Tänään ajattelin...

Rakkaus

minä rakastan sinua
niinkuin vierasta maata
kallioita ja siltaa
niinkuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua

- Pentti Saarikoski 1962 -

 

Miten usein sinä sanot läheisimmällesi: minä rakastan sinua? 

Saanko veikata: et koskaan, jos olet ollut hänen kanssaan enemmän kuin 3 kk. Et koskaan, koska sitä on niin vaikea sanoa, suomenkielellä sen sanominen on lähes mahdotonta, ellet sitten pistä leikiksi: mie rakastan sinnuu, mie niin tykkään siusta. Siispä sano se sävelin! Jep. Esim tuo yllä oleva Saarikosken runo, jonka on levyttänyt aikoineen Muksut-niminen yhtye (sävel Tapio Lipposen).  Tai sitten "Sinua sinua rakastan" (sanat Aulikki Oksanen, sävel Kaj Chydenius). Pistä kappale soimaan sopivassa tilanteessa, niin homma on hoidettu. Tunteet on ilmaistu.

Onko se sitten helpompaa muillakaan kielillä? Hollanniksi sellaista sanaa kuin rakastaa ei edes ole. On vain "rakas", "lief". Amerikaksi on niin helppo sanoa "I love you", koska siellä hoetaan sitä alvariinsa, mutta tarkoittaako se sitten sitä ihan oikeaa rakastamista. Ja samalla voisi tässä ihmetellä mitä se rakastaminen oikeastaan on? Kun rakastuminen loppuu (loppuuko se aina ja väistämättä? Onko se biologisesti todistettu asia?), alkaako sitten rakastaminen vai kyllästyminen ja välinpitämättömyys.

Kuulee sanottavan, että pelko on rakkauden vastakohta (ei siis viha), mutta miten niin? En oikein sellaista ymmärrä. Sanoisin pikemminkin että välinpitämättömyys on se vastakohta. Mutta voihan se tietenkin olla vastakohta lievemmillekin tunteille, välittämiselle tai pitämiselle. Vaikea määritellä.

Radiosta kuulin jonkun tunteilevan: siellä ne nuoret rakastavaiset... Jotain siihen tapaan. Ajattelin: nuoretko vain ovat niitä rakastavaisia? Vasta tavanneet? Entäs keski-ikäiset, jotka ovat tavanneet jo muutama tovi sitten, vaikkapa 23 tai 48 vuotta sitten? Sopiiko puhua rakkaudesta?

Äitini naureskeli kerran, että Italian matkalla opas oli tullut sanomaan, että kaikki niin ihailevat teitä, kun te, noinkin iäkäs pariskunta, näytätte niin rakastuneilta ja kuljette käsikädessä. Äiti ja hänen miehensä eivät tunnustaneet, että he olivat vasta tavanneet noin 2-3 vuotta sitten. Miten olisi heidänkään kohdalla ollut tämä käsikädessä kulkeminen, jos olisivat tavanneet 40-50 vuotta sitten?

Paska akka, pääsis siitä eroon! Saamarin ukko, aina tuollainen känkkä. Elämä pilalla, tuhrautunut tuon typerän idiootin kanssa. Kellekään sitä ei voi sanoa, eihän näin kamalia ajatuksia sovi ulos päästää. On vain kärvisteltävä, jokaisella oma taakkansa.

Mietitkö koskaan, miten tähän tultiin? Mietitkö koskaan, mitä voisit tehdä asialle, jollet kuitenkaan halua laittaa niitä eropapereita vetämään? Uskaltaisitko joskus ottaa askeleen siihen rakastamisen suuntaan? Sanoisit, että "olen tässä ajatellut, olet sä aika kiva kaveri/upee nainen" tai "ootpa hyvännäköinen, vautsi vau!". Vai osaisitko ihan niin paljon, että ehdottaisit ulosmenoa : "mentäis ihan kaksistaan vähän istuskelemaan, ottamaan terassille yhdet pienet/syömään siihen kivaan italialaiseen..." . ETKÄ masentuis heti EI:stä tai siitä "mitä sitä nyt ravintolaan, hulluko oot, tuhlaamaan nyt sinne. Kotonakin voi syödä!". Jaksaisit ainakin vielä vähän puhua: "joo, tota, mutta kun, musta olis kiva sun kanssa joskus jotain..."

Ottaisitko riskin?

Siis riskin mistä? Tulla torjutuksi, nauretuksi, vähätellyksi, ylikävellyksi, syytetyksi (hulluksi, teeskentelijäksi, valehtelijaksi, lapselliseksi, imbesilliksi). Ota se riski, ainakin olet yrittänyt.  Voisiko kuitenkin tapahtua, että joskus vaimosi/avosi/miehesi yllättäen tajuaisi, että hempeät puheet eivät ole tyhjää höpinää. Että romantiikka on se, jota pitää suhteessa olla. Vähemmän tai enemmän, jälkimmäistä suosittelen. Sopu säilyy ja kunnioitus. Säilyy lähinäkö, jolla näkee toisen, tiedostaa toisen ainutlaatuisuuden ja sen, että tämä ihminen on minulle se tärkeä, se tärkein. Hänen kanssa minä halua jakaa asiat.

Häntä minä rakastan (vaikken saa sitä sanotuksi, vaan osoitan sen muuten).

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
26.06 | 09:50

Hei!
Hyvin mielellään minäkin vaihtaisin ajatuksia. S-postini on kaarina.dewolff@gmail.com. Vasta pääsin kirjan loppuun ja yksi viikko systeemiä on mennyt!

...
25.06 | 14:20

OLEN ERITTÄIN TYYVÄINEN KIRJAAN JA TULOKSIINI TOIVOISIN VOIVANI KESKUSTELLA TÄSTÄ UUDESTA ELÄMISEN TAVASTA JA KAIKKEEN SIIHEN LIITTYVÄSTÄ.

...
09.06 | 23:05

Päiväkoti lie paras sellaisille, joiden kotiolot - ikävä sanoa -ennakoivat mahdollista syrjäytymistä. Välittävä, osaava koti tietenkin antaa hyvät eväät!

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS