Tänään ajattelin...

Nykynen media ja some tekevät kaikesta paljon näkyvämpää.Jos Rooman suuren valtakunnan tilannetta olisi aikoinaan voitu seurata reaaliajassa, miten se olisi vaikuttanut roomalaisiin ja muihin eurooppalaisiin? Olisiko turmellus levinnyt kulovalkean tavoin koko sen aikaiseen olemassaolevaan maailmaan?

Hiljattain näkemämme dokumentti USA:n kongressin valtauksesta,  koottuna lukuisista oletettavasti pääosin puhelimella kuvatuista videoista, näytti konkreettisesti mitä on tekeillä: Amerikan liittovaltion tuho. Miten kauan tämä täydellistä katasrofia enteilevä vaihe sitten kestäneekään, mutta pahalta näyttää. (Vai saisivatko vielä yhteiskuntansa kokoon ja demokratiansa päivitettyä?  Katsotaan nyt välivaalit ja seuraavat presidentinvaalit.) Osa haastatelluista mukana olleista tuntui vähän katuvan, vähätteli, olivat jotenkin vain joutuneet sinne, osa sensijaan oli edelleen innoissaan: että me tehtiin se, että me näytettiin niille, mehän tultiin sinne, kun presidentti käski. Joku kuitenkin ymmärsi: pressa käski, muttei itse sitten näyttäytynytkään!

Änkyrät maailmalla ovat seuranneet näiden riehujien jalanjäljissä kuin lammaslauma. Jopa meilläkin, Suomessa, maailman onnellisimmassa maassa! - Tästähän muuten juuri oli artikkeli Hesarissa, eli se onnellisuus voidaan mitata ja määritellä monella tapaa. Tokkopa mittarit henkilökohtaisen ennen mittaamiseen koskaan yltävät, sen kai jokainen ymmärtää, kyse on yleisestä tyytyväisyydestä elämiseen ja olemiseen, palveluihin, turvallisuuteen, saavutuksiin, toimenpiteisiin jne.

Viis onnellisuudesta, anoturtiaiset seuraajineen haluavat kapinoida kapinoinnin vuoksi. Kun kerran jenkeissäkin! Uudesta VKK-puolueesta oli myös mielenkiintoinen artikkeli päivälehdessä. Mistä tämä tällainen versoaa, mikä niillä mättää, kun vanhat puolueet eivät kelpaa, vaikka niitä on tarjolla pilvin pimein? Onko se vaan Turtiaisen turhautumista, kun on puolueestaan erotettu. Mokoman twiitin takia, niin kuin lehdessä sanottiin. Tämä "vaivainen, mokoma" twiitti oli joku vitsi kuvan yhteydessä jossa George Floyd kuolee poliisin polven tukehduttamana. Törkeämpää tuskin voi olla, tämäkö ei muka olisi mitään! Perussuomalaisetkin sentään ääriajattelustaan huolimatta pesevät silmänsä tällaisen edessä ja ymmärtävät erottaa moisen mollaajan.  Mihin siis tämä Anon lammaslauma on tyytymätön? Siihenkö, että valtio määrää? Että eduskunta, meidän itsemme valitsema, säätää lait ja hallitus panee toimeen? Siihenkö, että virkamiehet puurtavat, selvittävät, valmistelevat? Tosin eivät aina ja joka paikassa kovin tehokkaasti - siitäkin oli oiva esimerkki lehdessä: seksuaalirikosten tutkinta viivästyy, kun poliisilla sattuu olemaan vapaapäivä tai kahvitauko. Jos Anon puolue nyt saa sitten eduskuntaan jokusen edustajan, siitäkö se riemu repeää! Entä sitten, kun mitään ei tapahdukaan, demokratia vaan puksuttaa eteenpäin kuin höyryveturi. MIten sitä sitten kiivetään barrikaadeille? Meidän presidentti ei takuulla kehota joukkoja valtaamaan parlamenttitaloa!

Sattuneesta syystä osuu silmiin silloin tällöin mainos tästä uudesta puolueesta. Valtamedia ei kerro totuutta vaan valehtelee, pitää kuunnella kansaa! Kansan syveistä riveistä se totuus paljastuu! Ainakaan näissä aluevaaleissa ei espoolaiset VKK-ehdokkaat näyttäneet kovin koulutettua väkeä olevan, mitä nyt pikaseen vilkaisin ständin tuolla ulkona. Päinvastoin: niitä "syviä rivejä". Kyllä se on yleissivistys, joka tätä maata kannattelee ja demokratiaa ylläpitää. Kuinkahan monta hyvin koulutettua mahtoi kongressin valtaajissakaan olla?

Liekö minulla tavallista parempi onni, kun ei ole kohdalleni sattunut mitään pahemmin moitittavaa  tämän parjatun terveyudenhoidon osalta. Taas oli ihan superlääkäri, Arttu S tuolla terveyskeskuksessa. Tämän lääkärinajan olin varannut toisen lääkärin kehotuksesta ihan vähän aikaa sitten. Tunnin verran Arttu haastatteli, laittoi röntgeniin ja labraan. Kirjoitti kynä suhisten niin paljon vähäisistä keuhko- ja sydänvaivoistani, että olin varma, ettei hän sitä pysty ikinä suomentamaan OmaKantaan. Niinpä vain pystyi! Ensiks tuli tekstiviesti: hei, käy katsomassa jutut OmaKannasta. Siellä oli selkeästi kaikki, mitä olin kertonut. Historiat jne.

Eilen tuli sitten viesti: sinulle on uusi kirje Maisassa. Siellä oli kaksi eri aikaa Jorviin, sydän- ja keuhkot. Ja kehoite varata aika labraan viikolle 7. Ja että olisi oltava syömättä 10 tuntia. Ja että et sitten tarvitse sinne labraan erillistä lähetettä. Juuri, kun olen tutustunut Maisaan, hän alkaa viestitetellä, vieläpä noin mukavasti ja selkeästi. Kiva. Itse ei tarvinnut tehdä mitään (paitsi varata se labra-aika), ajat tulivat kuin Manulle illallinen. 

Minä kun tunnen itseni ihan terveeksi, helposti  hengästyn, mutta siihen auttaa Buventol-inhalaattori. Muutaman yön olen nukkunutkin 7 tuntia putkeen, ei ole ollut rintakipuja eikä mitään. Hävettää mennä tutkimuksiin, mutta jospa keuhkokuvissa onkin näkynyt jotain? 

Nyt kun on niin kovasti kerrottu, että koronan vuoksi normijuttuja on peruttu, niin omalla kohdallani ei tällaista ainakaan ole sattunut. 

Kymppiplussa Espoon terveydenhoidolle. Toivottavasti muillakin olisi vain tällaisia kokemuksia. 

 

Luin arvostelun Netflixin elokuvasta Don't look up. Kehuttiin kovasti. Melkein kuplille. Pakkohan sitä oli hakeutua Netflixin äärelle, niinpä tilasin meille yksityisnäytöksen tyttären sohvalle. Popkornitkin oli sinne sitten varattu.

Kylläpä oli elokuva kehunsa ansainnut! Jos pääosissa on Leonardo Di Caprio ja Meryl Streep muutaman muun tunnetun näyttelijän kanssa, voi jo ennustaa, että filmi ei voi olla huono. Miten osuvat valinnat näyttelijöiksi! Meryl Streep USA:n hempukkapresidenttinä, pitkät kiharat hulmuten, tyhjänpäiväisyyksille kikatellen, kansliapäällikkönään ääliömäinen poikansa ei voisi olla osuvampi valinta varsinkaan sen jälkeen, kun Trump totesi Oscar-juhlien jälkeen, että hän on aivan yliarvostettu näyttelijä. Ja Leonardo Di Caprio ei ole koskaan, missään elokuvassa pettänyt odotuksia. Eikä tässäkään, hän on uskottava hieman nuhjuisena tähtitieteen proffana. Tohtorin väitöstä tekevä nuori nainen (Jennifer Lawrence, ainakin nuorison tuntema) huomaa tutkimuksissaan, että maata lähestyy niin suuri komeetta, että se tulee tuhoamaan kaiken elämän maapallolta. Kuusi kuukautta on aikaa. Vähänkö tämä kiinnostaa presidenttiä avustajakaarteineen tai tv-shown ankkureita, joille paljon tärkeämpi aihe on laulajatähden avioero yms. - Sitten kun tieto lopultakin menee perille, alkaa kinastelu siitä, miten parhaiten tehdään rahaa tällä komeetalla. Areenalle astuu hyvin erikoinen it-miljardööri (ketähän mahtaneekaan muistuttaa?), joka riemuitsee siitä, että meteoriitista (kunhan se saadaan hajoitettua ennen törmäystä) saadaan maapallolla kortilla olevia arvokkaita mineraaleja, joita tarvitaan mm. puhelimissa.

Arvostelussa sanottiin, että elokuva kertoo todellisuudessa ilmastonmuutoksesta ja näinhän se on. Päättäjät eivät oikeasti tee mitään, vaan kinastelu rahasta jatkuu, kunnes on liian myöhäistä.

Leffa olisi tietenkin hillittömän hauska, ellei samalla olisi kyse kuolemanvakavasta aiheesta. Ihmiskunnan tyhmyys ja itsekkyys paljastuu, amerikkalaisten ainakin, mutta kyllähän se koskee meitä muitakin. Leonardo ja Jennifer eivät mene komiikan puolelle missään vaiheessa, joten elokuvassa on erikoinen ristiriita, jota harvoin näkee.

Mahtaako nämä elokuvat, jotka eivät ole tavanomaisessa levityksessä, olla myös Oscar-kilpailussa mukana? Minä ainakin jakaisin monta palkintoa. Toivottavasti elokuva  jossakin vaiheessa tulee myös  normikanaville, sen arvoinen se on. Jokaisen päättäjän ja meidän tavistenkin pitäisi nähdä tämä ja miettiä, mitä MINÄ voin tehdä.

Taas on kuuntelussa ihan fantastinen kirja: Richard Powersin Ikipuut. Alkuperäinen nimi: Overstory.

Tytär puhui tästä jo pitkään ja lopulta ostin äänikirjan. Mikä elämys! Puiden tarinat, ihmisten tarinat, kaikki kietoutuu jotenkin yhteen. Kirjan tarinoissa jokainen ihminen on tai joutuu olemaan jollakin tavalla yhteydessä erilaisiin puihin, tajuamaan niiden ikuisuuden, niiden merkityksen ja tärkeyden. On tiedenaista, juristia, tietokonenörttiä, Vietnamin veteraania, kylähullua, maahanmuuttajaa. Tuntuu, että tämän jälkeen katson puita vieläkin tarkemmin kuin ennen. 

Aina olen puista tykännyt, olen sellainen puunhalaaja 😉. Kun  joudun polulla hankalaan tilanteeseen, pitää laskeutua tai kiivetä jyrkkää mäkeä, otan tuke puusta. Muistan kiittää. Muutenkin saatan puhua puille. Sellaista hölmöä, ihan nolo myöntää. Mutta tuo kirja avaa enemmän vielä puiden elämää ja historiaa. 

Jopa muistuttaa, että olemme aluperin lähtöisin samasta alkuperästä. Niinhän me olemme, mutta unohdimme sen jo kauan sitten. Kannattaa ehdottomasti lukea!

Joskus epätoivon hetki yllättää ja ois kiva puhua jollekin huolistaan. Läheisiä ei kehtaa vaivata liialla ruikutuksella, jokaisella on omat ongelmansa. Muutenkin on tunne, että aina vaan on tätä yhtä ja samaa valitusta! Sitten aina muistan, että ihmisiä lojuu (jopa syyttöminä) vankiloissa, miljoonat asuu kaduilla, ihmisiä kidutetaan jne jne. Nuo ajatukset ei kyllä helpota omaa oloa, tulee vain huono omatunto kaupanpäälle.

Nyt oli taas joulun aikaan huoli päihderiippuvaisesta läheisestä, missä hän lie kuljeksii ja millainen kunto mahtaa olla. Mieltään haluaa purkaa. Etsin netistä sopivan ryhmän ja vuodatin sinne huoleni, heti oli parikymmentä toinen toistaan lohduttavampaa vastausta, kertomuksia omista tilanteista jne. Ihan todella oli lohdullista lukea, tuli tunne, että ei ole yksin. Tuntemattomille oli hyvä kirjoittaa.

Olen käynyt muutamaan otteeseen valittamassa terveyskeskuksen psyk hoitajalle, sinne kun voi mennä noin vain, ilman lähetettä, jos vain ajan onnistuu saamaan. Mutta kaikki eivät ole mukavia (ehkä ovat, kemiat vain eivät sovi yhteen. Tulee tunne, että tuo tuossa ajattelee: voi kuule nyt täti, kehtaatkin tulla valittamaan, sullahan on kaikki hyvin, tietäisitpä vain mitä oikeita ongelmia ihmisillä on!), olen myös käynyt päihdeongelmaisten Al-Anon ryhmässä. Sielläkin tuli vierauden tunne.

Mutta somesta löytyy vali-vali-alustaa, varmaan yhteen sun toiseen ongelmaan. Sieltä voit löytää ystävänkin (enkä nyt tarkoita pelkästään tinder-treffejä). Sanon vaan, että etsivä löytää.

Toisaalta monen uutisen perässä -useimpien - alkaa välittömästi täysin luokaton kirjoittelu ja kinastelu siitä, miten tyhmiä kaikki muut ovat. Jos jossakin on sattunut joku katastrofi, heti kirjoitetaan: "ja nyt sdp nostaa meidän veroja" tai "minun kukkarostani tuokin maksetaan", mitään solidaarisuutta ei löydy, eikä ymmärrärrystä toisten virheille, politikot nyt ainakin haukutaan laidasta laitaan. Entäs korona-kirjoitukset! Voi halleluja! Joku tekee niistä varmaan joskus vähintään gradun.

PS. Ei tietenkään voi kieltää, että some on todella myös monenlaisen pahuuden lähde, huijausten, kiusaamisen. Miten moni onkaan joutunut kärsimään mentyään liian helposti ansaan. Omaisuus on saattanut mennä, on ajauduttu jopa itsemurhaan. Mollataan, vähätellään, panetellaan. Itselläkin on tästä vähän kokemusta takavuosilta. Vauva-lehti, siinä yks varsinainen, sanonko mikä! MV-lehti myöskään ei pääse puhtain paperein. Juorut, perättömät väitteet, muunnellut totuudet leviävät somessa kulovalkean tavoin. Tässä yksi kuvapari valaisemaan korona-uutisista leviäviä juttuja:

 

 

Uusimmat kommentit

10.09 | 17:46

Hei oletkohan sisareni? Laita viestiä jos tuntuu siltä. P.0452019202 .t.pertti

...
15.06 | 20:17

Sitä ajatellen juuri, klo 9

...
15.06 | 16:12

Muistithan varata aamuajan kun pitää olla syömättä ennen niitä kokeita

...
18.05 | 12:34

Hei,
Lähtikö keinutus pois yhtäkkiä vai helpottiko hiljalleen?entä teitkö joitain harjoituksia oireiden helpottamiseksi? Itsellä ollut samanlaisia oireita nyt.

...
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS