Tänään ajattelin...

Elämän kolhut

Kävelin Wayan kanssa mökkitiellä. Laitimmaisen naapurin pienet koirat, minipossun näköinen Iiro (chiauau), suloinen, ujo perhoskoira Rölli sekä ajokoiran pentu Madonna tulivat tervehtimään. Jälkimmäiset hieman arastelle Wayaa. Perässä käveli naapuri, harvapuheinen mies. Huomasin, että taitaa olla asiaa. 

Jäin odottamaan.

Siinä hän veti tupakkaa, katseli sivulle ja kysyi jotenkin vinottain: "Kuulitkos sie, miten miulle kävi?" Ei, en ollut kuullut. "Ajoin naapurin koiran päälle. Juhannusaattona. Se oli sitten siinä. Heti. Arvaa, että oli juhannus pilalla. Ja heillä kanssa." - Ne olivat niitä tulevia naapureita, viimeiselle tontille rakentamassa. Yksi pikku aitta siellä on jo pystyssä, siellä olivat olleet jotain juhannusattona puuhastelemassa, tavaraa tuomassa, ehkä grillaamassakin. Spanieli oli makoillut kaikessa rauhassa keskellä tietä. Ruskea spanieli. Naapuri ei ollut huomannut, kun oli katsellut näitä uusia tulokkaita, tervehtinyt. Ja silloin se oli tapahtunut. Yliajaminen, koiran omistajien silmien edessä.

Naapuri on aina huolissaan, kun hänen pikkukoiransa juoksentelevat tiellä miten sattuu. MInä olen huolissani, kun Waya juoksee auton perässä ja tänäänkin käveli kaikessa rauhassa yhden pakettiauton edellä, ei ollut aikomustakaan siirtyä syrjään. Auton piti pysähtyä, että sain koiran otettua liekaan. Meidän tiellähän ei kovasti paljon tätä liikennettä ole. Vain kolme taloa ja yksi mökki, jossa harvoin ollaan. Koirat eivät pidä sitä oikein tienä. Spanielikaan ei kuulema koskaan ollut mennyt tielle, olivat kertoneet naapurille. Vaan nyt oli mennyt, kun tykkäsi, että tämä tie on melkein kuin piha.

Ajattelutti tämä vähäsen. Voin kuvitella, millaiset fiilikset on sekä yliajajalla että koiran omistajilla olleet. Pieterilläkin pyöri asia päässään yöllä, kun häntä yhden mokoman mäkäräisen purema (koko käsi turvonnut ja pakottava!) valvotti.

Mutta entäs kun ajattelee sitä isoisää, jonka traktori vastikää kaatui ja surmasi 9-vuotiaan lapsenlapsen, miten hän jaksaa elää edelleen? Hänen mielessään mahtaa pyöriä sama filmi: miksi minä en irrottanut sitä härveliä etukäteen? miksi minä en tarkistanut sen kiinnitystä? Miksi minä ajoin juuri siitä kohdasta? jne jne loputtomiin. Entäs ne, jotka ovat tappaneet toisen vahingossa? Esimerkiksi viime kesänä samana viikonloppuna sattui, että kaksi lasta eri paikkakunnilla ampuivat vahingossa sisaruksensa. Entäs se, joka näkee jonkun surmattavan? Entäs jos se surmattu on joku läheinen tai surmaaja on joku läheinen? Miten ihmeessä sellaisesta voi päästä ikinä yli? Millainen terapia silloin olisi tarpeen?  Löytyykö terapeuttia, jolla on oikeat eväät vai aloittavatko ne kaikki kyselemällä lapsuudesta?

Mutta terapeutti todella on tarpeen. Ihan kuin tämä harvapuheinen naapurin mies. Hän ehkä käyttää kaikki tilaisuudet saada puhua asiasta. Ei hän varmaan muuten olisi minulle juttelemaan tullut. Oli tarve puhua, kelata. 

Jos tapahtuu suuronnettomuus, sitä kelataan mediassa pitkät ajat. Tuodaan studioon haastateltavaksi jos jonkinlaista asiantuntijaa. Tuntuu siltä, että aihetta pitää kääntää ja vääntää joka suuntaan, vanuttaa ja venyttää. Se on sitä joukkoterapiaa, sitä pitää saada  pohtia. Mitä jos tsunamista tai Estoniasta olisi vain kerrottu tyynesti, että näin kävi, ei voi mitään? Että tällainen massatuho tällä kertaa, otamme osaa. Ei, siitä pitää puhua, kerrata sama moneen kertaan. Selittää itselleen, etsiä syitä, hakea lohdutusta. Muuten ihminen tulee hulluksi tai ainakin kyynistyy.  Mikään ei ole mitään, tunteet näivetetään kuoliaiksi. Kuollaanhan sitä joka tapauksessa, mitä sitten (olankohautus!). 

Onneksi ihminen on kuitenkin siten rakennettu, että kun shokeeraavan uutisen lukee lehdestä, sitä kauhistelee ja saattaa hetken tuntea nahoissaan empaattisesti haikuja niistä tuntemuksia, mitä kokija varmaan on tuntenut, mutta sitten sen unohtaa. Vain tuttujen ja läheisten kokemukset koskettavat meitä syvemmältä ja jäävät vaivaaman pitkäksi aikaa. 

Toivottavasti spanielin omistajat pääsevät yli. ottavat jossakin vaiheessa uuden pennun ja jatkavat elämää. Toivottavasti naapurin harvapuheinen mies saa jo unen päästä kiinni. Se oli vahinko, olisi voinut sattua kenelle tahansa.

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
26.06 | 09:50

Hei!
Hyvin mielellään minäkin vaihtaisin ajatuksia. S-postini on kaarina.dewolff@gmail.com. Vasta pääsin kirjan loppuun ja yksi viikko systeemiä on mennyt!

...
25.06 | 14:20

OLEN ERITTÄIN TYYVÄINEN KIRJAAN JA TULOKSIINI TOIVOISIN VOIVANI KESKUSTELLA TÄSTÄ UUDESTA ELÄMISEN TAVASTA JA KAIKKEEN SIIHEN LIITTYVÄSTÄ.

...
09.06 | 23:05

Päiväkoti lie paras sellaisille, joiden kotiolot - ikävä sanoa -ennakoivat mahdollista syrjäytymistä. Välittävä, osaava koti tietenkin antaa hyvät eväät!

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS