Tänään ajattelin...

Ihan tavallinen lauantai

Kyl se maar on niin, että työnteko väsyttää. Näin tuumaa rouva 67 tällaisen lauantain jälkeen ja pohtii samalla, mihin asti sitä eläkeikää oikein ollaankaan hilaamassa? Sanonpa suoraan, ei tätä jaksaisi enää. Pieter sanoo koko ajan, että lopeta jo, mut minä vaan jatkan, aina on joku projekti menossa. Vaikka väsyttää niin pirusti tällaisen päivän jälkeen.

Oletko katsonut koskaan sitä "Pomo piilossa"-ohjelmaa? Minua kiehtoo siinä, että johtopallilta, kiireisistä kokouksista ja maukkailta lounailta johtaja siirtyy (naamioituna) haalari-hommiin ja meinaa tukehtua siihen tehtävämäärään, osaamisen vaatimuksiin ja työtahtiin, mikä hihnan vierellä, tiskin takana tai trukin ohjaimissa vallitsee. Ja ne tavalliset ihmiset, ne duunarit, tekevät tätä työtään vuodesta toiseen, elättävät siinä perhettään, hoitavat lapsiaan ja vanhempiaan, haaveilevat lomasta ja siitä, että lapset saisivat paremman elämän.

Minäkin olen eläkevuosinani tehnyt enemmän tai vähemmän tällaisia hommia, nähnyt, mitä se "oikea työ" on.

Normaalisti minulla kuitenkin on shafööri, mutta hän oli nyt maalla ja minä raukka jouduin, tavallisten duunarien tavoin, turvautumaan julkiseen liikenteeseen. Hui. Aamulla läksin kotoa liikkeelle klo 7.35, bussin piti tulla hetikohta, mutta kas oli myöhässä... kunnes huomasin, että olin katsonut aikataulun väärin. Siispä kipittämään hurjaa vauhtia kehnoilla jaloillani Leppävaaran asemalle (2 km). Tiesin myöhästyväni jatkobussista ja niinhän siinä kävikin, vaikka kuinka kiiruhdin.

Hoidin päivän maahanmuuttajakiintiöni juttelemalla muka leppoisasti Leppävaaran bussipysäkillä komealle Lähi-Idän nuorelle miehelle. Päivittelin bussista myöhästymistä ja tiedustelin muita vaihtoehtoja. Hän puhui hoono soomi ja oli muutenkin ujo (mutta takuuvarmasti jäi positiivinen kuva: suomalaiset ovat ystävällisiä, eivät alkuukaan rasisteja). Sitten siihen tuli vaihtoehtobussi: kiinalainen nainen ruorissa ja maahanmuuttajakiintiöni sai jo ylimääräisiä pluspisteitä kun kyselin häneltäkin hymyssäsuin (heh, mitäpä tässä, jos myöhästyn töistä, se on vain elämää...) jatkoyhteyksiä. Niinpä sitten rämistelimme läpi Kilon (ahaa, tämä bussi siis menee Kilon poliisilaitoksenkin ohi, hyvä tietää!), läpi Mankkaan ja Tapiolaan. Vai niin, siis melkein Tapiolan keskuksessa olisi vaihtopysäkki, selvä. Mutta toiseksi edelliseltä pysäkiltä kyytiin tuli kymmenen pientä partiolaista, n. 6-vuotiaita (miks ihmeessä niin nuoriakin jo pitää partioaatteeseen valmentaa? Eikö sitä ehtisi?). Siinä sitä seisottiin lippuja leimaten ja kello sen kun kävi. Lopulta lähdettiin liikkeelle ja seuraavalla pysäkillä jäin sitten kyydistä pois. Kiinalaisrouva kuskin penkiltä viittoili minulle avuliaasti. Merituulentielle. Ja eiku: numero 19 huristaa ohi! Minä huitomaan, pysäkkihän on ihan tuossa! Ja koska ohjauspyörän takana on jälleen maahanmuuttajanainen (virolainenko tällä kertaa?), hän pysähtyy ja odottaa, kun juoksen läähättäen bussin kiinni. Olenpa onnenpekka!

Ehdin kuin ehdinkin ajoissa Olarin Prismaan, tämähän on hyvä alku! 

Tänään olin päättänyt ylittää itseni, olisin superaktiivinen. En miettisi, mitä ihmiset ajattelevat minusta, vaan keskittyisin ajattelemaan vain heitä (ja arvostelemaan, mutta sitähän he eivät tietäisi). Hei, joko on s-etukortti päivitetty sirulliseksi?- Ei vastausta, ei katsettakaa minuun. Jahas. Päivää rouva! Joko teillä on s-etukortti?Jaa, että mikä? Oon, oon minulla. AI sirullinen, mitäs se tarkoittaa? No jaa, minä oon jo niin vanha, tokkopa se nyt enää minua hyödyttää. Heippa, onko jo etukorttia? Ei oo, eikä tuu. Selvä... Hei, nyt olis mahdollisuus pävittää... No, mitäs hyötyä minulla siitä olis? Kun noita kortteja on jo vaikka muille jakaa. Täytyy miettiä. Ei, ei kiitos. Ai mikä, ei mulla oo mitään korttia.

 

Päivä onnistui hyvin, korttihakemuksia ja verkkopankkitunnuksia ym. tuli mukava määrä. Valistuinkin paljon. Kuulin mehevän jutun oikeustaistelusta vakuutusyhtiötä vastaan, sain tietoa pitempiaikaisesta Espanjassa lomailusta, kielikursseista, tietotekniikan opiskelusta vanhemmalla iällä sekä tammisaarelaisten piiri-pieni-pyörii-sosieteetistä. Näin lukuisan joukon vanhempia, jotka olivat väsyneitä ylivilkkaiden lastensa kanssa, näin vanhempia, joille lapset selvästi olivat ilo ja tärkeä voimavara. Näin pariskuntia, jotka vihaisina kiirehtivät lauantaipullonsa avaamiseen, näin pariskuntia, jotka hymyilivät ja sipaisivat toisiaan ohimennen. Näin miljoona mukulaa, jotka riemuitsivat ilmapalloistaan ja jäätelöistään, hymyileviä vauvoja, kiljuvia uhmaikäisiä. Sain opastaa huivipäärouvaa saldon tarkistamisessa ja kehua hän suloisia nappisilmälapsiaan (maahanmuuttajakiintiöni sai taas ekstrapluplusplussaa!). Ei hattumpaa, täytyy myöntää. Monet keskustelut, ohi vaeltava elämänkirjo. Mutta kahdeksan tuntia, vaikka istuin välillä tuolillakin ja pidin yhden 45 minuutin tauon. Kahdeksan tuntia, herranjumala sentään! On se vaan aikamoista.

Niin, mihin ikään saakka sitä pitäisikään työskennellä ehdotusten mukaan? Kuuskytseitsemään vai -kahdeksaan? Nyt tajuan: se on todella valtiovallan salajuoni: lyhennetään eläkkeiden maksuaikaa. Aloitetaan myöhemmin ja lopetetaan aikaisemmin. Ovat niin väsähtäneitä, että kaatuvat haudan lepoon jo hetikohta eläkeiän saavutettuaan.

Eipä hätiä, kaikki loppuu aikanaan. Viime minuuteilla sain vielä yhden kortin ja asiakasomistajuuden myytyä (huom, tässä minä en todellakaan myy mitään tarpeetonta, enkä huijaa ostamaan jotain huonoa, s-kortti on markkinoiden paras pankki- ja luttokortti, eikä edes maksa mitään). Sitten materiaalit kassalle, pömpeli kasaan, laukkuun ja minä bussille!

Tämä bussi kiersi Olarin, Mankkaan ja Kauniaisten kautta Leppävaaraan, kuskina rastaletti nuorimies. Matka kesti ja kesti, varmaan kolme varttia. Odottelua Leppävaaran asemalla, en olisi jaksanut ottaa askeltakaan kodin suuntaan! Kaivoin laukustani kirjan "Näin olen kuullut" ja valistuin taas lisää. Oma bussi vei lopun matkaa, kuskina törökki keski-ikäinen ukkeli.

Pysäkiltä raahauduin muutaman askeleen kotiovelle. Sisään ja jalat kylpyyn. Aah! Lasi punaviiniä. Se on sellainen työmiehen lauantai. Tai siis naisen.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

19.06 | 11:06

Hahaa.. just niin

...
21.04 | 21:24

Aikamoista sattumaa vai...

...
27.08 | 22:43

But ASK them if they got Canadian bacon! 😂🤣

...
26.08 | 19:25

Kiire/kiire/kiire..on tuttua tavaraa sekä omasta takaa, että tuontitavarana. 😀Mutta hermosi on kuin pajunoksa: taipuu muttei katkea.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS