Minulla on jäätynyt olkapää. Milloinkahan lie alkanut jähmettyä, joskus syksyllä 2011 vissiin, vajaat pari vuotta sitten. Ihmettelin aikani, muistelin edellistä kertaa toisen olkapään kohdalla vuosina
2002-2003. Silloin lopulta yksi lääkäri, alan asiantuntija totesi, että tämänhän on selvä kuin pläkki. Jäätynyt olkapää: kolme vaihtoehtoa: 1) odottelet rauhassa, se vie 1-4 vuotta, 2) tehdään
manipulaatio, eli väännetään nukutuksessa lukkiutuneet kiinnikkeet auki, 3) puukotetaan. Valitsin vaihtoehdon 2 ja kappas vaan herättyäni käsivarsi vääntyi selän taakse ja ylös pystysuoraan, ihan minne
vaan kuin parhaallakin balleriinalla. Hellähän se oli kuin mikä, mutta siihen auttoi liikunta ja fysioterapia.
Kun totesin, ettei olkapää ja -varsi tälläkään kertaa parane pelkällä omatoimisella
harjoittelulla saati ihmettelyllä, kysäisin lääkäriltä muun käynnin ohella (kesällä 2012), saisinko lähetteen manipulaatioon. "No, siitä nyt ollaan yhtä jos toistakin mieltä", sanoi lääkäri
ja tuikkasi käsivarteen kortisonipiikin. Kortisoni vei pahimman kivun toistaiseksi (inhottava jäytävä hermosärky, varsinkin yöllä).
Seuraavalta terveyskeskuslääkäriltä sain helmikuussa 2013 kuitenkin
piikin sijasta kiristettyä lähetteen manipulaatioon. Parin kuukauden päästä aloin ihmetellä, kun HYKSin kirurgiselta ei kuulu mitään. Tiedustelin asiaa terveyskeskuksesta, sieltä sanottiin, että ohoh hups,
eipä ollutkaan lähete lähtenyt eteenpäin. Samoihin aikoihin oli tv:ssäkin tietoa, että tiedonsiirrossa oli jotain ongelmia, lähetteet jäivät tulematta HYKSiin. Ajattelin säyseästi, että eipä
mitään, minun vaivani ei sentään ole kuolemaksi. Pitää malttaa odottaa, maltti ja valttia, hehheh. Ihmsille sattuu ja tapahtuu, ne tietokoneet, ne tietokoneet!
Huhtikuun alussa HYKSista tuli kirje, että minun pitää
KIIREELLISESTI täyttää netissä tai lomakkeella joku tietolomake. Hah, varmaan kutsu nyt tulisi pikavauhtia. Kesäkuun alussa soitin HYKSiin, sanoivat, että kutsu tulee heinä-elokuussa. Tänään, 5.8. soitin taas
HYKSiin, sieltä sanoi empaattinen hoitajarouva, että voi voi, kun he ovat nyt näin kauhean paljon myöhässä. Ompa ikävää, mutta kyllä se nyt tässä tulee, se kutsu, elokuun lopussa tai ainakin syyskuussa.
Luultavasti.
Pieter sanoi, että Hollannissa potilaalla on oikeus mennä jonnekin muualle hoitoon, vaikka yksityiselle, jollei varsinainen hoitoyksikkö pysty pitämään kiinni 3 kk:n määräajasta. Siis hoitotakuulain
edelyttämästä määräajasta.
Aloin vähäin tutkailla netistä asiaa. Pitkällisen selvitystyön tuloksena löysin Valviran sivuilta tietoa: perushoito on järjestettävä 3 kk:ssa,
jollei järjesty, on oikeus hankkia hoito vaikka yksityiseltä ilman lisäkustannuksia. Siis meilläkin Suomenmaassa. Tekstiä oli runsaasti, sekavasti ja monikerroin päällekkäin. Löytyi tieto, että hoitotakuuta
VALVOTAAN (väistämättä muistelen OAJ:n aikoja: kun jotain asiaa toimintasuunnitelman mukaan seurattiin, se tarkoitti johtajamme mukaan: "seuraamme katseella..." vähän niinkuin palloa tennisottelussa!). Kaksivuosittain tehdään
RAPORTTI, neljän kuukauden välein täytyy hoitoyksikön ILMOITTAA hoitoonpääsyajat sivuillaan... Kaikkea sellaista ylösrakentavaa, jota luku- ja kirjoitustaitoisten eläkeläisten on niin mukavan leppoisaa lueskella
tabletistaan ilmaisen wifi-alueen ulottuvilla, jossain puistopenkillä kesäpäivästä nauttiessaan.
Valviran sivuilla valistettiin edelleen, että voi tehdä huomatuksen tai kantelun ja jotain siihen malliin. Hoitotakuun
toteutumattomuudesta löytyy lisää tietoa täältä ja lomakkeet kanteluun tuolta. Vähitellen aloin hikeentyä ja kirjoitin tavalliselle yhteydenottolomakkeelle (jokainen eläkeläinenhän nyt sentään
sellaisen löytää koneensa uumenista!) tarinani tästä pahuksen olkapäästä ja kiljuin siinä lopuksi, että minulle sitä ei vaan kukaan ole kertonut mitään tästä mahdollisuudesta mennä
vaikka Eiran sairaalaan hoidattamaan olkapäätäni! Tai kasvattamaan Mehiläisen sairaalan jonnekin Cayman-saarille siirrettäviä voittoja.
Ystävällistä yhteydenottoa Valvirasta odotellessani, pähkäilen
tässä tätä itseään ruokkivaa byrokratiaa. Että joku jaksaakin laatia säännökset ja lait ja toinen sitten kirjoittaa niistä pitkäveteiset, tärkeilevät ja moniselitteiset sivut. Sekä
säännnöissä että selityksissä on varmistettu, että tässä pykälässä sanottu varmasti kumotaan toisessa kohdin ja kolmannessa paikassa esitetään poikkeukset kahteen ensin mainittuun. Kirjainta
on takuulla väännetty ja käännetty, tutkittu johtoryhmissä, pienryhmissä ja seurantaryhmissä, lähetetty lausunnolle virastoihin A-Ö. Byrokraatit istuvat yhä ylempänä punaisten valojen takana ja me
maan matoset nöyrinä joudumme tyytymään siihen, etteivät säännöt oikeasti tarkoita mitään. Ne tuovat mukavasti työtä ihmisille, joilla on valtaa (!), ainakin valta sanoa, että voi voi, kun ikävää...