Tänään ajattelin...

Avioliiton anatomia

Ei Katri-Helena kuulu minun suosikkeihini ollenkaan, äänikin näillä kymmenillä alkaa rapistua kellä hyvänsä. Jos pitäisi joku ikäisistäni kevyen linjan laulajista valita, se olisi ehdottomasti Arja Saijonmaa. Ja tietysti Paulankin panisin ennen Katri-Helenaa. Katria kuitenkin seuraan jotensakin tarkasti, koska hän on syntynyt samana päivänä ja vuonna kuin minä. Olemme siis kaksosia, niin erilaisia kuin olemmekin. Vai onko meissä sittenkin jotain samaa, itse on vaikea arvioida.

 

Nyt tämä tohtori Rajalan paljastuskirja! Vähän on liikaa ja todella typerää Rajalalta. Lieneekö hänellä joku vietti repostella vaimot peräjälkeen. Aina uusi on jo kuvioissa, kun entisestä kirjoitetaan kaikki luottamukselliset asiat. Katria edeltävä vaimo ei siitä kärsinyt, koska oli jo poistunut keskuudestamme, mutta kyllä siinä Katrilla on täytynyt olla nieleskelemistä. Ja nyt tämä! Hesarissa pohdiskeltiin, onko kosto kysymyksessä, kun kaupunginteatterin musikaalissa Katrille oli istutettu mieheksi vähän tyhmänoloinen proffa. Onko koulutettu, kirjanoppinut, historiaa ja  taiteita tunteva ihminen niin itseään täynnä ja lapsellinen, että sellaiseen ryhtyisi? Kostoon jonkun heppoisen musikaalin takia? Silloinhan musikaalin professori olisikin kuvattu juuri oikein: tyhmäksi ja yksinkertaiseksi (en ole musikaalia nähnyt, mutta näin olen ymmärtänyt lukemani).

 

Jollei kosto, niin mikä sitten? Onko aiheet loppu, vai oliko tämä aihe niin kutkuttava, ettei malttanut pidättäytyä kynäilemästä. Haluaako Panu Rajala olla aika ajoin esillä vaiko tehdä paljon rahaa (sitähän tästä kirjasta kyllä seuraa! Ehkä joku tekee elokuvankin peräti)?

 

Panuhan itse aiheutti, että Katri lähti. Alkoi vikitellä naapurin rouvaa. Kun ei Katrista kuulema ollut hänelle vastusta tieteissä ja taiteissa. Pitihän se jo tietää alun alkaen! Epäsuhtainen pari. Kiinnostuksen kohteet eivät takuulla liipanneet kovin läheltä toisiaan. Mutta voihan sitä silti tulla hyvin juttuun, jos on jotain tärkeitä ominaisuuksia ja asioita, joita voi jakaa. Ja voihan sitä oppia toinen toistensa asioista, jollei aseta itseään kaiken sellaisen yläpuolelle, mitä toinen edustaa. Tämän pitäisi olla molemminpuolista. Jos nyt pitää julkisuudessa repostella Katrin henki- ja ufomaailman yhteyksiä (Katrinkin olisi pitänyt tajuta, ettei sellaisia kaikille jutella), eivätkö nuo jutut olisi jo olleet tiedossa, ennen kuin papin pakeille asteltiin?

 

Kun on erottu, niin on erottu. Erossa on aina kaksi osapuolta. Kummallakin on oma tarinansa. Viimepäivinä olen kuullut parinkin erotarinan molempia osapuolia. Kummassakin jutussa osapuolet kuvailevat ihan erilaista suhdetta, pieleen mennyttä toki, mutta ei voisi kuvitella, että he kertovat siitä ihmisestä, joka juuri on kertonut minulle oman puolensa asiasta. Siitä mukavasta ihmisestä. Kolmannen erotapauksen toinen osapuoli puhui omasta erostaan vähän hätääntyneen oloisena: ”Siinä vaan tunteet oli loppu. Kyllä tätä oli jo kauan mietitty. Tunteet loppuivat, ei voinut mitään.” Tiedä, mitä toinen kertoisi, jos häntä kuulisi.

  

Nykyisin erotaan ihan eri tahtia kuin vanhempiemme tai isovanhempiemme aikaan. Ei sitä silloin voinut, mitä ne ihmisetkin olis aatellu. Miten sitä osaisi omilleen lähteä, miten sitä tulisi toimeen? Ja mitä ne lapsetkin, lapsiraukat. Kun on ristinsä ottanut, niin se on kannettava. Ja mitään terapioita ei ollut, kuka sitä nyt sellaiseen menisi, en kai minä nyt hullu ole. Ei tuon kanssa voi puhua, mitä siinä mitkään terapeutit auttaisi!

 

Eikö sitä oltukaan kuultu koskaan, että aikanaan rakkaus loppuu ja tärkeintä on, mitä sitten jää jäljelle. Vanha viisaus. Silti jokainen tekee aina sen saman virheen: tuollaiset jutut ei koske minua, ei meitä. Vastahakoisesti on aikanaan tunnustettava, että totta se oli. Mutta: voiko silloin tehdä jotain? Olenko tuomittu tähän tylsään arkipäivään, välinpitämättömään, jopa vihamieliseen ilmapiiriin vai voisko olla mahdollista löytää tuosta ihmisestä sittenkin se kumppani, jonka luulin minulla jo olevan?

 

Kun asiat on jo niin pitkällä, ettei ole enää vähäisintäkään tahtoa yrittää, niin ei kyllä kannata roikkua parisuhteessa. Jos on tullut loukatuksi, tai jos on itse päästänyt suustaan sellaista, jossa ei enää anteeksipyynnöt ja selittelyt auta, niin seuraukset on sitten kestettävä. Aikuisen on ymmärrettävä, että sanoja ei voi ottaa takaisin ja että ne voivat osua lujaa ja arkaan paikkaan, jossa ne koskevat enemmän kuin lyönti. Tekojen, mutta myös sanojen myötä voi luottamus mennä ja sitä ei sitten rakenneta ihan tuossa tuokiossa takaisin. – Pois vaan ja uutta elämään etsimään! (Kunnes kaikki taas alkaa alusta…)

 

Niin kauan kuin on vain tunne, että tuo ei ymmärrä, puhumme eri kieltä, mutta tykkään tuosta silti tosi paljon, silloin kannattaa hankkia se kolmas osapuoli siihen. Ei se naapurin herra tai rouva, vaan se terapeutti. Joka osaa vetää oikeasta narusta ja saada osapuolet näkemään itsensä peilistä ja peilaamaan itseään myös toisistaan. Ihminen saattaa olla niin kuoreensa käpristynyt että on rakentanut panssarin ympärilleen mahdollisia tulevia kolhuja vastaan, elämänaikaisista kokemuksistaan ”viisastuneena”. Vahvalta vaikuttava ihminen voi olla niin pelokas, ettei päästä ketään lähelleen, ei edes sitä, jonka on terveystietoihinsa merkinnyt läheisimmäkseen. Silloin hyvä, kokenut terapeutti on se oikea henkilö avaamaan solmun. Sellainen terapeutti on kuin opettaja, joka ei tyrkytä tietojaan, vaan avaa silmämme oivalluksille ja uskallukselle, tosi tunteiden löytymiselle ja kyvylle näyttää ne, tuntea niitä.

  

Onneksi Katri-Helena on vahva nainen. Ei ole kiva, kun omaa itseä kaikkine raadollisuuksineen riepotellaan joka tuvan mammojen ja pappojen ulottuville. Mutta jokainenhan meistä on ihminen, jokaisella meillä on suuressa mittakaavassa samanlainen elämä. Yksityiskohdat ja reaktiot vaihtelee. Yhdellä yhdet murheet, toisella toiset. Kun saa potkut töistä tai pakit suhteesta, yks saa raivarin, toinen heittää kevyttä sarkasmia, kolmas ei pukahda sanaakaan. Kun voittaa lotossa tai tuli se kauan odotettu kosinta, yks hyppii riemusta, toinen hymyilee vinosti, kolmas pitää ilon sisällään, ettei vaan tulis itku pitkästä ilosta.

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
26.06 | 09:50

Hei!
Hyvin mielellään minäkin vaihtaisin ajatuksia. S-postini on kaarina.dewolff@gmail.com. Vasta pääsin kirjan loppuun ja yksi viikko systeemiä on mennyt!

...
25.06 | 14:20

OLEN ERITTÄIN TYYVÄINEN KIRJAAN JA TULOKSIINI TOIVOISIN VOIVANI KESKUSTELLA TÄSTÄ UUDESTA ELÄMISEN TAVASTA JA KAIKKEEN SIIHEN LIITTYVÄSTÄ.

...
09.06 | 23:05

Päiväkoti lie paras sellaisille, joiden kotiolot - ikävä sanoa -ennakoivat mahdollista syrjäytymistä. Välittävä, osaava koti tietenkin antaa hyvät eväät!

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS