Tänään ajattelin...

Sanan voimalla

Pitäisiköhän hakeutua jonnekin hoitoon?  Kun niin ahistaa! Jaa, mikä vai? No kaikki, mutta lähinnä nyt on mielessä lukeminen ja kirjoittaminen. Kun molemmat niin takkuaa.

Lempijournalistini Ilkka Malmberg kirjoittaa lukemisesta HS:n luku-ja kirjoitusaiheisessa Teema-numerossa. Kirjoittaa itse asiassa lohdullisesti, ymmärtää niitä, jotka eivät ole jaksaneet kahlata Volter Kilven Alastalon salissa-kirjaa alkua pitemmälle tai Cervantesin Don Quijotea (kumpaakaan en edes ole AJATELLUT yrittää!). Toteaa, että on ihan normaalia jättää kirja kesken, jos ei miellytä ja kuvailee muiden sekä itsensä lukukokemuksia eri ikäkausilta. Malmbergin kirjoitus on loistava. Kielenkäyttö sujuvaa, selkosuomea, esimerkit valaisevia. Samaisessa teema-vihkossa odottaa vielä lukuisia muita valaisevia lukukokemuksia, UNto Hämäläisen, Jari Tervon....

Välillä toivon, että olisin syntynyt jollain kivikaudella, ei luku- eikä kirjoitustaitoa... Ei ahdistaisi, kun näkee kirjan, sitä vain kokeilisi, onko se syötävää. Kirjoittamisen sijaan raapustelisi tikku-ukkoja kallioihin jälkipolvien ihasteltaviksi. No, totta puhuakseni mietimme tänään tyttären kanssa, millaista se mahtaisi olla elämä nyky-Suomessa, jollei omaisi näitä taitoja. Joku ulkomailta perheineen paennut oli hänelle kertonut, että hänen äitinsä ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Millainen mahtaa olla sellaisen ihmisen maailma! Tyttöjen lukutaito on tärkeimpiä asioita maailmassa! On se sanottava, vaikka tässä purnaankin. 

Nyt on menossa kirjamessut. Tunnustan, etten ole koskaan käynyt siellä. Ajattelen sitä kirjamäärää, suurin osa lukematta! Mikä kärsimys, mikä turhautuminen! Tulisin sieltä varmaan kädet venyen kassien kanssa. Tässä koneen vieressä minulla on pieni post-it-muistilappu: siinä on 8 nimeä: muutaman viime päivän suositukset luettavaksi! Menen lapun kanssa kirjastoon ja alan a:sta. Ongelma on se, että olen todella hidas lukija. Luen joka sanan, palaan taaksepäin, mietiskelen, selaan, haen keksin tai pähkinöitä. 

Olen myös hidas kirjoittaja. Aloitan aina alusta, vaikka määrä olisi siirtyä kohtaan, johon viimeksi jäin.Aina on sama mutta mutta: jos nyt kuitenkin ihan kevyesti vilkaisisin. Lopputuloksena olen vain korjannut aiempaa tekstiä, enkä ole muutamaan tuntiin edennyt yhtään. Ja silti teksti ei kelpaa.

En osaa maalailla, olen sellainen jalat maassa tyyppi. Ajattelin tänään lakanoita makeloidessani, että kirjoittamiseni on oltava kuin lakana mankelissa: ei rypyn ryppyä, ei asiattomuuksia, ei laineita eikä vekkejä. Suoraa ja mutkatonta. Tunnen itseni Silta-sarjan Saraksi, jota sanoa töksäyttää ihan mitä vain. - Kun lakana liukuu takaisin mankelista, siinä on kuitenkin, yrityksistä huolimatta, vekki siellä, toinen täällä, litteitä ja latteita. 

Mikä neuvoksi? Ei voi muuta kuin lukea, lukea ja lukea. Mennään vaikka listan mukaan, napataan kirja sieltä, toinen täältä, kirjastosta tai kaupasta, tutun hyllystä. Kun sujuu hitaasti, antaa sujua. Hyvä, kun edes siten. Ja kun kirjoitan, sama juttu. Piisbaipiis. Jos saa jonkun lukijan edes, tulee ymmärretyksi, jopa pidetyksi (kiitos teille, jotka olette antaneet palautetta!)ja nauttii itse jsekä ennenkaikkea tuntee inspiraatioita, niin sitten vaan näppis laulamaan!

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

19.06 | 11:06

Hahaa.. just niin

...
21.04 | 21:24

Aikamoista sattumaa vai...

...
27.08 | 22:43

But ASK them if they got Canadian bacon! 😂🤣

...
26.08 | 19:25

Kiire/kiire/kiire..on tuttua tavaraa sekä omasta takaa, että tuontitavarana. 😀Mutta hermosi on kuin pajunoksa: taipuu muttei katkea.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS