Tänään ajattelin...

Sanojen määrä ja laatu

Kulkiessani tuolla vainioilla ja kankahilla mietin taukoamatta novellieni ja suunnitteilla olevan kirjani henkilöhahmoja. Välillä mietteeni keskeyttää se meidän koiranpoika, jättää kepin ihan ulottuvilleni, piiloutuu itse kannon taakse odottamaan. Pakkohan sen kanssa on leikkiä. Sitten se tulee ihan itsekseen polven viereen kulkemaan. "Follow" olisi se käsky, mutta ei tarvitse käskeä, se haluaa itse kulkea siinä. Ja minä saan taas suunnitella.

 

Suunnittelusta on pitkä matka toteutukseen. Olen hakenut apuja joiltakin nettisivuilta: aukea.net (ks sieltä kirjallisuus ja edelleen "Eijan perjantai-ilta", siinä yksi näyte novelleistani) ja kertomus.fi. Näillä sivuilla keskustellaan perusteellisesti sanojen lukumäärästä ja runojen ulottuvuuksista. Tunnen itseni totaalisesti ulkopuoliseksi. MInä käytän kuitenkin niitä samoja sanoja, näistä kaikista suomenkielen sanoistahan muodostuu suomenklelinen runous ja kirjallisuus. Näistä muodostuvat reportaasit ja uutiset, sarjakuvat sekä kioskikirjat.

 

Noitten kirjallisuussivujen lukemisesta ja yrityksistä ottaa niistä selvää muistuu elävästi mieleeni, kun ammoin istuskelin yliopiston päärakennuksen suuressa kuppilassa. Samassa pöydässä oli vuotta ylempänä olevia sosiaalitieteiden opiskelijoita. Miten varmasti ja kiihkeästi he puhuivatkaan tieteestä, opinnoista, vaatimuksista, opetuksesta ja opettajista! Minusta se kuulosti munkkilatinalta tai kiinankieleltä. Samantekevää. Olin -myönnän - lievästi kauhuissani, kun en ollut kärryillä mistä oli kysymys. Muutama vuosi myöhemmin, kun olin opinnoissani jo loppusuoralla ja professori oli pyytänyt minua osallistumaan lisenssiaattiseminaariin (eli olisin siitä sitten ollut menossa tohtoriputkeen, en vain jaksanut edes ajatella sellaista), istuin taas kerran toisten opiskelijoitten seurassa kuppilassa, liekö ollut tällä kertaa Franzeniassa (Kalliossa, silloisella sosialitieteiden laitoksella). Väittely kuulosti tällä kertaa lapselliselta. Ja koska en -puheliaisuudestani huolimatta - ole kovin hyvä suustani, selkeä ja nokkela, katsoin paremmaksi olla kovin paljoa puuttumatta puheisiin. Jäi vain mieleen se ilon tunne: minähän tajuan, mistä ne puhuu ja minulla on oma selkeä mielipiteeni siitä! Ja puheet on syvältä! Ja jos proffa on pyytänyt minua jatkamaan opintoja vielä maisteritutkinnon jälkeen, niin en kai minä ihan tyhmä voi olla. Tätä kelasin silloin ja monesti vielä myöhemminkin.

 

Mutta nämä "kirjailijapiirit" noilla sivuilla. Ne saa taas tuntemaan itsensä Seiskan toimittajaksi Parnasson toimittajan rinnalla. Tulee tunne, että pitäisi jotenkin osata väkertää niitä sanoja ristiin, rastiin ja solmuun sekä ehdottomasti olla opiskellut runoutta ja estetiikkaa, kirjallisuutta ja jotain tavalliselle kansalle tuntemattomia sanataiteita. Simppelit, arkiset sanat ei riitä. Joku Heikki Turunenkin (Simpauttaja) muutuu syvälliseksi taiteeksi ihan vain simsalabim.

 

Se on kai vähän niinkuin katsois noita kuninkaallisia häitä, siis näitä kotimaisia tositv:n juttuja. En oo katsonut, mutta jo mainokset LIV-kanavalla näyttävät tarpeeksi. Pariskunnat ovat kaukana kuninkaallisista. En ole monarkisti, mutta silti: kyllä monarkeilla, niin syntyperäisillä kuin  myös sukuun naiduilla, on tyyli hallussa. Eivät nämä tatuoidut, värjätyt ja klaneiksi ajellut pariskunnat edes voi tajuta, mitä hienostuneisuus merkitsee. Onko se sitten parempaa kuin rahvaanomaisuus? Jos ei ole, miksi sitten tuputtaa häänsä tuonne tositv:een?

 

No jaa, taas eksyin aiheesta. Kun kirjoitan tavallisen novellin, millä kriteereillä sitä arvostellaan? Liikaa sanoja? Runoja en osaa, vaikka joissakin kirjoissani on sellaisia aa-aa-ankka, takapuoli vankka-tyylisiä näytteitä. Pitäisi lukea presidentin rouvan runoja, katsoa, mitä niin pidättyvä ihminen saa elämästä puettua sanoiksi. Tai ehkä pitäisi yleensäkin lukea runoutta, miettiä lyhyttä sanontaa, ottaa opikseen. 

Mieleen on jäänyt kokoelmasta "Idän ja lännen runot" yksi juttu. Pitkä, pitkä runo: "Jos menisin naimisiin, siinä kuin muut. Hurmaisin naapurin tyttären ..." Tytär taisi olla nimeltään Mary-Lou. Runoilja oli Gregory Corsa.

Vielä kerran minäkin kirjoitan sellaisen stoorin. Sitten joskus.

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.05 | 20:49

minulla samat oireet jo 8 vuotta joka päivä.keinuntaa kävellessä hämärässämyö pahempi. aamuisin kaikki paikallaan muutaman tunnin kun liikkuu rauhallisesti, mut

...
21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS