Tänään ajattelin...

Naapurissa juhlitaan

Päivänä muutamana mökkinaapuri asteli sisälle mittanauha kädessä. Hyvä, että ehdittiin päiväunilta ylös ponkasta (onneksi Waya varoitti!), kun se jo oli siinä meidän keittiön pöydän kimpussa.

"Mie tulin mittoomaan tuon teijän pöyvän, kun se tullee meille perjantaina", hän toimitti siinä tuikeen näköisenä, mitä nyt vähän toinen suupieli nytkyi. "Tytär on parhaillaan pöytäliinoo ostamassa, pittää tietee koko."

Jahas, aivan. Kutsu oli käynyt jo aiemmin 60-vuotispäiville, arvattiinhan me heti, että pöytää tarvittiin juhlia varten. Juuri hänen tapaistaan kertoa asia noin vain lmoitusluontoisena. Tulee vähän oma isä mieleen. Hänelläkin tuollaisia tapoja. Molemmat kuitenkin takuulla tietävä, kenelle puhuvat. Tuskin naapuri tulisi mittanauhan kanssa tai muutenkaan, ellei tietäisi, että se käy laatuun.

Naapurit ovat mukavia. Harvoja vakiasukkaita näillä kulmilla. Rouva tuntui tutulta jo ensi hetkestä, herra on suorasukainen ja kursailematon. Kun oltiin katsomassa mökkiä, hän tuli heti käsi ojossa sanomaan päivää, ihan kuin olisi varma, että me tämä paikka ostetaan. 

Eräänä päivänä naapuri soitti: "Olis lounasta tännään kello yks." Jaha, selvä. Tullaan. Mentiin, oli pöytä koreena. Lihaa oli monen sorttista. "Tiijättekö työ, mitä tässä on? Tuo on hirven vasan sydäntä, tuo on kieltä ja tuossa on filettä." Hän selitti kaiken samantien. "Uattelin ensin, että kerron vasta jäläkeen päin." Olipa nyt kertonut kuitenkin heti. Ruoat olivat niin hyvin tehtyjä ja niin maukkaita, että oli samantekevää, kerrotiinko etu- vai jälkikäteen. Jos olisi pitänyt sitä sydäntä arvioida, olisin luullut maailman hienoimmaksi fileeksi, kieltä en myöskään olisi hirven kieleksi arvannut. En kieleksi ollenkaan. Rouva kertoi, ettei ole uskaltanut sellaisia tähän mennessä maistaa itsekään. Herra se heillä harvinaisemmat herkut keittelee. 

Viimeviikolla oli voissa paistettuja muikkuja, eka kerta Pieterille. Nyrpisteli etukäteen (pieniä kaloja, ei voi olla hyvää!), mutta eipä nyrpistellyt pöydässä! Kaikki meni ja varmaan lisääkin olis mennyt, ainakin Pieterille. 

Mitähän hyvää siellä huomenna tarjotaan, kun mestarimetsästäjä ja kalamies on juhlinnan kohteena. Rouva ja kolme fiksua ja kaunista tytärtä toimivat pitopalveluna, isännän ei tällä kertaa tarvinne huolehtia mistään. Kun se pöytäkin  jo on kannettu meidän tuvasta heille. 

PS. Yhdellä tyttäristä on pari lasta. Vanhempi lapsista, 3-vuotias Viljo, päätti että meidän Waya on villikissa. Kerrottiin kyllä, että se on koira (ukillakin on koiria, peräti neljä huskyä, ukki on myös koiramies). "Ei, se on villikissa!" Vähän on Viljo niinkuin siinä Oiva Paloheimon runossa Auttamaton Pekka: "hän itsepäinen oli kuin pakana, mutta pysyi aina sanansa takana".  

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
26.06 | 09:50

Hei!
Hyvin mielellään minäkin vaihtaisin ajatuksia. S-postini on kaarina.dewolff@gmail.com. Vasta pääsin kirjan loppuun ja yksi viikko systeemiä on mennyt!

...
25.06 | 14:20

OLEN ERITTÄIN TYYVÄINEN KIRJAAN JA TULOKSIINI TOIVOISIN VOIVANI KESKUSTELLA TÄSTÄ UUDESTA ELÄMISEN TAVASTA JA KAIKKEEN SIIHEN LIITTYVÄSTÄ.

...
09.06 | 23:05

Päiväkoti lie paras sellaisille, joiden kotiolot - ikävä sanoa -ennakoivat mahdollista syrjäytymistä. Välittävä, osaava koti tietenkin antaa hyvät eväät!

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS