Tänään ajattelin...

Lönnrotinkatu hukassa

Voi että tuo GPS on sitten kätevä!

Joskus muinoin olin kyllä samaa mieltä kuin tyttäreni on vieläkin: ihan vain kartan kanssa pitää pärjätä.Sen kun katsot karttaa etukäteen, tiedostat lähtöpistesi ja sen kun sitten suunnistat sinne! Ihan helppoa.

Ihmisen pitää osata sijoittaa itsensä kartalle. Näin on marjat. Mutta, voi mutta! Sus siunatkoon, miten helposti meidät on manipuloitu sisäistämään, ettemme ole yhtikäs mitään ilman GPS:ää. Navigaattoria, jos halutaan olla suomenkielisiä.

Yhtenä päivänä mietin, miten pitäisi päästä siihen yhteen kauppaan. Kalevankadullako se nyt oli? Vai Lönnrotin? Eihän se nyt näin voi olla, siinä tulee se puisto,Vanhankirkon puisto, sitten on se entinen Sesto. Tajuan, ettei siis voi olla sellaista kuin Lönnrotinkatu. Ei voi olla, minulle on kaikki nämä vuodet vain uskoteltu. Mites se nyt oikein meneekään? Jos se on kuitenkin olemassa, niin sitten ei oikein täsmää joku. Samoin yhtä häränpyllyä heittävät kaikki suomalaisuusajan pikkupoliitikkojen mukaan nimensä saaneet kadut Töölössä. - Voi hyvä luoja! tämä riesa, on kaivettava esiin se puhelinluettelon kartta, hah. Etsittävä alue on TIETENKIN taitoskohdassa, Onkohan joku etsimistäni jutuista ever never ollut siististi muussa kodassa sivua? Siis karttaa tarvitaan kuitenkin, oli miten oli, mutta oikeastaan kirjan taitoskohdat välttäisi, jos etsisi googlen mapsista.

No sitten. Jos ajamme jo sen viidennensadan kerran Länsiväylää ja pitäisi päästä Olarin Prismaan, Pieter kysyy, mistä pitää tempaista ulosmenokaistalle. Mieleni hiljentäen selitän rauhallisesti, että seuraavasta. Seuraavasta pitää mennä ja sitten heti taas vasemmalle. Merituulentielle, mutisen. Ei Pieter enää kuuntelesi saati sitten muistasi. Mutta hyvä kuski hän on, vaikka onkin riippuvainen navigaattorista. Ei voi muuta sanoa. Niin hyvä, että Hollannin käsittämättömän monilla moottoriteillä hän hallitsee sisään ja ulostulokaistat ihan suvereenisti, samoin kuin kaupunkien pikkuriikkiset, mutkitteleviksi rakennetut kylätiet töyssyineen. ILMAN navigaattoria. 

Mutta kun lähdettiin eräänä päivänä kulttuuritalolle, niin navigaattorin opastuksella ja pikkuisen itsekin  töppäilemällä (EN minä!), oikaistiin sinne täältä Painiitystä Lintuvaaran kupeesta tuolta Mankkaan kautta. Navigaattori vai kehotti kääntymään oikealle, vaikka jo kymmeniä vuosia sitten päähän talletettu kartta olisi käskenyt ottamaan jyrkän vasemman.

Onkohan tämä yleinen kartanlukutaito jotenkin hiipumassa ihmisen mielestä? Pieter on jo lapsena sisäistänyt Hollannin tiestön ja minä jotenkuten suomalaiset paikat ja tiet. Mutta vähitellen ne kaikki häipyvät hämärään ja insinööri oli taas kerran oikeassa: ihminen ei pärjää ilman navigaattoria. Ei, vaikka se joskus ajattaa 20 ylimääräistä kilometriä. Nopeinta tietä.

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.05 | 20:49

minulla samat oireet jo 8 vuotta joka päivä.keinuntaa kävellessä hämärässämyö pahempi. aamuisin kaikki paikallaan muutaman tunnin kun liikkuu rauhallisesti, mut

...
21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS