Tänään ajattelin...

Olitpa minkä ikäinen tahansa, aina se on akuutti aihe: nyt tultiin miehen ikään jne. Kävelykeppiä ja kiikkustuolia sekä reinoja tai ainoja lahjaksi. Vitsikkäitä mummokortteja lähetellään toisillemme jo jostain 3-kympistä alkaen.

Nyt oli tämä vanhenemista koskeva haastattelu Anna-lehdessä, tällä kertaa minäkin mukana. Pirteä ja reipas 75-vuotias vai mitä siinä mahdettiin sanoa. Ei mikään mummo, vanhukseksi en itseäni tunne jne. Se osuus, jossa itse oli, oli vähän kevyempää sorttia, naistenlehdestä kun on kyse. Haastattelu kesti n. tunnin, ihan kaiken sanoin, mitä jutussa oli, mutta paljon muutakin. Että nuoruus ei kaikille ole mitään kivaa aikaa, on monenlaisia hankaluuksia: tolkutonta kilpailua, epäonnistumisia, nykyisin somen aikana paljon nimetöntä, todella julmaa kiusaamista, noloja juttuja, ikimuistoisia häpeäntuntoja. Me emme aikanamme joutuneet kestämään sentään tätä somen painetta, mutta ei se silloinkaan välttämättä kivaa ollut. Minulla ei ainakaan. Muistoni ovat aika synkkiä. - Lisäksi korostin haastattelussa ravinnon ja liikunnan osuutta, mainittiinhan ne toki, mutta ei niin olennaisina kuin olisin halunnut. Ja tuon "meikkaan, koska haluan olla miehelleni kaunis..." hieman eri tavalla ilmaisin 🤭, ehkä jotenkin tähän tyyliin: jos se nyt yleensä huomaa minut pöydän toisella puolen, en halua, että säikähtää! 😎 Oli miten oli, aina olen meikannut, se on olennainen osa minua. Vaikka samalla jatkuvasti ihmettelen, miksi on niin, että naiset ovat kautta aikojen meikanneet, mitä järkeä siinä on? Miksi eivät yhtä hyvin miehet? Luomakunnassahan urokset ovat komeampia, linnuissa sen erityisesti huomaa. Nöyrästi seuraan silti valtavirtaa: lateksia naamaan, niin vanhakin näyttää nuoremmalta, kuten entisessä (Tikkurilan?) mainoksessa sanottiin.

Taisin mainita myös sen ikivanhan ajatukseni, jota aina toistan: kaikki ovat kaiken ikäisiä, eri aikaan vaan. Siinä ei pitäisi olla mitään kummallista, siitä ei pitäisi tehdä numeroa. Ikä ei merkitse sinänsä mitään, osaaminen, jaksaminen, kokemus, terveys merkkaavat. Nuoret nauttikoot nuoruudestaan, minä nautin vanhuudestani. Kuolemaa kun en pelkää, niinpä ei sekään huoleta. Tietenkään en halua kipuja, kuka haluaisi, mutta kuolema on varmaankin jännittävä kokemus. Ja jos ei ole, jos sitä vaan kuolee ja lakkaa olemasta, niin sitten se on hyvä niin.

Olen taas seurannut yhtä lempisarjaani : Vain elämää. Ajattelin tästä kaudesta, että eipä kiinnosta, kun en tunne oikein ketään. Mutta ohjelman myötä kyllä tutustuu! On ollut Stig, ujo kaveri, joka teki kömpelyydestään ja junttimaisuudestaan tavaramerkin. Fiksu ja empaattinen. On ollut Reino Nordin, nuori isä ja lauluntekijä, liikuttuu helposti, on ollut Arja Koriseva, tangokuningatar, josta en oikeasti tiennyt paljon mitään ja monet muut.

Mitä sanoo sinulle Klamydian Vesku Jokinen? Minulle ei yhtään mitään. Ohjelman aikana on käynyt ilmi, että on kova jätkä, rokkari ja punkkari, pysynyt linjassaan jo 30 vuotta ellei enemmänkin. Mutta mitä ihmettä, kun oli eilen Veskun päivä, hän osoittautui herkäksi lauluntekijäksi, lapsista ja nuoruudesta, ystävyydestä ja veljeydestä  on tehnyt kivoja biisejä! Enpä olis ikinä tiennyt, enkä välittänyt tietää. Nyt olen viisaampi ja todella otettu.

Joka kausi olen oppinut paljon. Espanjan kausia en tosin katsonut, outo juttu, Satulinna on se oikea paikka, ihan kuin se yksi niistä kolmesta Tuntemattomasta on se ainoa oikea tai Sean Connory se ainoa oikea James Bond.

Nyt ei ole ketään räppäriä mukana (joko ne loppuivat?), mutta heistäkin ole oppinut vain tästä ohjelmasta ja kaikki ovat olleet maineensa ja ihailuni väärtejä. On kiva, kun laulajat ja lauluntekijät puhuvat niin avoimesti itsestään ja urastaan, kappaleidensa taustoista. Luulenpa  kun kamerat sammuvat, heidän syvälliset keskustelunsa jatkuvat. Kun he pöydän ääressä kertovat, miksi valitsivat juuri tämän biisin esitettäväkseen ja kertovat havaintonsa biisin alkuperäisestä tekijästä tai esittäjästä, moni kokee aidosti kiinnostuneensa toisista, heille tuntemattomista leiriläisistä. Mitä yhteyttä on Arja Korisevalla ja Vesku Jokisella? Yhtäkkiä on paljonkin, kun Arja esittää Klamydian kappaleen suomalaisuudesta. Vesku nousee lopuksi ylös, sanoo "perkele" ja menee halaamaan Arjaa.

Jäljellä on ainakin vielä Mariska, uskomattoman lahjakas laulaja ja lauluntekijä sekä salaperäinen herra Ylppö, ja jota koko ajan myöskin vain herra Ylpöksi kutsutaan. Ei etunimeä. Hänellä näkyy olevan tasan yksi vaateparsi mukanaan: nahkatakki. Muut vaihtavat vaatteita kaksi kertaa päivässä! Hän ei paljon hymyile ja toisten kappaleet ovat hänen esittäminään melkoisia rokkipläjäyksiä. En tiedä yhtään mitään hänestä, kerran olin näkevinäni vedet silmissä hänelläkin, en oo ihan varma. Mutta odotan innolla, mitä hän suostuu paljastamaan itsestään, löytyykö kovan kuoren alta jotain sympaattista ja ehkä empaattistakin.

Hieno ohjelma!

Tieteilijät ovat viisaudessaan kehittäneet jotain kelloja, jotka mittaavat ihmisen elinaikaa, Hesarissa oli tästä mielenkiintoinen juttu. On kronologinen ikä, joka tarkoittaa kalenterin kertomaa ikäämme, on biologinen ikä, joka kertoo, minkä ikäisen ihmisen keskimääräistä kuntoa oma kuntomme vastaa ja on vielä joku subjetiivinen ikä, joka määräytyy sen mukaan, minkä ikäiseksi itsemme tunnemme. (Tunteekohan Trump itsensä 5-vuotiaaksi?)

Mutta nyt tässä Hesarin jutussa vilisi hienoja sanoja peräjälkeen; epigeneettinen kello, metylaatio, grimage... DNA:n metylaatio vaikuttaa siihen, miten geenit toimivat ikääntyessämme. Jahah, vai niin, sehän jo selvensikin paljon. Joka tapauksessa henkilön ulkoisesta olemuksesta, miten hän siis näyttää vanhentuneen, voi jutun mukaan jo ennustaa elinikää, ainakin jonkin verran. Tietenkin sitä voi jäädä auton alle tai saada karmean kulkutaudin (näitähän tässä on liikkeellä!).

Olin vastikään erään naistenlehden haastattelussa koskien tätä vanhenemista. Juttu ei oo vielä ilmestynyt, siinä on ollut määrä haastatella asiantuntijoita ja kokemusasiantuntijoita, eli meitä, jotka huimaa vauhtia ikäännymme. Juttu taisi keskittyä enemmän ulkonäköön ja haluaa ehkä valaa uskoa siihen, että voiteet ja kasvonaamiot ynnä muut tyttöjen jutut todella auttavat. Tietenkin auttavat (muutenhan hormoni- tai kipulaastarit eivät myöskään toimisi), mutta myös geenit ja se, mikä se nyt olikaan, DNA:n metylaatio 😋. Mutta olisin halunnut enemmän vielä korostaa ruokavaliota, olet mitä syöt! Ja liikuntaa, koska se panee aineenvaihdunnan liikkeelle.

Hesarin kuukausiliitteessä oli Eeva Ahtisaaren haastattelu. Pystyin hyvin samaistumaan häneen, varsinkin kun näin samanlaisen kuvan, kuin itsestäni on otettu Kuopion tyttölyseon penkkarireessä, iso merkillinen hattu päässään. Siinä punatiilisessä, vankilan näköisessä koulussa me jouduttiin askartelemaan kreppipaperista ja kartongista hieno hattu itsellemme viimeistä koulupäivää varten. Se päässä sitten huristeltiin hevosreessä ympäri kaupunkia. Ei ajeltu kuorma-autoilla eikä heitelty karkkia. Eeva kertoi erikoisesta, vaiherikkaasta elämästään, johon hän oli noin vain Martin rinnalla joutunut. Eikä ollut ihan kotonaan joka käänteessä. Hyvin pärjäsi, mutta hiljainen savolaistyttö tunsi itsensä usein ulkopuoliseksi. Tuttu tunne. Huokasi haastattelun loppupuolella, että vanheneminen ei oo mukavaa.

Jaa, jos terveenä saa mennä hautaan, mikäs tässä. Minun haastattelijani sanoi lopuksi, että ei se vanheneminen sitten taida niin kamalaa ollakaan, kun sua kuuntelee. Viimeinen hänen kysymyksistään kuului: monet vanhat ihmiset kokevat olevansa näkymättömiä. Miten sinä koet tämän? Vastasin totuudenmukaisesti, että nuorena olin näkymätön, muutuin näkyväksi vasta nyt vanhana.  

Tämä on nyt sitten ilmeisesti uusi normaali, totesi Erkki Tuomioja eilen televisiossa. Että petetään, valehdellaan, juonitaan, epäillään, syytetään, annetaan potkuja kun ei naama miellytä jne.

Eiköhän tätä jo oo tarpeeksi jauhettu: miten voi olla.., käsittämätöntä.., suurvallasta on tullut muutamassa vuodessa banaanivaltio.., miten tuo uskomattoman röyhkeä, lapsellinen, itseriittoinen valehtelija on voitu valita presidentiksi. Negatiivisia adjektiiveja kyllä riittää Trumpista! Mutta kun luet kommentteja niiden uutisten alta, siellä kyllä hilluvat enimmäkseen suomalaiset Trumpin kannattajat. Olenko väärässä, jos sanon, että monet heistä ovat jotain liivijengiä?

Dokumentti on seurannut toistaan: Putin ja Trump, Biden ja Trump, Trumpin ensimmäinen kausi (huom.nimi! Toivottavasti ei ole enne), joka muuten on englanniksi sopivasti The Trump show. Sen 3-osaisen dokumentin toinen osa tuli tänään ja todisti vääjäämättömästi, että ne, jotka äänestävät Trumpia ovat ilmeisesti samanlaisia kyynärpäätaktiikkaan ja valkoisten ylivaltaan uskovia tai niin kyynisiä, että ihailevat Trumpin erehtymätöntä kykyä kääntää kaikki voitokseen, jyrätä tieltään jokainen este, "pois alta risut ja männynkävyt!"

Se oranssikasvoinen henkilö, joka oli tämäniltaisen dokumentin pääosassa, ei ole koskaan presidenttiä nähnytkään (että ois ymmärtänyt vähän mallia ottaa), ei omaa yhtään minkäänlaista näkemystä maailmasta, politiikasta, historiasta, diplomatiasta. Ainoa kiinnostuksen kohde on hän itse. On hienoa olla oman elämänsä tosi-tv-tähti. Että Amerikan kansa (tai puolet siitä) on tuossa pisteessä! Jos olet nähnyt dokumentin Köyhänä Amerikassa ja muita vastaavia tai lukenut juttuja Amerikan sydänmailta, ymmärrät ehkä, että tuollaiseen rehvastelevaan törkimykseen he saattavat samaistua ja luottaa. Hän on yksi meistä, roisi tyyppi, ainoa ero on, että hän  on onnistunut elämässään, kahminut miljoonia... Ehkäpä minäkin, eihän sitä koskaan tiedä. Amerikassahan kaikki on mahdollista!

Jos Biden voittaa, koittaa Amerikkaan ankea kommunismi. Voi surku. Todellisuudessa on ihan oikeasti surku sekin, koska senaatti on republikaanien vallassa, mikään uudistus ei onnistu.  On ihmetelty Pieterin kanssa, miten senaattikin ei siirry demokraateille, jos presidenttiys siirtyy.  Eniten osavaltiossa ääniä saanut ehdokas saa taaksensa kaikki osavaltion valitsijamiehet. Poikkeuksia ovat Maine ja Nebraska. En ihan ymmärrä, tarkoittaako tämä sitä, että kaikkien ao. osavaltion valitsijamiesten oletetaan äänestävän eniten ääniä saaneen valitsijamiehen mukaisesti. Tänään luin jonkun facebook-kirjoituksen, josta käsitin, että he voisivat vielä Washingtoniin äänestämään tullessaan livetä ja äänestääkin toisin. Ei kai tämä ole mahdollista? Tuskin on suljettua lippuäänestystä. Katsoin Wikipediasta sitten sen senaatin äänestyssyteemiä. On maar NIIN monimutkainen juttu tämäkin  äänestäminen, että ei siitä ota selvää. Vain yksi kolmasosa kerrallaan on vaihdossa.

Kyllä on sitten sekavaa, kummallista ja epädemokraattista! Olihan meilläkin aikoinaan valitsijamiessyteemi, jossa et tiennyt varmuudella, kenelle presidenttiehdokkalle tulit äänesi antaneeksi, kun toisella kierroksella puolueet järjestäytyivät taas  uudestaan.

Banaanivaltio, se siitä on tullut. Tehnyt kerralla luokkaretken alaspäin, monta rappusta. On sitä ennenkin suuret valtiot sortuneet ja tuhoutuneet ihan kokonaan. Miten kävikään  Rooman mahtavan valtakunnan. Historialla on tapana toistaa itseään.

 

Katselin 11 minuuttia yhden tavallisen seinäjokelaistytön videota youtubesta, kun tytär sanoi, että siinä vilahtaa pojan tyttöystäväkin - on muuten todellinen kaunotar. Mummi on utelias, tietenkin. Että voikin olla se video ja sen tekijä, yli 39.000 seuraajaa ja video on täynnä vain tavallista, jokapäiväistä elämää. Mitä söin aamupalaksi ja tässä syön nyt tämän omenan, tässä me ollaa sirkus-tunnilla (sellainenkin oppiaine on Steiner-lukiossa!), pitää tehdä tässä jongleeraus-palloja, me ei yhtään tykätä. Ostin tänään tällaista hoitoainetta, tässä me ollaan kävelemässä kouluun, kasvomaskeja on käytettävä koulussa. Jne. 

Nuoret ovat Steiner-lukion esiintyvän taiteen linjalla. Lapsenlapsi ei yhtään tykkää näyttelemisestä, hänen esiintymismuotonsahan on piano ja viulukin (jonka opiskelun hän tosin haluaisi lopettaa, onneksi äiti ei antanut), mutta koulun linjalla olisi määrä oppia monenlaista esiintymistä. Pianoa tämä meidän nuori soittaa mielellään ja aina kun pyydetään. -Nyt, kun pian vietetään 16-vuotissynttäreitä, olen pyytänyt opettelemaan ainakin kappaleet Kerran vielä Sam (elokuvamusiikin kantaäiti) ja ihanan Ballade pour Adeline. 

Mutta että tehdään videoita omasta elämästä, joka ei mitenkään poikkea massasta! On tää elämä muuttunut vanhoista hyvistä ajoista. Youtubessa tai TikTokissa ja missä lienee, sitten tuhannet katsovat, tuhlaavat aikaansa, ainakin saavat ilmoituksen, että nyt on ilmestynyt siltä ja siltä uusi video.

Nyt vasta, näillä kymmenillä ymmärrän äitiäni, kun olen noista lapsenlapsista huolissani, enkä ymmärrä niiden touhuja. Elämä jatkuu ja muuttaa aina hieman muotoaan ja ilmaisuaan, painotuksiaan ja tärkeysalueitaan. Uudet sukupolvet tulevat kaikenmaailman kotkotuksineen, jotka edellisten polvien mielestä ovat typeriä, kummallisia, tarpeettomia, joskus jopa vaarallisiakin. 

But the life goes on.

Uusimmat kommentit

25.05 | 20:49

minulla samat oireet jo 8 vuotta joka päivä.keinuntaa kävellessä hämärässämyö pahempi. aamuisin kaikki paikallaan muutaman tunnin kun liikkuu rauhallisesti, mut

...
21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS