Tänään ajattelin...

Ainakin Pieter silittäisi. Olen saanut hänet luopumaan sentään noin omituisesta päähänpinttymästä (tosin hän silittää ne vieläkin, jos itse on raudan ja laudan ääressä). Mutta t-paidat nyt ainakin pitää, eikö vaan?

Nyt on kuitenkin päässyt käymään niin, että Pieter on jo 3 viikkoa joutunut tyytymään "käsin silitettyihin" eli kädellä silitettyihin t-paitoihin, kun täältä saksalaispariskunnan kakkos- (tai kolmos-) asunnosta ei löydy silitysrautaa. Rahaa heillä varmaankin on, mutta ei sitä silti ole liiennyt tuollaisiin tarpeettomuuksiin kuin silitysrauta (ja kahvin- tai vedenkeitin ja paahdin). Vaatteensa taitavat ostaa kirpputorilta, mikä sinänsä on hyvä asia. Kierrätys kun on. Nyt kun meille selvisi, että täällä Portugalissa on hyvinkin toimivan kierrätyssysteemi, vähän väliä näkee pienen rinki-aseman, jossa on selvästi merkitty, mitä mihinkin säiliöön saa heittää, olemme alkaneet lajitella roskat. Sitä tämä pariskunta ei kuitenkaan välittänyt tehdä, kintaalla viittasivat, kun kyselin.

Me ollaan molemmat kohtalaisen siistejä, tai minä siis kohtalaisen ja Pieter liioitellun. Kotona imuroi joka päivä, täällä nyt on tyytynyt imuroimaan vain kerran viikossa. Kun on tuo imurionegelma. Onneksi talosta löytyi iso, suht kevyt teollisuusimuri, ettei tarvitse raskasta Mieleä käyttää. Mutta moppia ei oo, joten lattiat on moppaamatta. Hyönteisiä on vähän joka lähtöön, mutta sisätilat on suht hyöteisvapaat, mitä nyt jokunen hämhäkki nurkissa. Näissä maissa hygienia on vähän eri asia kuin meillä. Kun  on kuuma ja luonto lähellä. Pitää vain varoa, ettei mitkään pöpöt pääse vaikuttamaan! 

Ilmankos Wayakin sai extra-rokotukset, kun kuulema on joku hietakirppu ja joku loinen, joka pyrkiin sydämeen. Nyt ei pitäis olla vaaraa. PIeteriä häiritsee, jos on yksikin kärpänen tai hyttynen huoneessa, metsästää sellaista vaikka läpi yön. Myrkyttää jollain hermokaasulla nurkat, jos epäilee, että siellä majailee kutsumattomia vieraita. Hevosten ympärillä pörrää ihan tuhottomasti kärpäsiä. Kamalaahan se kyllä on, mutta sille emme voi mitään. Jotain Pieter mielessään hautoo, kun säälii noita eläimiä (siis hevosia, ei kärpäsiä), suunnitteli jo hevosten suihkuttamista vedellä. Toivottavasti ei saa päähänsä mitän radikaaleja ratkaisuja, off:ia tai jotain vastaavaa 🤒. 

 

 

 

Omituista, me puolueeton Pohjola ollaan kohta (todennäköisesti - ellei Turkki tai Unkari ala tosissaan venkuroida) puolueellisia. Lännen puolella. Norjan ja Tanskan mukana samassa rintamassa. Ja Baltian maiden.

Näinhän siinä sitten kävi. Minäkin alan uskoa, että varmaan se sitten on parempi olla Naton jäsen, kun tämä maailma on näin kovasti muuttunut. Sodan käynyt sukupolvi alkaa olla pian haudassa. Sen enempää aikaa ei tarvittu, kun taas jo uusi sodan uhka kolkuttelee ovilla. Ei tarvita kuin pari hullua, niin suuret joukot on saatu mobilisoitua kaiken maailman uskomusten taakse. Että siellä ja täällä olisi hallintokin täynnä natseja. Onhan niitä toki nyt jo joka maassa - koska mitään ei koskaan opita -, mutta demokraattisissa maissa ei sentään hallituksissa. 

Pojan fb-ystävä (vuosien takainen matkakumppani  joltain reppureissulta - varmaankin osasi pysytellä erossa päihteistä, koska on nyt apulaisprofessorina Virginian yliopistossa) kirjoitti pojan fb-sivulle pitkän ja perusteellisen haukkumapostauksen siitä, miten hulluja olemme, kun liitymme ja miten rikomme kaikkia mahdollisia sopimuksia. 

Mutta: Suomi on demokratia, eduskunta koostuu valitsemistamme edustajista, joten heihin on luottaminen. Ja  kai nyt sentään on luetettava, että tällaista päätöstä ei ihan tyhjästä nyhjästä vaan on perusteellisesti punnittu edut ja haitat. 

Ruotsin pääministeri sanoi uutisissa, että nyt katkeaa 200-vuotinen perinne Ruotsissa: puolueettomuus. Historiassa ei mikään ole ollut pysyvää. Koko ajan tulee muutoksia, aika elää.  Tuhannen vuoden kuluttua 200 vuotta ei tunnut enää miltään, olihan pimeäksikin kutsuttu keskiaika sentään noin 1000 vuotta pitkä jakso.

Vaikka Putin mitä vakuuttaisi, on luotto mennyt ja lisäksi eri asiantuntijat todistavat  vuoronperään kilvan, että Putinin jälkeenkään eivät asiat tule muuttumaan. Venäjä on iso laiva käännettäväksi. Vaikka nimi muuttui, Neuvostoliiton varjo kummittelee itäisessä naapurissamme edelleen. Onhan se kamalaa, jos Venäjä alkaa läntistä rajaansa aseistaa, mutta ei taida ainkaan tällä haavaa resurssit riittää.

Ollaanko me nyt sitten mahdollista sotarintamaa tai ainakin tukikohtahan Suomeen takuulla tulee. Mutta ehkä voidaan olla rauhallisin mielin, kun isoveli valvoo. (Ai niin, mutta Ruotsin mielestähän ME juuri ollaan se isoveli!)

Poikani kanssa puhuttiin hänen sisarensa pojasta. Miten on valoisa luonne, hyvät kaverit ja elämä kaikin puolin hymyilee. Pojan omatkin lapset, ainakin vanhimmat (varmaan muutkin) näyttävät löytävän tiensä. Heillä on päämäärä, ei ole luisua näköpiirissä. 

Siitä poika innostui puhumaan itsestään. Miten helposti se alamäki on edessä ja vauhti sen kun kiihtyy. Luvalla saan kertoa.  Esiteini-iässä hän  epävarmuuksissaan otti pillereitä, kun tarjottiin. Yhtään kyseenalaistamatta mitä ne on ja miten ne vaikuttaa ja sitten vaan viiniä päälle. Ei ollut halua eikä tarkoitusta sekoittaa päätään. Mutta sekaisinhan se meni! Sitten yksissä bileissä hän olisi halunnut sekoittaa vettä viiniin, mutta isäntä alkoi mollata häntä: neitikö olet. Siitä alkoi monivuotinen kiusaaminen. Siihen taas auttoi itsetunnon korjaaminen noilla rohkaisuaineilla ja niin olikin alamäki jo hyvässä vauhdissa. Elämästä tuli sekoilua. En tietenkään tiedä läheskään kaikkia vaiheita, sen vaan muistan, että sairaalareissuja pojalla on ollut useampia, haima ei oo tykännyt. Reppureissuja itään ja manner-Eurooppaan, niillä sitä vasta onkin eletty! Eletty niin, että hyvä kun vielä ollaan hengissä. 

Niin helposti se lähtee. Et sinä tarkoita, sinä luulet, että vain tämän kerran. Ja kun se kerta ei vielä tehnyt sinulle sitä niin kovasti varoiteltua päihteiden tarvetta, riippuvuutta, voit toisenkin kerran vielä ottaa, siis ihan vain kokeilla.

Ikää kertyi, kohellukset jatkui. Lapsia syntyi, eroja tuli. Ero vanhempien lastensa äidistä oli kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Se vei kapakkakierteeseen ja jengiin, josta osa saattoi asustella melkein jossain siltojen alla. En tiedä. Kuntoutusjaksot menivät pieleen.  Aivosyövän olisi luullut pysäyttävän. Mutta ei sekään vielä. Nyt hänellä on joku ryhmä, ehkä siellä on jotain inspiroivaa porukkaa, kun nyt tuntuu, että olisi pitkästä aikaa kiinteää maata jalkojensa alla.

Vanhempana sitä miettii sen tuhannen kerran, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Ja kyllä sitä löytää vastauksia, tämä olisi pitänyt huomata, tuo olisi pitänyt järjestää ja ehdottomasti ainakin tuo. Jos olisin silloin tajunnut, puuttunut, ymmärtänyt. Sitten vasta ymmärsin, kun peli oli jo menetetty.

Tänään pojan kanssa jutellessa tuli oikeasti eka kerran tunne, että olisko hän nyt ymmärtänyt ja päässyt oikean tien alkuun. On lähetellyt kirjoituksiaan, joissa kelaa tapahtumia ja kohelluksia. Ovat kuin tuhannen ja yhden yön saduista, uskomattomia, kertovat helvetin esikartanon bileistä.

Kun kirjoittaminen sujuu, silloin hän on oikealla polulla, tiedän. Toivon. Uskon.

Kun ei ole enää mökkiä, niin Pieter keksi jotain muuta: löysi house-sitter-sivuston ja niinpä sitten saimme "pestin" 2 kuukaudeksi Portugaliin, lähelle Ourique-kaupunkia Vähän Algarvesta pohjoiseen.

Viiskymppinen saksalaispariskunta omistaa talon ja sen ympärillä n 16 hehtaaria maata ja tällä pläntillä 5 hevosta. Luottivat meihin, jättivät talon ja hevoset meidän hoteisiin ja ajoivat pois jonnekin Hampurin tienoille, jossa heillä on kaksi taloa. Töihin menivät ja sitten ainakin toinen oli aikeissa ajaa heidän pakettiautoksi naamioidulla asuntoautollaan Pohjoismaihin lomalle. Ehkä Suomeen (jos sinne nyt uskaltaa tällä haavaa mennä). Pitäisi ehkä  sanoa asuntoautoksi muutetulla pakettiautollaan. Tämä siksi, ettei tarvitsisi yöpyä leirintäalueilla vaan voisi pysäköidä minne vaan. Laitonta! Kyllä kyllä, mutta ovat melkoisia boheemeja - tosi mukavia joka tapauksessa.

Tämä talo on kyllä tarpeeksi tilava sekä pariskunnalle, että vieraille, mutta etsivät näiltä seuduilta suurempaa. Meidän pitäisi jopa käydä katsomassa jotain ja ottaa kuvia, he pyysivät.

Talossa asustaa melkoinen liuta hyönteisiä, monta kulmaa on verhoiltu hämähäkinseiteillä. Niitä sitten poistellaan. Ongelma on, että heidän Miele-pölynimurinsa painaa noin tonnin, en millään tahdo  jaksaa sitä liikutella, saati nostella. Pieterin hommia! Kukapa tuollaista imuria liikuttelis! Eipä ihme, että rouva oli pyörtyä, kun kuuli, että Pieter imuroi kotona joka päivä. Nyt ei oo imuroitu, joku päivä kai pitäis.

Alussa oli makuuhuoneessamme muutama hyttynen yöllä. Voi taivas!  Pieter inhoaa ja kammoaa kaikenlaisia hyönteisiä, itikoita ja kärpäsiä. Siispä tuumasta toimeen. Omin lupineen hän väkersi hyönteisverkot kuuteen ikkunaan talossa. Ulkopuolelle, niin että liuku-ikkunat saa mukavasti auki, pääsee tuuli sisään, muttei ötökät. Saadaan paksuseinäinen talo pysymään viileänä, vaikka ulkona on 32 Celsius astetta, eikä ilmastointia ole. Nyt käy läpiveto ja sisällä ehkä + 20 C.

Hanat on joka toinen asennettu kylmä vasemmalle, lämmin oikealle tai sitten päinvastoin. Kaapeissa jokunen hylly on tuettu asettamalla muovikori sen alle. Ja sen sellaista. Paljon, mitä pitäisi tehdä, jos oma olisi. Onneksi ei ole.

Telkkaria ei ole, mutta netti toimii hyvin. Siispä no hätä, euroviisut voi katselle läppäristä  Yleltä suoraan.. Kirjoja on mukana ja juuri kuuntelin Kjell Wästön teoksen Tritonus (todella fantastinen, suosittelen), eli tekemistä riittää. Joka päivä ennen kuin helle on  pahimmillaan käydään pitkällä lenkillä, jutellaan naapurin lehmille. Sarvipäät ihmettelevät meitä aidan takana, Wayakaan ei enää hauku niitä niin kuin alussa.

Kahvinkeitintä ei ole, onneksi on oma presso-keitin mukana. Keittiössä ei kunnolla mahdu puuhailemaan, kaasuliesi on melkoinen viritelmä. Uunia en edes halua kokeilla näin kuumalla. Jätteet laitetaan kaikki samaan astiaan, joka on koettelemus meille himolajittelijoille. Mutta pesukone on ja tiskikone. Ja keittiön ikkunasta avajutuu avara näköala kumpuilevaan maastoon, joka kauempana muuttuu vuoriksi. Korkkipuita ja lampaita. 

Päivittäin Pieter hemmottelee hevosia porkkanalla tai omenoilla. Talon isäntä nimenomaan sanoi, ettei joka päivä, eikä samaan aikaan, eikä samassa paikassa. Pieter on kuitenkin itsepäinen jukuri. Kaiken lisäksi yrittää opettaa hevosille demokratiaa. Antaa ensiksi kastijärjestyksessä alimmalle hevoselle, viimeksi joukon johtajalle. Ehkä ne oppivat sitä tasa-arvoa.

Huomenna lähdetään taas vähän ajelemaan, tutustutaan ympäristöön, käydään Ouriquessa kaupassa (Aldi).

PS. Lähikylästä löytyi ilahduttavasti erivärisiä suuria jäteastioita, asianmukaiset merkinnät kyljissään! Tästä lähtien siis meilläkin lajitellaan ainakin muovi, metalli ja pahvi erikseen, biojäte valitettavasti jää edelleen sekajätteeksi. Siihen tuskin on erillisiä systeemejä, tai ehkä ihmisillä on kompostoreita. Mutta nyt saatiin ainakin osittainen sielunrauha!

Taidan kyllä olla dementoitumassa, ja ilman sitäkin olen aina ollut kai hieman hidas. Tällä kertaa puhun TV 1:n sarjasta Transport. Hyvä idea ja hyvät näyttelijät, mutta kärryillä en vaan pysynyt.

Päiväkodin ruoasta löytyi eläimen tunnistussiru. Onhan se tietenkin huono juttu, lihan pitäisi olla tarkastettua, mutta että joku toimittaja sitten alkaa selvittää, mistä eläimestä siru on peräisin  ja saa selville, ettei se ole ollenkaan sen eläimen siru, josta jauhelihapihvi piti olla valmistettu, eikö se ole jo vähän yliammuttua? Matkustaa Hollantiin jäljittämään alkuperäistä eläintä. Hevostilallinen suomessa ostaa hevosia. Oliko hyvis vaiko pahis, ei oikein selvinnyt. Ville Virtanen kuitenkin oli.

Lehden päätoimittajalle on liikaa että tyttötoimittaja touhuaa ihan liian isoissa asioissa, antaa tyttötoimittajalle potkut. Tämä kuitenkin vain jatkaa tutkimuksiaan.

Käy ilmi, että paremmat päivänsä nähneitä hevosia ja poneja myydään kunnon kilpahevosina, siruja vaihdellaan eläinten kaulalla, rajatarkastuksessa mukana oleva eläinlääkäri lahjotaan tai ei ehdi tarkastaa kaikkia lihakontteja. 

Samaan aikaan jonkun perheen isä on ollut kateissa niin kauan, että haetaan jo kuolleeksi julistamista.  Perheen äiti on alkoholisoitunut opettaja ja saa töistä potkut. Viedään kuntoutukseen. Aikuiset poika ja tytär sekä riitelevät, että selvittävät tätä katoamista ja äitinsä tilannetta.  Joku mies -äidin velikö ehkä - on mukana sumplimassa. Vakuutustarkastaja tutkii tätä juttua. Em. toimittaja ja vakuutustarkastaja alkavat sitten yhdessä selvittää tätä ruokaväärennysasiaa. En muista, miten he tutustuivat. Vakuutustarkastajan ex sekaantuu myös juttuun, hän on poliisi. Vakutustarkastajakin on ollut poliisi.

Pankinjohtaja on jotenkin sekaantunut sekä eläinkauppaan jonkun roistomaisen miesystävänsä kautta että siitä seuraavaan rahanpesuun, johon järkkää avustajaksi alkoholisoituneen poikansa Slussenin siltojen alta ja tämän kaverit sieltä samasta paikasta. Pankinjohtajaan on ihastunut joku pankinjohtohenkilö, joka tajuaa että tämä pesee rahaa ja yrittää käyttää tilannetta hyväkseen...

Huhhuh. Katsoin kaikki jaksot(8 kpl) ja odotin, että viimeisessä vedettäisiin lankoja yhteen. Muttei vedetty. Siis (ainakin) kaksi erillistä tarinaa ja niissäkin jos jonkinlaista syrjähyppyä ja sivupolkua. 

Oletettavasti on kyse siitä, että simppelinä ihmisenä vaadin selkeyttä asioihin ja tämä sillisalaatti oli minulle liikaa. Toivottavasti te muut katsojat olitte tarkkaavaisempia.

(Voi, miten odotan pääseväni katsomaan uutta Downton Abbey-leffaa. Siinä riittää myös juonenkäänteitä, mutta sen verran pienin askelin, että pysyn mukana.)

Uusimmat kommentit

10.09 | 17:46

Hei oletkohan sisareni? Laita viestiä jos tuntuu siltä. P.0452019202 .t.pertti

...
15.06 | 20:17

Sitä ajatellen juuri, klo 9

...
15.06 | 16:12

Muistithan varata aamuajan kun pitää olla syömättä ennen niitä kokeita

...
18.05 | 12:34

Hei,
Lähtikö keinutus pois yhtäkkiä vai helpottiko hiljalleen?entä teitkö joitain harjoituksia oireiden helpottamiseksi? Itsellä ollut samanlaisia oireita nyt.

...
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS