Tänään ajattelin...

Olen unessa useasti

... sinun kaduillas koulutie. 

Minä olen usein uneton, mutta en ilman unia. Jotkut väittävät, etteivät näe unia. Asiantuntijat sanovat, että he vain heräävät väärään aikaan, eivätkä siitä syystä muista uniaan. Jokainen näkee unia. Mitä merkitystä nillä sitten on, ellei niitä muista? Mitä merkitystä niillä on, jos ne muistaa?

Vuosia sitten kiinnostuin unista. Ollnko jossain seminaarissa vai olinko aina ihmetellyt unia, enpä muista. Mietitkö sinä koskaan, mistä unet tulevat, mitä ne tahtovat sanoa, onko niillä joku syvempi merkitys? Patricia Garfieldin kehotti kirjassaan "Luovaan unennäköön", kirjoittamaan kaksi unta per yö muistiin. En enää muista, miksi. Pitikö miettiä omaa sieluaan, mitä sisin yrittää opettaa minulle vai oliko tarkoitus saada vastauksia mielessä pyöriviin ongelmiin? Tai kenties nähdä tulevia tapahtumia allegorien kautta? Moni uskoo sellaiseenkin.

Kirjaa lukiessani pystyin todellakin kirjoittamaan muistiin kaksi unta per yö. Kun joskus luen senaikaista muistikirjaani, en saa mitään mielikuvaa joistakin unistani,  mutta jotkut muistan vieläkin ihan hvyin.

Miten tämä aihe nyt erikoisesti tuli mieleeni? Viime yönä näin monta unta ja aamulla herätessäni muistin niistä ihan harvinaisen useita pienine hassuine yksityiskohtineen. Kas tässä:

Ajan autoa räntäsateisessa Helsingissä (kaupunki oli ihan toista kuin todellisuudessa: ylä- ja lamäkeä. liukasta mukulakiveä, harmaata ja ankeaa), poikani on takapenkillä (todellisuudessa 38 v, unessa n. 14 v). Ollaan menossa Kansallisteatteriin, tytär odottelee jo siellä, näytös alkaa klo 9 (=klo 21), kello on jo n. 20.50. Pyydän poikaa soittamaan sisarelleen (että ollaan myöhässä), se ei millään saaa sitä puhelua aikaiseksi. Sählää vain puhelimen kanssa. Olen koko ajan raivon partaalla. LIikenne on hirveää, räntäistä ja harmaata. Lopulta löydän parkkipaikan jostain kansallisteatterin pohjoispuolelta. Sieltä olisi vielä vainakin puoli kilometriä teatterile ja kello on jo 9 (=21). Parkkipaikalla on ihmeekseni monta tyhjää paikkaa, liikennemerkit ovat ihan uusia, en tunne niitä. Parkkeeraan auton, vedän käsijarrunkin (unessa jälkikäteen ihmettelen: vedinkö sen?) ja menen tutkimaan, mitä liikennemerkissä sanotaan. Sanotaan käsin kirjoitettuna, että ennen klo 22 on taksa 1,35 €. Ahaa, siis pitää mennä jonnekin maksamaan se 1 euro, 35 senttiä! Siinä samassa huomaan, että auton käsijarru onkin pettänyt ja auto on ruttautunut ihan täydellisesti siihen heiveröisen oloiseen liikennemerkkiin. Poika on uppoutunut ihan täysin siihen puhelimeni räpeltämiseen. Pihisen raivosta ja turhautumisesta.

Heräsin tuohduksissani. Onneksi. Kuljeskelin hieman, join pari lasia vettä onnellisena siitä, etä koko tuo uskomattoman elävä juttu olikin ollut vain unta. Tovi siinä kului, että tajusin sen.  

Nukahdin uudelleen tyytyväisenä. Olin yhtäkkiä jollain merkillisellä seuramatkalla Turkissa. Oli muka viimeinen ilta kummallisessa hotellissa. Kutsuja kävi sinne sun tänne. Viiniä ja muita juomia. Pieter oli tulossa, mutta Waya tuli jo aiemmin.  Muitakin koiria oli, mutta Waya oli, niinkuin aina, omaa luokkaansa. Ihmisten kaveri, päätti olla välittämästä muista haukuista. Meidän talomme emäntä oli myös hotellissa. Tunnelma unessa oli taas harmaa ja öisen pelottava.

Seuraavaksi olin bussissa, muka matkalla Turkuun, bussin päätepysäkki oli asemalla. Istuin vielä laskemassa rahojani, kolikoita, kun jo piti mennä ulos. Seuraavaksi olin muka Turun asemalla, joku kummallinen basaaripaikka, ikivanhanaikainen, ristipistopöytäliinoja, pitsejä ja sen sellaista. Vitriineissä tietenkin, kuin ennen Neukkulassa. Etsittiin karkkeja yhden entisen työkaverin kanssa, jka oli ilmestynyt jostain. Yhdessä kojussa ainoastaan oli, isoja virolaisia pusseja. Päätetiin ostaa yksi puoliksi. Otin rahat esiin, oli kaksi 20 euron kolikkoa. Myyjä sanoi, "ai näitä uusia, raskitko antaa". Tajusin, että olin saanut bussista. Mikäs siinä, en ollut aiemmin nähnyt 20 euron kolikoita (edellisenä iltana uutisissa oli näytetty 20 sentin kolikoita pariinkin otteeseen), mutta kohtahan niitä olisi enemmänkin.- Katselin yhtä kolikkoa tarkemmin, huomasin, että sen voi avata kuin medaljongin. Sisältä levisi esiin hienosta ohuesta materiaalista tehty uloke, silkin oloista, nahan oloista, jotain tekstiä ja kuvaa siinä oli. Toisessa kolikossa vasta ihmettä olikin kerrakseen: sen sisältä avautui kokonainen kirja. Hologrammeja. Joka toisella aukeamalla maisema, jossa vuodenajat vaihtuivat, jos käänteli kuvaa. Joka toisella oli kasvot, jotka muuttuivat toisiksi kun kuvaa liikutteli.

Nyt jo jo seuraava yö. Vieläkin ovat nuo muutamat unet kirkkaina mielessäni. Näin ei aina ole, usein unet häipyvät, hyvä, että niistä edes saa kiinni.

Mitähän nuo uneni tarkoittavat? Kertovatko jotain mieleni syvistä kerrostumista? Antavatko osviittaa, viittaavatko tulevaan? Vai todistavatko vain, että minullakin on mielikuvitus, jota valveilla ollessa en mitenkään saa houkutellluksi luokseni?

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.05 | 20:49

minulla samat oireet jo 8 vuotta joka päivä.keinuntaa kävellessä hämärässämyö pahempi. aamuisin kaikki paikallaan muutaman tunnin kun liikkuu rauhallisesti, mut

...
21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS