelupalstalla kuvataan 60-luvulle jääneeksi pahvimökkikyläksi. Kylän pitäjänä on keskustelijan mukaan joku kiukkuinen akka. Likipitäen oikea arvio. Mutta keskustelija ei nähtävästi käynyt siellä vielä silloin kuin sokea Alpo kokkasi keittiössä kampelaa valkoviinikastikkeella tai katajanmarjamarinoituja lampaankyljyksiä. Nam. Eikä silloin, kun Hjalliskin poikkesi tai kun koko saaren ympäröi mystinen energia.

Oli ihan pakko kirjoittaa noiden aikojen muistelot ylös. Kirja ei ole hauska sillä tavalla kuin hauskat jutut nyt ovat, pikemminkin se on tragikoominen, niinkuin elämä yleensä.

 Kuvassa Husön kuuluisa vierasvenesatama 

          HUOM: ei kannata tippakaan kauhistella kirjani upeaa kansikuvaa. Se on piirretty tismalleen satelliittikuvan ääriviivojen mukaan. Husö näyttää ihan just noin epämuodostuneelta, seppele kaulassa ehkä auttaa hiukan asiaa. Minkäs kukaan näölleen voi! 

Mut se, mikä on tylsää: fontti on liian pientä. Olin aloittelija näissä kustannustoimissa. Sori. En viitsi ottaa uusintapainosta. Mutta Googlen kirja-hausta näkyy suurempana sekä tietysti e-kirjana.

Kirja saattaa vaikutta fiktiiviseltä: "Eihän tuollaista voi tapahtua, eihän kokki esim voi olla sokea, miten se muka pärjäis". Mutta kun ei ole fiktiota, on totista totta (nimet muutettu, paitsi se Hjallis). Elämä on ihmeellistä.

 

Ja tässä takakannen esittelyteksti:

Kesällä 1994 suomalaiset "liikemiehet" tekivät invaasion pienelle Ahvenanmaan saarelle.Tapio, Bosse ja Mikko ottivat hoitaakseen ränsistyneen lomakylän Husössä. Kokemusta kavereilla kyllä riitti, ei kuitenkaan juuri tältä alalta. Kinattiin ja pullisteltiin. Ainoa palkollinen, Eero-kokki, sai heti tarpeekseen. Onneksi hätiin rientänyt Alpo adidas-jäljitelmäshortseissaan pelasti tilanteen kuuluisilla kurmee-keitoksillaan. Hän oli melkein sokea, mutta se ei kokin tahtia haitannut... Ystävät ja vieraat kohelsivat mukana sen kun taisivat. Jussi-poika ystävineen valmisteli suurta taide-elokuvaa, leipoi sämpylöitä naama jauhoissa ja opetteli suhtautumaan elämään ja oolannin kieleen. Kesä oli lämmin ja romantiikkakin kukki kallionkoloissa. 
 
 
 

Useimmilla on ristinsä, huolet ja ongelmat tulevat monessa muodossa, ne vain on otettava vastaan. Kyky kestää paineita vaihtelee ihmisen ja tilanteen mukaan. Hetkittäin asiat tuntuvat liian vaikeilta, ylipääsemättömiltä. Mistä löytää voimia?

Kun lapsi ei aikuistukaan niinkuin sitä odottaisi ja haluaisi, huumeet ja alkoholi vievät pojan mennessään. Tulee levottomat tuulet noutamaan... On aikoja, jolloin sitä jälleen kerran erehtyy luulemaan, että kyllä se nyt tästä lähtee oikeaan suuntaan, sitten on niitä päiviä ja viikonloppuja, jollaisesta tämä kirja kertoo. Viha, raivo, sääli, itsesääli, rakkaus, kateus, epätoivo käyvät sylipainia Hannin mielessä. Itsesyytös ilkkuu ylimpänä: sinä annoit tämän tapahtua, kehittyä silmiesi alla. Etkä tehnyt mitään, kun se vielä olisi ollut mahdollista! Vai olisiko?

Poikahan on aikuinen, missä loppuu äidin vastuu, vaivaako syyllisyys ikuisesti? Tämä on eräs kertomus naisena, äitinä ja isoäitinä olemisen tuskasta.

Pojasta, jonka hyvin tunnen -hm - on tässä keski-iän kynnyksellä lopultakin tulossa melkein oikea aikuinen. Ammatti alkaa löytyä, asiat hoituu, alkoholi ei maistu eikä muut päihteet. Leikkimieli ja luovuus on tallella. Onneksi!

 

Naisten juttuja   (BoD ,2010)

Valtion virasto, harmaa arki. Värittömät virkamiehet… ja  –naiset, joista eräissä kyllä riittää väriä vaikka muille jakaa.

 Viraston naiset ovat ystäviä keskenään, niin ystäviä kuin naiset virastoissa yleensä ovat, käyvät yhdessä ulkona, juonittelevat, klikkiytyvät. Surut ja ilot jaetaan, tiettyyn pisteeseen saakka, suurimmat salaisuudet pidetään kuitenkin itsellä, kateushan kukkii niin helposti. Kokoonnutaan koulutustilaisuuksissa koko osaston voimin ja tietenkin kahvilla, jokaisella on se oma mukinsa kaapissa ja automaatista riittää kahvia jokaiseen makuun. 

 Kirjassa nousevat esiin neljä naista, joista jokainen etsii jotain, rakkautta ja romantiikkaa nyt ainakin, tai ehkäpä vain itseään.

Kirjan miehet jäävät sivuhenkilöiksi, heidän ajatuksiaan ei kukaan tiedä, ei arvaa. Käytös on totuttujen kaavojen mukaista: sovinistista tai vieläkin sovinistisempaa, sikäli kun ollenkaan avaavat suutaan.

Mutta satuun kuuluu tietenkin prinssi, jokaiselle jaossa omansa ( niin kauan kuin tavaraa riittää…)

PS. Tämä kirja sai kunniamaininnan Päätalo-instituutin Möllärimestari-kilpailussa v.2010. Ei huono. Arvostelulautakunta ikäänkuin määritteli sen (kioski)kirjavalioksi… Sitähän minäkin. 

     

 Jä tässä raadin arvostelu Taivalkoskelta (Mölläri-mestari-kilpailu v. 2010): 

Raati arvioi kirjanne seuraavasti:

Naisten juttuja on kirja, joka ei heti avaudu y-kromosomin omaavalle lukijalle. Putkiaivon käsityksen mukaan kirja on kirjoitettu kuten spaghettiaivo sen tekisi: ajatus harhaillen, huomio heittelehtien epäolennaisuudesta toiseen. Ensi näkemältä kirja näyttääkin kioskin rakkauspokkarilta. Hiljalleen viraston naisten elämään herää kiinnostus. Joukossa on juonittelua, piilotettuja tunteita, peiteltyä ja avointa kaupankäyntiä ja kateutta. Kirjoittaja on luonut karikatyyrejä: miehennielijöitä, vaatimattomia puurtajia, tavallisia naisia toiveineen ja hairahduksineen. Miehet ovat näennäisesti sivuraiteella ja esiintyvät tökeröinä, suorastaan vastenmielisinä. Silti miehet ovat naisten toiminnan käynnistäjiä. Heitä varten laittaudutaan, heidän mukaansa lähdetään lapinlomalle. - Kirjoittaja tuntee viraston arjen ja naisten arjen. Vaikka kirja etenee paikoin löysähkösti, pitää tarina otteessaan. Kaarina de Wolff on sijoittanut kirjaansa mtös pienen yhteiskunnallisen kulman viraston maahanmuuttaja-aputytön hahmossa. Niin, ja politiikan ja törkymediankin näkökulma vilahtaa mukana. Henkilöhahmoissa on syvyyttä muutoinkin, toisaalta kirja muuttuu taas lopussa häiritsevästi kioskikirjallisuudeksi: toisille koittaa suuri onni, toisille epäonni. Napakampaa tekstiä olisi kyllä saanut, jos muutaman hahmon olisi säästellyt toiseen kirjaan, silti kokonaisuus on varsin mukaansa tempaava, kieli mainiosti oivaltavaa ja juoni sommiteltu kerrassaan herkullisen taitavasti. Parhaimmistoa! - Ja tapahtuipa mitä tahansa, virasto vain jatkaa.

 

 

Paperilla!

Tässä on nyt se Amerikan-kirja, siskostani Sadusta kertova, lopultakin präntättynä. Jos tupakoisin, pitäisi sanoa, että norttia kului useampikin aski, kun tätä rustasin. Omatoimikirjailijalta, harrastelijalta, tämä tekniikka vie - hm - oman aikansa. Harmaannuttaa hiukset. Mutta oppia ikä kaikki.

 Kirja on saatavilla jo ainakin Amazon.com:illa ja cdon.com:illa. Tuota pikaa myös Suomalaisen verkkokaupassa ja Adlibriksellä. Sekä (valistuneissa) kirjastoissa.

Painetussa on ihan oikea kansi, graafikko Juha Fiilinin käsialaa. 

Takakannen teksti kuuluu:


"Keväällä 2007, harkittuaan asiaa aikansa, Amerikan-sisko päätti kertoa sisarelleen ikävän uutisen: syöpä. Ei toivoa. Voitko tulla apuun?

Suomen sisko riensi saattohoitajaksi, mutta sai heti huomata, ettei ollut alkuunkaan sinut kuoleman eikä hoitotyön, saati amerikkalaisen byrokratian kanssa.

Siskon asioiden järjestely, lopulta tavaroiden ja talon myynti. Siinä sivussa aviomiehen mielialat, auton metsästys, presidentinvaalikampanja, uudet ystävät sekä omat tunteet ylitse kaiken muun. Suru, kiukku, itsesyytökset, rakkaus, muistot. 

Rakkahin sisko kertoo kahden sisaren elämästä. Tarinaan kietoutuvat Los Angelesin rumuus ja kauneus, pihojen yllä pörräävät helikopterit sekä naapurista kuuluva autistisen pojan hyrinä." 


 

Lisäksi luvataan kotisivullani kuvia liittyen kirjaan. Niitä tulee nyt sitten tänne.

Kovasti auttaisi, jos sinä, joka luet tätä, laittaisit tiedon kirjastani  linkkinä eteenpäin. Samoin oisi kiva, mikäli jopa kirjankin luet, jos laittaisit jonnekin arvostelukohtaan (niitähän löytyy joka lähtöön, esim elisakirjojen sivuilla  helposti ao. kirjan tilaussivulla) pari positiivista sanaa. Valittajien ei TIETENKÄÄN kannata vaivautua Itkevä, toivoo nimim. "mielensä pahoittaja".

Tässä on linkki netin Kirjavinkit.fi:ssä olevaan arvosteluun sisko-kirjasta: 

 

 http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/rakkahin-sisko/

Ihan positiivinen!

 

JA NYT: kunniamaininta Päätalo-instituutin Möllärimestari-kilpailussa 2015. CoolLeveä hymy

Naisten juttuja sekä Oolantia suomeksi

Nyt, kun innostuin, laitoin edellisenkin kirjani Naisten juttuja Elisa-kirjoihin. Se löytyy täältä: 

https://kirja.elisa.fi/ekirja/naisten-juttuja

Oolantia suomeksi sen sijaan löytyy e-kirjana osoitteesta https://play.google.com, sieltä sitten kirjan nimellä. 

 

 

 

Rakkahin sisko

Aloitin uusimman kirjani julkaisun sähköisestä muodosta, teos Rakkahin sisko on tänään julkaistu e-kirjana Elisa-kirjoissa.

 

Löytyy seuraavan linkin alta:

https://kirja.elisa.fi/ekirja/rakkahin-sisko

Se kertoo sisarestani Sadusta, hänen elämästään ja kuolemastaan, itsestäni ja Pieteristä Amerikan ihmemaassa. Rankasta ajasta sairauden ja kuoleman varjon alla. Sadun ääni ja pistämätön huumori - noh, joskus aika piikikäskin -  kuuluu kirjassa vahvana päiväkirjamerkintöjen ja kirjeiden kautta.

Loppukesästä saan kirjan markkinoille myös painetussa muodossa, kansikuva on silloin toivottavasti erilainen (nyt käytin ottamaani valokuvaa Los Angelesin keskustasta), jos graafikkotuttavani vain löytää aikaa ja innostusta sen tekemiseen.

Jos tarkkoja ollaan, myös Oolantia suomeksi löytyy sähköisenä, mutta se on google-kirjoissa ja löytyy täältä Google play-sivulta https://play.google.com ja sinne jos sit kopio tämän ISBN-numeron: 9789522862532 

Uutta odotellessa

Yks mummeli kerran seisoskeli jollain metroasemalla ja minut nähdessään kaivoi laukustaan esille omakustannekirjansa ja kaupitteli sitä. En ostanut. Ei, ei ollut jeesus-juttuja, runoja olivat. Ties vaikka olisivat olleet kuinka hyviä.

Uuttakin kirjaa olen aloitellut. Millään vaan en tunnu ehtivän. Ne nämä eläkeläisen kiireet sen kun lisääntyvät! On nimittäin sillä tavalla, että kirjan kirjoittaminen on aika työlästä, vaikka kuinka mielikuvitus laukkaisi. Istut koneen ääreessä (et pelaa pasianssia! No, voihan se taustalla olla auki, jos tulee tiukka paikka),  kirjoitat, korjaat, kirjoitat, korjaat.Teet toiseen dokumenttiin muistinpanoja, henkilöt, iät, ulkonäöt, luonteet, ihmissuhteet. Älä sekoita ajankohtia, jos jokin tapahtui vuonna 92, se ei ollut muutama vuosi sitten, niinkuin saatat myöhemmin todeta samasta asiasta. "Oikeista" kirjoista löytyy aina silloin tällöin tällaisia virheitä (samoin kuin elokuvista). Niitä on vaikea välttää, tarkka pitää olla kuin porkkana, muute tulee mössöö.

No, parempia aikoja odotellessa laitan seuraavaalle (erilliselle) sivulle muutamia novelleja, olepa hyvä!

Novelleja

Vaivainen novellikokoelmajouluussa ilmestynyt. Sanovat, että novelli on vaikea laji. Niin on, täytyy sanoa, kun jälkikäteen luen novellejani. Taidan liikaa jaaritella, toistaa, sössöttää. Ja se laiskuus! Enkö jaksa lukea niitä kymmentä kertaa läpi, että saisin tiivistettyä ja virheet pois! Muistan jo koulun ainekirjoituksesta, että kyllähän sitä tekstiä syntyi, mutta suurin ongelma oli lukea se uudelleen. Jotkut näistå on lapsellisia mutta on niissä jotakin.

Edesmennyt vävy kirjoitti paljon. Novellit olivat lyhyitä tuokiokuvia, mutta mielenkiintoisia, teki mieli lukea eteenpäin kunkin henkilön elämästä. Sanoinkin hänelle: lavenna tuosta vähän pitempi juttu. Mutta hän ei halunnut, halusi vain raottaa verhoa sen verran että lukijan mielikuvitus lähtisi lentoon.Nyt hänen poikansa (lapsenlapsi 12 v) vähän jo kirjoittelee tarinoita. Lähetti minulle vallan kaamean kauhukertomuksen, yöunet ihan meni mummilta. Ja jatkoa on  kuulema tiedossa. Silmänisku

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.

Kirsti K | Vastaa 25.11.2016 18.01

Sattuisiko mistään saamaan vielä kirjaa "Oma tupa ja takka".
Vaikuttaa olevan Suomalaisestakin loppu. Yritin Googlettaa, mutta ei tulosta.

Kirsti Ketola 29.11.2016 11.11

Hei taas! Olin yrittänyt vastata väärän linkin kautta. Hieno juttu, että vielä löytyi. Hinta passeli. Olen tavoitettavissa ainakin Puh 040 5693969. T. Kirsti

Kaarina de Wolff 26.11.2016 19.48

Hei vielä uudestaan.
Tarkastelin kirjahyllyäni ja yksi ylimääräinen rakennuskirja löytyi vielä. Voin lähettää, jos laitat tietosi. Olisko vaikka 10 € ok hinta?

Kaarina de Wolff 26.11.2016 00.44

Hei.
Ei ole valitettavasti myynnissä missään, en ottanut oikeuksia enää, kun Pilotkustannus teki konkurssin. Mutta kirjastoista löytyy!

Merja C. | Vastaa 24.01.2015 14.17

Nyt olen aloittanut Oolantia suomeksi, kivan tuntuinen! (Teksti vain on vähän vaikealukuista, esim Punaisissa viinimarjoissa on hyvä fontti ja sopiva riviväli.)

Kaarina 25.01.2015 13.25

Jos laitat s-postiosoitteesi mulle meilinä vaikka kaarina.dewolff@gmail.com:iin, niin kirjoitan vähän enemmän taustoista.

Kaarina 25.01.2015 13.23

Oolanti-kirjakin on ihan oikeasti tapahtunut! - Joo, mua sitten harmitti, kujn tajusin, miten pientä sihrua olin valinnut fontiksi! Vahingossa.

Merja C | Vastaa 24.01.2015 14.04

Rakennusprojektinne kuvaus olisi erinomainen opas jokaiselle rakentamista tai remonttia suunnittelevalle/tekevälle! Punaisista viinimarjoista kovasti tykkäsin!!

kaija | Vastaa 13.07.2013 11.31

Olen monesti miettinyt, kirjoitatko edelleen. Annoit minulle Kuopion Tyttölyseossa aikanaan jokun "käsikirjoituksen" luettavaksi. Terveisin kaija

Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

19.06 | 11:06

Hahaa.. just niin

...
21.04 | 21:24

Aikamoista sattumaa vai...

...
27.08 | 22:43

But ASK them if they got Canadian bacon! 😂🤣

...
26.08 | 19:25

Kiire/kiire/kiire..on tuttua tavaraa sekä omasta takaa, että tuontitavarana. 😀Mutta hermosi on kuin pajunoksa: taipuu muttei katkea.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS