Tänään ajattelin...

Niin oi tähtisilmät tuikkikaa!

Veljen kanssa ihmeteltiin, mitenkä sen isotätimme Elsan historia oikein menikään... Elsa Koposen, joka runoili melkein sata vuotta sitten laulun "Tuikkikaa oi joulun tähtöset".  Oliko se vain urbaanilegenda, että sulhanen yritti suudella Elsaa Heinävesi-laivalla ja Elsa siitä röyhkeydestä suivaantuneena purki kihlauksen vai menikö se sittenkin niin, että Elsa -ollen luonteeltaan ylen surumielinen ja pessimistinen - koki, että ihminen on aina vaan yksin, yhdessäkin yksin, parasta siis erota jo heti kättelyssä. Olla ihan oikeastikin yksin. Näintä selityksiä me taidettiin kuulla äidiltämme. Pitänee kaivaa kellarin arkistoja, sieltä saattaa paljastua salaisuuksia Elsastakin, ellen sitten antanut jo kaikkea serkullemme. 

 

Tänäkin jouluna lasten silmät tuikkivat, kun olimme kokoontuneet mökille tyttären mahdollisen tulevan uusperheen kanssa joulua viettämään ja kuusen alla oli  vino pino joululahjoja. Sillä määrällä olisi ilostutettu varmaankin 50 pientä silmäparia jossain afrikkalaisessa kylässä!  

 

Tyttären miesystävän lapset eivät usko missään muodossa joulupukkiin, eivät edes leikillään, kuten tyttären poika. Lapsi ei oikein vieläkään ole tainnut antaa periksi: ehkä se joulupukki siltikin ON olemassa. Unissa, saduissa, mielikuvituksessa, lapsen uskossa. Mutta ihan hirveästi ei tarvitse enää kiltti olla, ei se pukki nyt NIIN oikea ole, sitä voi kiltteillä vain pikkuisen muodon vuoksi. Miesystävän perheen lahjoista osa oli jo ennalta tiedossa. Hän oli poikansa kanssa käynyt kaupassa jo etukäteen, ylkäkandidaatin tytär taas oli mumminsa kanssa valinnut lahjansa netistä.

Tytär ja minä olemme vakaasti sitä mieltä, että lahjojen tulee olla yllätys. Vaikkapa sitten lappu kuoressa: "Joulun jälkeen menemme kauppaan ostamaan sinulle läppärin/sukkahousut/kengännauhat/suklaarasian/etelänmatkan..."  Mikä ilo se nyt olisi ollut, jos tytär olisi sanonut etukäteen: varaapa allakastasi aika 24.2., ostan joululahjaksi liput Sarah Brightmanin konserttiin! Nyt sen sijaan lappu kauniissa kuoressa oli mahtava yllätys.

 

Lapset aloittivat kinumisen jo heti aamupäivällä, kun joulupukki oli salaa käynyt tyhjentämässä säkkinsä kuusen juurelle: "Montako tuntia vielä, ennenkuin jaetaan lahjat? Saadaanko avata nyt edes yksi? EDES yksi, pliis!" Me aikuiset jatkettiin kidutusta koko päivän: "ruokailun jälkeen vasta ja sitten muuten syödäänkin kaikessa rauhass, ihan hötkyilemättä."

- Kun tarkkaan muistelen (lähimuistihan tässä kyllä alkaa vähitellen pätkiä...), näin se taisi olla meidänkin lapsuudessamme. Lelut olivat, mitä olivat, mekano-sarja veljelle, nalle siskolle ja itselleni ehkä peräti nukkekoti tai ainakin isän tulitikkurasioista tekemiä huonekaluja sinne. Mutta kiire oli saada ne paketit! Joulupukin tuloa ei millään olisi malttanut odottaa, lahjat olivat ne tärkeimmät. Ei kai me nykylapsiakaan voida moittia siitä, että ahjat ovat tärkeimpiä, eikä siitäkään, että kuusen alla on tuo valtava tavaramäärä! Joka jouluksi aikuiset kehittävät jonkun uuden vekottimen, joka pitää ehdottomasti saada. Nimenomaan aikuisten aikaansaannostahan se on. Markkinoiden. Pelejä! Eikä se tarkoita enää vain Afrikan tähteä tai Monopolia. Ei, joku masiina on oltava. Näitä pelikoneitahan on useaa sorttia, ja pelit niihin maksavat maltaita. Legoissa eivät ole enää mitään ne tavalliset peruspalikat, pitää olla jotain Atsteekkien temppeleitä, avaruus- tai city-settejä. Puhuvaa ja kävelevää, muotoa muuttavaa. Tämän joulun hitti  (8-12 vuotiailla) on kuulema Furby, pörröinen, korviaan ja silmiään liikuttava olento joko nauraa kihertää ja höpöttää käsittämätöntä furby-kieltään, kunnes sille opettaa englantia. Sana sanalta se kuulema oppii. Ikävintä/hauskinta (yliviivaa jompikumpi valintasi mukaan) pikkukaverissa on, ettei sitä saa hiljaiseksi millään. Ei ole nappia, josta sen voi katkaista. Se pitää laittaa jonnekin, jossa se ei kuule eikä näe, sitten se ehkä vähitellen lakkaa höpisemästä, nuristen ja pitkin hampain. Mutta lapsenlapsen unelma täyttyi, kun hänen oma Furbynsä kääriytyi esiin paketista!

Seurueemme aikuiset miehet saivat olennosta tarpeekseen jo aattoiltana. Miesystävän tytär kylläkin ilmoitti isänsä järkytykseksi, että tuon söpöliinin hänkin ostaa heti ensimmäisenä arkipäivänä joululahjaksi saamillaan rahoilla! Furbyt voivat näet seurustella myös keskenään.

Toivotaan, että nämä lapset joskus ymmärtävät hellittää materiasta edes vähäsen. Ihan niin pitkälle ei ole tarvis mennä kuin aatonaattona esitetyssä dokumentissä: siinä aloitettiin tarpeellisten esineiden kerääminen nollasta. Saahan seinillä taidetta olla, vaikkei se olekaan "tarpeellista", saahan jokaisella olla muutama ylimääräinen vaatteparsi ihan vain huvin vuoksi, kauniit viinilasit ja viinipullo, jossa on hieno etiketti.  Ehkä voidaan myöntää, että elämässä on menty Elsa-tädin nuoruuden ajoista eteenpäin, insinöörit ovat olleet ahkeria, keksineet hilavitkutinta toisensa perään, mutta kaiken roinan ohella myöskin järkeviä asioita ja esineitä. Niitä, joita tehdään kalliilla lännessä ja halvalla Kiinassa. 

Elsa-tädin runon mietteitä herättäneessä lopussa virtaa lopulta vuolaina tuskan veet... Hmm, hieman pateettista, mutta totta usean kohdalla. Ei enää ilahduta lahjojen määrä eikä laatu. Ei mikään. Ei loista silmät enää. Aikuistuminen, aikuisten ikävät asiat, monenkirjavat murheet, surut ja vaikeudet... Katsopa lapsen silmiä valokuvissa ja saman henkilön silmiä aikuisena! Eipä enää säteile se katse. Sitäkö Elsa-täti tarkoitti? Että lapsuus loppuu ja jokaisella on enemmin tai myöhemmin ankeaa ja ikävää. Itkettävää. Menetyksiä ja pettymyksiä. - Ehkä ei olisi noin kovalla kädellä tarvinnut ravistella, mutta me, jotka Elsa-tädin tunsimme, muistamme hyvin, miten vakava ihminen hän oli.  Ei ihan niitä positiivisimpia kanssakulkijoita. Olisi hyvin sopinut vaikka Muumilaaksoon, Murheellisiseksi Pikku Tädiksi.

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.

Merja c. | Vastaa 04.04.2015 12.55

(Kieltäydyn kuuntelemasta noita tuskan veet -säkeitä... Kaikella on aikansa, mulle Joulu on tähtisilmien, tuikkimisen, loistamisen, helkkymisen aikaa! :) )

Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.05 | 20:49

minulla samat oireet jo 8 vuotta joka päivä.keinuntaa kävellessä hämärässämyö pahempi. aamuisin kaikki paikallaan muutaman tunnin kun liikkuu rauhallisesti, mut

...
21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS