Tänään ajattelin...

Kasvioppia

On uskottava kohtaloon, kun tajuaa, että taas ollaan työleirillä. Mökkielämä on sellaista, ainakin eräille. Lapsuudessa äiti maksoi kitkemisestä 50 penniä riviltä, nyt ei maksa kukaan mitään. Mutta kitkeä täytyy. Luultavasti lapsuuden työleiri oli tarkoitettu opiksi minulle ja kun en oppinut, annettiin uusi urakka eteen. Tällä kertaa ei edes vähäistä korvausta, päinvastoin, joudun itse tekemään ruoat ja rahtaamaan ostokset niitä varten kilometrien päästä.

Miten voi erottaa rikkaruohot oikeista kasveista? Pitäisi olla varmaan vaan sitä luontoystävllistä Roundupia, se kai erottaa. Ovat kemistisedät ja -tädit ohjelmoineen sen tietämään, että tämä lehdykkä tässä on värimaratti (aspérula tinctória) ja tämä taas isosilkkikukka (clarkia amoena), edellinen rikkaruohojen heimoa, jälkimmäinen taas kesäkukkien heimoa. Minä puolestani epäröin: nyhtääkö tämä? Ilmeisesti se on linnunkaali (lapsána commúnis). Tuo tuossa on ainakin selvästi lutukka (capsélla bursa pastóris) ja entäs tuo tuossa! Siinähän on versomassa rentunruusu eli toiselta nimeltään maitohorsma! Jihhuu, irti vaan ja ämpäriin. Nuo jämäkämmät jätän, ne vaikuttavat -ainakin toistaiseksi- ihan tolkun kasveilta. Siinä saattaa olla samettikukkaa (tagetes patula) ja punapellavaa (linum grandiflorum), mikäli oikein erotan. Heinä nimeltä lehtonurmikka ( poa nemorális) sekä muut sitä muistuttavat aiheuttavat kovasti harmia ja päänvaivaa. Juurakon mukana irtoaa iso paakku multaa, tarpeettoman iso. Karistellako vai ei? Joku näistä harmittavimmista on juolavehnä, ei nyt ihan tähän hätään muistu tuo latinankielinen nimi. (Siis, menikö sittenkin hukkaan se innostava kasvioppi ja ne vaivalloiset kasvienkeruut!) Isä aina puhui juolavehnästä. Valisti, että jos pieni pala jurta jää multaan, niin se veroaa siitä taas pikavauhdilla. Opin vihaamaan juolavehnää. Ai niin, nyt muistui kuin oikein pinnisteli: agropýrum repens. Sehän se oli. 

Kukkapenkeissäni ja niin sanotulla metsikköosuudella (heh, on mukamas sellainen pläntti perennapenkin ympärillä ulkorappusien vieressä, jossa on kiviä ja kanervaa sekä sammalta, ja välit peittää kuorrike) tunkee väkisin runsain mitoin piharatamoa (plantágo májor). Perinnekasvi. Kansanparantajien ykkösrikkaruoho. Siitä vaan ämpäriin! Tai kyllähän se ihan vähän kirpasee, on myönnettävä. Kuvittelen niiden nousevan kapinaan, niinkuin joskus jossain muinaisessa science fiction-sarjassa, jossa kasvit, triffidit, valtasivat kaiken. Mutta jos antaa sellaisille ajatuksille vallan, pitää kohta pyydellä anteeksi jokaiselta sukapäältä tai kevätkynsimöltä! Täh! Olisiko sitten muka annettava luonnon periä omansa ja rehottaa täysin vapaasti? Onko tässäkin käytävä taistelu? Onko elämä todellakin yhtä taistelua joka saralla?

Pieter tärisyttää taas koneitaan. Ruohonleikkurin jälkeen on vuorossa se ihana: trimmeri! Miten ihmeessä minun isäni tuli toimeen ilman trimmeriä? Sehän on siis ihan must! Waya vihaa sitä. Se alkaa haukkua niin paljon, että on mentävä nurkan taakse katsomaan, onko mies kuukahtanut vai onko käärme jossain Wayan näköpiirissä. Ei, siellä mies vain onnellisena kulkee lasit silmillään ja trimmeri olallaan ja pistää nurkkien heinätupsuja matalaks. Minä niitä sieltä sitten keräilen kottikärryyn. 

Onneks meidän tontilla ei ole paljoa näkynyt sitä taraxacum occinalesta eli voikukkaa, hollanniksi se on hevoskukka (paardebloem) ja puolestaan taas hollannin boterbloem (voikukka) on suomeksi niittyleinikki! Sellaista kielipeliä.

Kasvimaata ei sentään ole. Se vileä puuttuisi. Pieni loota yrttejä saa riittää.

Mitä opimme tästä: seuraavassa elämässä EI mökkiä tai sitten vain sellainen pieni kalliosaari lokinpesineen (ja -kakkoineen)!

PS. Äiti lokki on unohtanut kertoa kahdelle poikaselleen, miten uidaan tai lennetään. Ne ressukat ovat seisoneet jo päiväkausia pienellä karilla tuossa kymmenen metrin päästä laituria. Yötä päivää, tuulessa ja sateessa.

PS.2. Ihan vähän tarvitsin muistin virkistämiseksi noissa kasvien nimissä  Eino Kärjen värikuvakasviota vuodelta 1952. Tienkin suurimman osan muistin, olenhan ne koulussa oppinut ja opettajalle erikseen tenttinyt.

ONNEKSI nykyajan lapset joutuvat taas keräämään kasveja. Oppivat takuulla paljon kasveista ja luonnosta. Ja jos eivät opi, saavatpahan ainakin kärsiä niinkuin mekin aikanamme. (Paras ilo on vahingonilo!)

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

19.06 | 11:06

Hahaa.. just niin

...
21.04 | 21:24

Aikamoista sattumaa vai...

...
27.08 | 22:43

But ASK them if they got Canadian bacon! 😂🤣

...
26.08 | 19:25

Kiire/kiire/kiire..on tuttua tavaraa sekä omasta takaa, että tuontitavarana. 😀Mutta hermosi on kuin pajunoksa: taipuu muttei katkea.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS