Tutkitaanko unia ihan tieteellisesti? Pitäisi kai googlata. JOS jätetään pois ennusunet, joita joillakin sanotaan olevan, ja unet, jotka selkeästi perustuvat eilen puhuttuun tai nähtyyn tai huomenna luvassa olevaan jännityksen
paikkaan, jää kuitenkin liuta outoja unia. Mistä ihmeestä ne tulevat ja mitä ne kertovat minusta itsestäni? Ovatko ne vaan ihan ilman syytä sellaisia kuin ovat. Huvin vuoksi? Mitä meidän aivoissamme tapahtuu, kun
nukumme?
Ennen vanhaan kirjoittelin uniani ylös ja kun joskus lueskelin, muistin jotkut vieläkin elävästi, toisia taas en ollenkaan. Koko nuoruuden ja keski-iän olivat talot hallitsevina unissani, monimutkaiset talot. Portaita
ja hissejä, käytäviä, suljettuja ovia. Raunioitakin. Sitten tulivat kaupungit, aina ankeat, rumat, teollisuusalueet, räntäsateessa, värittöminä. Kun jäin eläkkeelle, aloin nähdä unia työpaikastani,
paljon ihmsiä, kivoja juhlia, isoja tilaisuuksia, mukava tunnelma. Naapurihuoneen edesmennyt kaveri oli usein mukana. Joskus ihmettelin hänelle, mitä hän täällä tekee, hänhän on kuollut. Hän vaan myhäili:
hmmm, miten sen nyt ottaa. Nyt ovat liikennevälineet alkaneet vallata yhä enemmän tilaa: raitiovaunuja, busseja, junia, jonnekin ollaan menossa, aikataulut ja reitit täytyy muistaa. Sateista on, mutaista ja liukasta. Sitten on sitä
sekalaista sortimenttia, niitä kummallisia unia. Tässäpä pari viimeisintä, keksisikö joku, mistä on kysymys?
Viime yönä olin pienkerrostalossa erään ihmisen kotona, jonka olen jotenkuten
tuntenut lapsena (vanhempieni perhetuttujen tytär, viehättävä ihminen jo silloin) ja tavannut vain kerran aikuisena. Yhtään mitään en tiedä hänen perhesuhteistaan, onko naimisissa vai ei tai onko lapsia. Unessa
hänellä oli pari teini-ikäistä poikaa. Menin heidän parvekkeelleen ja näin, että parvekkeen läpi kasvoi valtava puu. Kuin joku sequoija. Se oli levittäytynyt myös naapuriparvekkeen suuntaan, väliseinän
ja lattian läpi ja jatkoi siitä matkaansa ylempiin kerroksiin (niitä oli yksi tai kaksi). Ihmettelin ja kauhistelin. Ehdotin, että olisi parasta kutsua joku firma katkomaan ja pilkkomaan puu ennenkuin se murtaa koko talon. Emäntäni
oli suostuvainen ajatukseen ja pian puuta jo pilkottiin. Minä ja tyttäreni siinä revimme puun sisuksia, josta tuli mustaa mönjää vaikka kuinka paljon. Lapoimme sitä tyttären kanssa käsin ämpäreihin.Sitten
oli äkkiä uusi kuva, kuin elokuvissa, joissa hypätään hetkestä pois seuraavaan tunnelmaan. - Puu oli pilkottuna siisteiksi halkopinoiksi jokaisen asukkaan parvekkeelle. Mustasta mönjästä ei tietoakaan. Parvekkeiden
ja seinien kolot oli korjattu ja kaikki olivat tyytyväisiä. Takkapuita olisi loppuiäksi. Olin jotenkin ylpeä, minä muka olin saanut aikaan tämän uuden järjestyksen.
Edellisenä yönä
oli mennyt työpaikalleni tarkoituksena pitää muutama luento jollakin kurssilla. Olivat muuttaneet ihan uusiin tiloihin, suurin osa ihmisistä oli uusia. Eivät noteeranneet minua, olivat kiireisiä. En tiennyt, minne piti mennä,
missä kurssi pidettäisiin, enkä minulle oltu lähetetty ohjelmaa, että olisin tiennyt, mihin aikaan minun luentoni olisi. Sen sijaan olin varma siitä, että asiani osaisin, se olisi juuri jotain sellaista, jota kurssilaiset
tarvitsisivat. Ei siis pelkoa siitä, että tieto olisi vanhentunuttta. Kuljeskelin ärtyneenä edestakaisin käytävillä ja etsin jotain kiinnekohtaa. Pari tuttua sihteeriä tuli kertomaan, että minun olisi parasta etsiä
käsiini sen ja sen niminen ihminen, hän olisi kurssivastaava. - Vastaavan tyyppinen uni on alkanut olla vähän liian tuttu. Toistunut viimeaikoina usein. Hieman ahdistava.
Pieter näkee joskus painajaisia,
että on merellä myrskyssä (entiset ajat siis kummittelevat) tai sitten hän näkee unta keskusteluista Obaman tai Putinin kanssa. Hänet on kutsuttu jomman kumman pakeille neuvonantajaksi... Hmm.