Tänään ajattelin...

Mistä ne unet oikein tulevat?

Tutkitaanko unia ihan tieteellisesti? Pitäisi kai googlata. JOS jätetään pois ennusunet, joita joillakin sanotaan olevan, ja unet, jotka selkeästi perustuvat eilen puhuttuun tai nähtyyn tai huomenna luvassa olevaan jännityksen paikkaan, jää kuitenkin liuta outoja unia. Mistä ihmeestä ne tulevat ja mitä ne kertovat minusta itsestäni? Ovatko ne vaan ihan ilman syytä sellaisia kuin ovat. Huvin vuoksi? Mitä meidän aivoissamme tapahtuu, kun nukumme?

Ennen vanhaan kirjoittelin uniani ylös ja kun joskus lueskelin, muistin jotkut vieläkin elävästi, toisia taas en ollenkaan. Koko nuoruuden ja keski-iän olivat talot hallitsevina unissani, monimutkaiset talot. Portaita ja hissejä, käytäviä, suljettuja ovia. Raunioitakin. Sitten tulivat kaupungit, aina ankeat, rumat, teollisuusalueet, räntäsateessa, värittöminä. Kun jäin eläkkeelle, aloin nähdä unia työpaikastani, paljon ihmsiä, kivoja juhlia, isoja tilaisuuksia, mukava tunnelma. Naapurihuoneen edesmennyt kaveri oli usein mukana. Joskus ihmettelin hänelle, mitä hän täällä tekee, hänhän on kuollut. Hän vaan myhäili: hmmm, miten sen nyt ottaa. Nyt ovat liikennevälineet alkaneet vallata yhä enemmän tilaa: raitiovaunuja, busseja, junia, jonnekin ollaan menossa, aikataulut ja reitit täytyy muistaa. Sateista on, mutaista ja liukasta. Sitten on sitä sekalaista sortimenttia, niitä kummallisia unia. Tässäpä pari viimeisintä, keksisikö joku, mistä on kysymys?

 

Viime yönä olin pienkerrostalossa erään ihmisen kotona, jonka olen jotenkuten tuntenut lapsena (vanhempieni perhetuttujen tytär, viehättävä ihminen jo silloin) ja tavannut vain kerran aikuisena. Yhtään mitään en tiedä hänen perhesuhteistaan, onko naimisissa vai ei tai onko lapsia. Unessa hänellä oli pari teini-ikäistä poikaa. Menin heidän parvekkeelleen ja näin, että parvekkeen läpi kasvoi valtava puu. Kuin joku sequoija. Se oli levittäytynyt myös naapuriparvekkeen suuntaan, väliseinän ja lattian läpi ja jatkoi siitä matkaansa ylempiin kerroksiin (niitä oli yksi tai kaksi). Ihmettelin ja kauhistelin. Ehdotin, että olisi parasta kutsua joku firma katkomaan ja pilkkomaan puu ennenkuin se murtaa koko talon. Emäntäni oli suostuvainen ajatukseen ja pian puuta jo pilkottiin. Minä ja tyttäreni siinä revimme puun sisuksia, josta tuli mustaa mönjää vaikka kuinka paljon.  Lapoimme sitä tyttären kanssa käsin ämpäreihin.Sitten oli äkkiä uusi kuva, kuin elokuvissa, joissa hypätään hetkestä pois seuraavaan tunnelmaan. - Puu oli pilkottuna siisteiksi halkopinoiksi jokaisen asukkaan parvekkeelle. Mustasta mönjästä ei tietoakaan. Parvekkeiden ja seinien kolot oli korjattu ja kaikki olivat tyytyväisiä. Takkapuita olisi loppuiäksi. Olin jotenkin ylpeä, minä muka olin saanut aikaan tämän uuden järjestyksen.

 

Edellisenä yönä oli mennyt työpaikalleni tarkoituksena pitää muutama luento jollakin kurssilla. Olivat muuttaneet ihan uusiin tiloihin, suurin osa ihmisistä oli uusia. Eivät noteeranneet minua, olivat kiireisiä. En tiennyt, minne piti mennä, missä kurssi pidettäisiin, enkä minulle oltu lähetetty ohjelmaa, että olisin tiennyt, mihin aikaan minun luentoni olisi. Sen sijaan olin varma siitä, että asiani osaisin, se olisi juuri jotain sellaista, jota kurssilaiset tarvitsisivat. Ei siis pelkoa siitä, että tieto olisi vanhentunuttta. Kuljeskelin ärtyneenä edestakaisin käytävillä ja etsin jotain kiinnekohtaa. Pari tuttua sihteeriä tuli kertomaan, että minun olisi parasta etsiä käsiini sen ja sen niminen ihminen, hän olisi kurssivastaava. - Vastaavan tyyppinen uni on alkanut olla vähän liian tuttu. Toistunut viimeaikoina usein. Hieman ahdistava. 

 

Pieter näkee joskus painajaisia, että on merellä myrskyssä (entiset ajat siis kummittelevat) tai sitten hän näkee unta keskusteluista Obaman tai Putinin kanssa. Hänet on kutsuttu jomman kumman pakeille neuvonantajaksi... Hmm. 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
26.06 | 09:50

Hei!
Hyvin mielellään minäkin vaihtaisin ajatuksia. S-postini on kaarina.dewolff@gmail.com. Vasta pääsin kirjan loppuun ja yksi viikko systeemiä on mennyt!

...
25.06 | 14:20

OLEN ERITTÄIN TYYVÄINEN KIRJAAN JA TULOKSIINI TOIVOISIN VOIVANI KESKUSTELLA TÄSTÄ UUDESTA ELÄMISEN TAVASTA JA KAIKKEEN SIIHEN LIITTYVÄSTÄ.

...
09.06 | 23:05

Päiväkoti lie paras sellaisille, joiden kotiolot - ikävä sanoa -ennakoivat mahdollista syrjäytymistä. Välittävä, osaava koti tietenkin antaa hyvät eväät!

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS