Tänään ajattelin...

Mummo- ja papparokkia

Voi mikä meno olikaan tänään Hectorin konsertissa! Katselin meitä ikäihmisiä, kumaraisia, harvahiuksisia köpöttelijöitä. Naiset sentään vähän enemmän kuosissaan, mutta monesta ukonköriläästä ei paljon voi sanoa. Vain arvata saattaa, että siinä on rouva ehdottanut pikkutakkia ja herra halunnut itsepäisesti sonnustautua vanhaan rakkaaseen, mutta nukkavieruun slipoveriinsä (Tää on ihan hyvä, ei se Hectorkaan kukkoile, saa nyt luvan kelvata...).

Mutta kaikille meille oli yhteistä se nostalgia ja paluu nuoruuteen. Tunnelmointiin milloin Ake, Make, Pera ja mä - biisin myötä, milloin Reino Helismaan Kulkurin iltatähden tai ulkomaisten kuuluisuuksien sovitusten tahdissa. Se ihana 60-luku, se jännittävä 70-luku! Valo- ja videotekniikka luo helposti mahtavat puitteet esityksille, tunnelmat vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Ja Hector, itsekin jo ikäihminen, vain jaksoi. Ensin puolitoista tuntia yhteen menoon, tauon jälkeen vielä tunnin. Uskomaton suoritus, uskomaton taiteilija. Myös koko 8-henkinen bändi pisti parastaan, kitara- ja puhallinosuudet olivat omaa luokkaansa.

Vastikään oli aviisissa Hectorin haastattelu. Hän kertoi ilahtuvansa, kun Hectorin sijasta huudetaan Heikkiä. Ja kyllä huudettiinkin. Liekö ollut ennen konserttia tarjolla olleiden juomien sekä väliajan täydennyksellä osuutensa, mutta varsinkin toisella jaksolla yleisö innostui melkein hillumaan. Eläkeläiset hulinoimassa. "Heikki, sää oot ihana!" kuulutti helkkyvä naisääni, "Heikki, sä oot paras!", yhtyi kuoroon toinen.  

Ei ollut meidän vanhemmillamme vastaavaa. Me olemme se sukupolvi, joka on aloittanut fanittamisen. Lapset oppivat sen meiltä ja jatkoivat siitä sitten kaikenmaailman peukuttamisiinkin. Ainahan seuraava sukupolvi pistää överiksi, mutta totuus on, että meidän sukupolvesta musiikki muuttui. Tuli rokki, me tarjottiin maailmalle rokki. (Kuulostaako tämä nyt vähän siltä, kuin lihava äijä kaljapullon kanssa sohvalla, kun Suomen Leijonat tuo voiton kotiin: "Me voitettiin! Me ollaan sankareita!")

Vanhojen starojen konserteissa käy meidän lisäksemme suurin joukoin nuorisoa. Noh, Kulttiksella sitä ei tänään näkynyt, mutta annahan olla, jos on Rollarit vierailulla tai Eagles. Paula Koivuniemen käheää ääntä ihastelevat niin teinit kuin reino-tossujen kuluttajatkin. Beatles-Paulin tai Leonard Cohenin konserttiin voi mummi viedä lapsenlapsensa ja molemmat nauttivat annista. 

Hectoria ei tahdottu päästää pois ollenkaan. Yleisö vaan seisoi paikoillaan ja taputti. Odotus palkittiin: "Yhtenä iltana paljon jos viiniä jois, yhtenä iltana unohtaa pelkonsa vois..."

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.05 | 20:49

minulla samat oireet jo 8 vuotta joka päivä.keinuntaa kävellessä hämärässämyö pahempi. aamuisin kaikki paikallaan muutaman tunnin kun liikkuu rauhallisesti, mut

...
21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS