Tänään ajattelin...

Naapurin historiaa ja melkein meidänkin

Muistattehan vielä ne kerrosvalvojat neuvostoliittolaisissa hotelleissa? Ne, joille piti vaivihkaa sujauttaa muutama paketti sukkahousuja, jokunen kuulakärkikynä ja vähän purkkaa. Vastineeksi toimittivat vodkaa tai samppanjaa huoneeseen, muutamalla ruplalla. 

 

Tänään opin Tallinnan KGP-museossa, miten tärkeässä asemassa nämä mammat olivat, rakennuttivat myöhemmin taloja kaikilla mustanpörssin voitoillaan. Sitäpaitsi he olivat korvaamaton tietolähde KGP:lle, vakoojia jokainen. 

 

Käynti museossa oli mieleenpainuva kokemus. Jos ne asiat olisivat tapahtuneet satoja vuosia sitten, voisi huokaista, miten hullu maailma olikaan, mutta että KGP:n huone Viru-hotellissa jätettiin vasta vuonna 1991! Virolaiset halusivat hävittää kaiken, mitä siellä oli, kaiken koko 23:ssa kerroksessa, jonne hissikään ei mennyt. Ikäänkuin koko kerrosta ei olisikaan.  Onneksi kerroksen uusiminen, jopa siivoaminenkin estettiin. Kerros on lähes entisellään täysiä tuhkakuppeja myöten! Kuunteluhuoneen ovessa on kyltti: täällä ei ole mitään. Se on laitettu siihen jälkikäteen kertomaan, että niin aina sanottiin. Kukaan ei saanut mennä tähän huoneeseen, siellä ei ollut mitään kiinnostavaa, pelkkä tekninen tila. Tekninenpä hyvinkin. Hotellin yli 60 huonetta kuunneltiin. Vaaralliset viholliset (=toimittajat, poliitikot, sotilashenkilöt, oppaat jne jne) sijoitettiin aina näihin huoneisiin. Aamupalaleivät tuotiin määrättyihin pöytiin erikoisvadeilla, koko ravintola oli täynnä koristeisiin sijoitettuja vastaanottimia ja vahvistimia. Henkilökuntaa Viru-hotellissa oli 1080, asiakkaita enimmillään runsas 800. Nykyisin asiakkaita on enimmillään yli 1000 (vaiko vieläkin enemmän) ja henkilökuntaa 200. 

 

Opas kertoi hauskasti ja elävästi noista varsin läheisistä ajoista, esineet ja dokumentit puhuivat puolestaan. Nyt voi naureskella. Siihen aikaan mikään ei ollut leikkiä, eikä huumorille ollut sijaa.

 

Joku kysyi oppaalta, ovatko Sofi Oksasen kertomat asiat tosia (yksi Virun rakennusmiehistä oli Sofi Oksasen isä). Kysyjän sävy oli hieman epäilevä. Opas sanoi, että asiat olivat juuri niin, muut nyökyttelivät. Kysyjä ihmetteli vielä: "eikö sitten ollut mitään normaalia elämää, ihan arkipäiväistä, tavallista?"

 

No, totta hitossa, olihan sitä. Ihmisen elämähän on arkea kaiken aikaa. Sitä vain soinnuttaa ympäröivä viitekehys, tuntemus vapaudesta, olemisen raameista, tietämys selkäytimessä, siitä voinko puhua asioista, mitä, miten ja kelle. Varuillaan olo. Opit olemaan huutelematta, hillumatta, arvostelematta, suljet silmät, korvat, suun. Elät sitä arkeasi, menet töihin, kouluun, tehtaaseen, konttoriin, kauppaan. Puhut työkavereille ja asiakkaille sen, mitä työkavereille ja asiakkaille puhutaan. Tulet kotiin, jonotat kotimatkalla ostoksesi, et nurise siitä, mitä ei ole vaan ylistät puoluetta siitä, mitä tällä viikolla saa kaupasta, vasemman jalan ruskeita kenkiä nro 42, kaalia, läskiä (100 gr per asiakas), vodkaa, neljä kananmunaa. 

 

Kauan sitten luin kuulun virolaisen kirjailijan Viivi Luikin kirjan Seitsemäs rauhan kevät. Se oli jotenkin hiljentävä teos. En muista siitä muita yksityiskohtia kuin sen, missä lapsi miettii kaihoten, että nyt on ilta ja ne lapset siellä Suomessa Munkkiniemessä menevät lämpimään kylpyyn. Ei ollut kylpyä Viron lapsille. Ei silloin vuonna 1952 eikä pitkään, pitkään aikaan sen jälkeenkään.

 

Kyllä Sofi Oksasen kertomat asiat ovat tosia. Minä tunnen Elman Tallinnan Mustamäeltä, me tunnemme hänet. Elma taitaa jo olla 80-vuotias. Työn Sankari. Mitalin hän antoi exälleni: vie pois minun silmistäni tuo kammottava kuvatus! Leninin profiili kultaan painettuna, punaisen nauhan päässä killuen. Elman mies oli auttanut Suomea sodassa ja sitkeän selvitystyön tuloksena KGP oli saanut sen selville, joskus 60-luvun lopulla. Ajattele, yli 20 vuotta sodan jälkeen! Hyvää työtä KGP, hyvää työtä. Miestä alettiin kuulustella kerta toisensa jälkeen. Siperia häämötti. Hän pisti päänsä kaasu-uuniin, tytär löysin hänet siitä koulusta tullessaan. Vuosi oli 1972, sama, jolloin minun tyttäreni syntyi  ja hänet puettiin äitiyspakkauksen söpöihin potkupukuihin ja heijattiin ihanissa keltaisissa prinsessavaunuissa. 

 

KGP-museossa käy vuosittain paljon vieraita kaikkialta maailmasta. Uuden-Seelannin ryhmä ei tajunnut, mistä opas kertoi. Joku ranskalainen oli kysynyt näkemästään järkyttyneenä: miksi hotellin johtaja ei sanonut mitään? 

 

Tämä tapahtui naapurissa, meille olin ihan hilkulla tapahtua se sama. Ihan hilkulla. Joku pienen pieni asia, väärät henkilökemiat maitteimme johdon välillä, ylimääräinen uhoilu, pyllistys väärään suuntaan ja siinä sitä oltaisiin oltu. 

 

Mitä tapahtuu nyt Koreoitten rajalla? Mitä tapahtuu Lähi-Idässä (aina vaan), mitä Afrikassa, Pakistanissa, Afganistanissa.... Entäs Amerikka, mihin se pistää lusikkansa seuraavaksi? Se on niin pienestä kiinni. 

 

Kyllä se kuule taitaa sittenkin olla Suomeen syntyminen aikamoinen lottopotti. Eikö?

 

PS. Opas oli nuori, hän ei dramatisoinut. Historia on historiaa. Kertoipa hän vitsejäkin: Miksi Tallinnan kirkon torni on maailman korkein rakennus? (Se kuulema olikin sitä 1600-luvulla, tjaa, no tiedä häntä) Noh, joka joutuu sen kellareihin (siellä olivat vankityrmät), näkee kauas, aina Siperiaan asti. 

Ja toinen (tämän muistan jo 70-luvulta): millainen ääni lähtee (Viru-hotellin rakennuksella) putoavasta työkalusta? Eihän siitä  lähde ääntä ollenkaan, työkalu on varastettu jo ennenkuin se ehtii maahan. 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.05 | 20:49

minulla samat oireet jo 8 vuotta joka päivä.keinuntaa kävellessä hämärässämyö pahempi. aamuisin kaikki paikallaan muutaman tunnin kun liikkuu rauhallisesti, mut

...
21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS