Tänään ajattelin...

Leivän syrjään opiskelemalla

Rakas ystäväni opettaa työkseen nuoria, jotka tähtäävät lähihoitajan ammattiin. Joukossa on hyvin lahjakkaita nuoria, heidän voi kuvitella jatkavan opintojaan vaikka lääkäriksi asti. Jollekin nuorelle ystäväni on ehdotti hakeutumista lukioon lähihoitajaopintojen rinnalla. Poika innostui ja niinpä tulee ylioppilastutkinto siinä ammattitutkinnon sivussa suoritettua ihan tuosta vaan. 

Tällaiset superlähihoitajaopiskelijat tuntuvat valitettavasti olevan poikkeus. Samoin ovat vanhemmat, ammatin vaihtajat. Heillä riittää intoa ja osaamista. Joka vuosi joukossa on kuitenkin ihan liian monia nuoria, joilla ei tunnu olevan mitään käsitystä opiskelusta, yhteiskunnan pelisäännöistä, työelämästä, melkein ei mistään. Ihan pientä on se, että tunneilta myöhästytään jatkuvasta, tablettia räplätään kaiken aikaa (koska älypuhelinten käyttö on kielletty, mutta tableteista ei ole erikseen mainittu), huokaillaan, että minkä minä sille voin, ettei minulla ole yleissivistystä. Opiskelijoiden mielestä yleissivistys on jokin synnynnäinen ominaisuus.

Tänään oli erään ryhmän toiseksi viimeinen tunti ennen työharjoittelua päiväkodissa. Viimeisellä tunnilla pidettäisiin koe. "Ai mistä?" kyselivät opiskelijat tällä lasten terveydenhoitoon ohjaavalla kurssilla. "Jaa, mistäköhän?" Sitten joku kysäisi "Onko kana muuten lintu?" Seuraava ihmetteli, että kukko kai ei kuitenkaan ole lintu. Päädyttiin ihmettelemään sitä, etteikö delfiini muka olisi kala. "Sehän ui! Onhan se silloin kala!" Ystäväni 9-vuotias lapsukainen tokaisi heti kotona, kun äiti päivitteli asiaa: "Mutta uivathan ihmisetkin! Ne eivät kuitenkaan taida olla kaloja, vai mitä?"  

Ystäväni halusi ryhmän palaavan taas varsinaiseen aiheeseen, eli lasten hoitoon ja terveyteen. Silloin oli eräällä vielä asiaa delfiineistä: hän oli kuullut, että ne kuulema raiskaavat ihmisiä! Hui kauheeta! Ja että niissä on homoja! Mutta yksi huomasi kysyä viisaalta opettajaltaan, onko totta, kun Frendeissä sanottiin... Ystäväni kysyi takaisin: miten luotettavana pidät tietoa, jonka saat Frendeistä tai SeiskaPäivästä?  Lopulta hän huokasi: "Voisinpa pitää teille kahden kuukauden leirikoulun biologiasta ja yleissivistyksestä yleensä!"

Ohjauskäynnit oppilaiden työpaikoilla ovat myös usein turhauttavia ja noloja. Oppilas on läsnä, samoin työpaikan ohjaaja ja sitten tietenkin opiston opettaja. Opettaja kysyy opiskelijan mielipidettä tähänastisesta harjoittelusta. Oppilas vastaa venytellen: "Täällä on ihan paskaa, ei oo oikein mitään tekemistä." Tämä juttu tapahtui vanhainkodissa. Työpaikan vastuuhenkilö tokaisi siihen: "Katsoisit, mitä tekemistä on, kysyisit jotain itse! Voisit vaikka ulkoiluttaa vanhuksia!" Passiivista olemista, odotetaan valmista! Ei mitään käsitystä tunnu olevan siitä, että pitäisi valmistua ammattiin, hakea töitä sitten kun on paperi kädessä ja myös osata jotain. Tämä opiskelija ei ainakaan tuohon vanhainkotiin pääse töihin, se on aivan varma. Varmasti suhtautuvat epäluuloisesti muihinkin hakijoihin.  Monessa paikassa tapahtuu vastaavanlaista. Jollei opiskelija ihan suoraan huomaan panna tietänsä pystyyn siinä paikassa, hän saattaa vain kohautella olkapäitään, katsella käsiään ja sanoa, että emmätiijä.

Mikä ihme se passivoi nämä nuoret noin totaalisesti? Takuulla on ollut hyvä opetus koulussa, mutta kun ei ole kuunneltu, ei ole ollut tietoakaan keskittymisestä, koulu on ihan syvältä, mitä hyötyä siitä on, istua siellä vaan turhan panttina. Tietoa olis tarjolla, apuakin olisi. Ei kiinnosta. Mikään ei kiinnosta!

Onko jokaisella ammattialalla sama juttu? Olisiko parasta tarjota näille oppilaille kymppiluokka, ehkä yhdestoistakin? Ovatko he niin jäljessä kehityksestä, etteivät kertakaikkiaan tajua, että rakentavat parhaillaan tulevaisuuttaan? Miten saada heidät kiinnostumaan, tajuamaan jostakin jotakin? 

Jos olet aina nikkaroinut ja haluat puusepäksi, varmasti opiskelu kiinnostaa. Tai jos haluat media-alalle ja kampaajaksi. Saattaa olla, että lähihoitajaksi opiskelu koetaan tylsäksi, jollei siihen ole mitään vetoa. On haettu linjalle, kun ei muutakaan ole keksitty, muualle ei ole päästy ja kaverikin haki sinne. 

On onneksi myös hyviä esimerkkejä tältä sektorilta: eräs tyttö huomautti närkästyneenä opettajaystävälleni, ettei hän ole viime vuonna päässyt yhdestäkään kurssista läpi! Miten se on mahdollista? Ystäväni sanoi, että hyvä kysymys, ihan kiva juttu, kun huomasit. Mitäs me tehtäisiin tälle asialle? - Edellisenä vuonna kyseinen tyttö oli vain kikatellut jonkun ystävättärensä kanssa, poissaoloja oli jatkuvasti. Nyt yhtäkkiä hän havahtui. Hieman asiaa pähkäiltiin opettajan kanssa, tehtiin suunnitelma ja nyt tyttö kirii kuin viimeistä päivää. Huonoa seuraa ollut ystävätär on saanut jäädä. Jospa sitä yleissivistystä tulisi vähän verenkiertoon ammattiopintojen ohessa. 

Sanotko, että pois vaan sellaiset oppilaat? Että pitäisi tehdä tilaa niille, jotka haluavat opiskella. Kunpa asia olikin noin, voisi pistää kelvottomat nuoret autiolle saarelle kasvamaan (tulee ikävä kyllä mieleen tarina Kärpästen herrasta...). Mutta ei sitä voi, niitä täytyy roikottaa mukana. Jokainen oppilas tuo resursseja oppilaitokselle, valtionapujen ei voida antaa mennä.

Jos opetusryhmät kautta peruskoulun olisivat pienempiä, tulokset olisivat varmasti toisenlaisia. Jos erityisopetukseen siirtämisessä olisi pienempi kynnys, olisi lievemmän muotoista erityisopetusta, osa-aikaista pienryhmäopetusta, tukiopetusta laajemmassa muodossa, enemmän opettajia, avustajia luokassa. Mitä vielä? Yhteistyötä niiden kotien kanssa, joissa niitä ongelmia on eniten. Jos ammatillisissakin oppilaitoksissa olisi jotain yhteisiä aineita: yhteiskuntaoppia, äidinkieltä, kieliä, liikuntaa, matematiikkaa. Nykymuotoisen työharjoittelun lisäksi laajempaa työssäoppimista. Työpaikalla joku, joka saisi palkkansa ainakin osittain koulusta, kädestäpitäen tukemassa ja opastamassa. Jos, jos...

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.05 | 20:49

minulla samat oireet jo 8 vuotta joka päivä.keinuntaa kävellessä hämärässämyö pahempi. aamuisin kaikki paikallaan muutaman tunnin kun liikkuu rauhallisesti, mut

...
21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS