Tänään ajattelin...

Kuka minä olen?

Juuri päättyi norjalainen elokuva, jossa toisen maailmansodan aikana alasammutun saksalaisen koneen ja samoin alasammutun brittiläisen koneen miehistöt eksyivät Norjan tuntureilla samaan mökkiin.  Olivat ampuneet alas toisensa. Pieter läksi tietokoneensa ääreen puolen tunnin jälkeen, todeten, etteivät ihmiset noin käyttäydy. Saksalaiset näet ottivat heti vangiksi britit (toinen brittinäyttelijöistä muuten oli Rupert Grint, Harry Potterin paras kaveri, Ron Weasley. Mahtava näyttelijä! Tulee olemaan eturivissä heikäläisessä näyttelijäkaartissa, nyt kun pääsi Ronin roolistaan!). Pieter istui jo tiekkarinsa ääressä, kun minä huutelin kommentteja: nyt taas britit ottivat aseet... no, nyt ne, ootas, nyt ne kuiteskin laskee aseet. Tulitauko. Nyt aseet, yks kaks kolme: laatikkoon! - Siinä vaiheessa elokuva sai uuden ulottuvuuden (ja varsinkin siinä, kun lattialankkujen alta löytyi kätkö: wiskiä ja kuivalihaa, jippii!),  ihmisyys tuli esille naamion takaa. Olitpa natsi tai vastapuolen liittoutuman edustaja, jokaisella on oma henkilökohtainen tarinansa kerrottavana. Omat traumansa, omat unelmansa ja pettymyksensä. Ei voida olla vihollisia enää, kun seistään nenät vastakkain pöydän ääressä, jolla makaa syötävä: valkoturkkinen jänis.  Kukaan ei tiedä, miten siitä saisi aterian.

Täytyypä sanoa, että hämmästyin, kun luin  lopputeksteistä, että tämä henkilö on haudattu Trondheimin hautausmaalle, tuo taas oli sodan loppuun saakka Kanadassa vankileirillä, tämä britti soitti elokuvan entiselle luftwaffe-lentäjälle Müncheniin vuonna -77 ja siitä alkaen he ovat olleet ystäviä. Hieno tarina ja siis totta! 

Ennen kuin Pieter turhautuneena typeriin tarinoihin meni tietokoneelleen sanoin hänelle, että usko vaan, totuus on tarua ihmellisempi. Eli: jos (ja kun, niin siis oletin) tämä on tarua, todellisuudessa tapahtuu vielä paljon merkillisempiä juttuja. Mutta eipä vain, tarina oli tosi!

Niin paljon tarinoita maailmassa! 

Ihmetteletkö koskaan, kuka oikein olet? Miksi olet syntynyt? Mikä tehtävä sinulla on tässä maailmassa? Synnyitkö vaan jotain pientä asiaa varten, osoittamaan toiselle, että tämä tai tuo juttu on tärkeä? Ehkä se ei ollutkaan pieni asia, ehkä tämä toinen ihminen muuttui, kun tutustui sinuun, ehkä siitä seurasi vallankumous, uusi keksintö, upeaa taidetta, uusi merkittävä sukupolvi(en ketju!). 

Tämä elokuva palautti minut taas jälleen kerran näiden kysymysten ääreen.

Vuosia sitten eräs exäni ystävä (hänkin jo edesmennyt) oli juuri menettänyt vaimonsa syövän takia. Varomattomasti, huonosti sanani valiten (nuori minä: vielä hölmömpi kuin nyt!) sanoin hänelle jotain siihen tapaan, että 'ehkä hänen kuului saada syöpä, ehkä tämä oli tarkoitus. Ehkä hän oli edellisessä elämässään...'. Ei olisi pitänyt sanoa enempää. Leskimies kauhistui: 'Ai, tarkoitatko, että hän oli tehnyt entisessä elämässään syntiä ja ansaitsi nyt kuolla?' Hän pakeni luotani loukkaantuneena. - Hyvänen aika, mikä on syntiä? Mikä on syntiä tässä tai edellisessä elämässä, tässä tai aikaisemmassa ajassa, tässä tai jossain toisessa kulttuurissa! Kenpä tietäis sen? - Tarkoitin vain, että isommassa mittakaavassa, ehkä meidän on hyväksyttävä kuolema, omalla kohdallamme, läheistemmekin kohdalla. Sillä on aina merkitys, kuolemalla. Samoin kuin elämällä. Sillä on aina merkitys.

Muistan, kuinka anoppini kuoli vasta 72-vuotiaana. Ihan liian nuorena (niinkuin niin moni meistä ajattelee, katsoen jälkeenjäävien näkövinkkelistä)! Mutta, niin käsittämättömän surullista kuin Mamin menettäminen olikin, miten armollista hänelle itselleen! Ei tarvinnut vanheta, ei tarvinnut nojautua toisiin, ei tulla avuttomaksi. Mami, joka oli hienoimpia ihmisiä, jonka olen tavannut, sai elää upean elämän ja lähteä täältä, juuri kun se oli parhaimmillaan.

Joskus, kun käyt nukkumaan, tuleeko mieleen: mitä jos en herääkään? Hyväksytkö ajatuksen. vai saatko paniikkikohtauksen ja ponkaiset pystyyn?

Satuitko näkemään muutama päivä sitten  dokumentin kuolemasta, niistä jotka ovat palanneet? (Vielä nähtävissä Yle Areenalta) Älä ole huolissasi, jokainen edeltä mennyt on kuollut, eivätkä he aikanaan saaneet maailmaa valmiiksi. Sinunkin jälkeesi jää vielä jotain uupumaan. Siis lähde ihan rauhassa, kun se aika koittaa.

 

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
26.06 | 09:50

Hei!
Hyvin mielellään minäkin vaihtaisin ajatuksia. S-postini on kaarina.dewolff@gmail.com. Vasta pääsin kirjan loppuun ja yksi viikko systeemiä on mennyt!

...
25.06 | 14:20

OLEN ERITTÄIN TYYVÄINEN KIRJAAN JA TULOKSIINI TOIVOISIN VOIVANI KESKUSTELLA TÄSTÄ UUDESTA ELÄMISEN TAVASTA JA KAIKKEEN SIIHEN LIITTYVÄSTÄ.

...
09.06 | 23:05

Päiväkoti lie paras sellaisille, joiden kotiolot - ikävä sanoa -ennakoivat mahdollista syrjäytymistä. Välittävä, osaava koti tietenkin antaa hyvät eväät!

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS