Tämän päivän Hesarissa puhutaan taas vehnästä. On ilmestynyt suomeksi amerikkalaislääkärin William Daviesin kirja Eroon vehnästä. Pitääpä lukea, saa taas vähän lisäpontta
terveysintoilulle. Itse luin jo aiemmin James Bralyn ja Ron Hogganin kirjan Vaaralliset viljat, jossa ei kehotettu pysymään visusti erillään pelkästään vehnästä, vaan myös ohrasta ja rukiista. Kauran gluteeni
on hieman eri sorttista, joten sen vaarallisuudesta tutkijat ovat erimielisiä.
Väitetään, että ihmiset ovat yhä useammin yliherkkiä gluteenille, jolleivat peräti allergisia tai keliaatikkoja (heillehän
gluteeni on myrkkyä). Taidettiin kirjassa selittääkin, mistä tämä suuntaus johtuu. Joka tapauksessa Vaaralliset viljat -kirjassa oli lainattu lukuisia tutkimuksia. Fogelholmhan väittää, että vehnän vaarallisuus
ei perustu muuhun kuin mutu-tietoon.
Noh, nyt sitten Hesarissa tutkija (professori?) Mikale Fogelholm kiirehti jo ihmettelemään tätä vehnän vaarallisuutta, ainakin siltä osin, kun on kysymys kokojyväVILJASTA. Enkö
katsonut artikkelia tarpeeksi tarkasti, mutta mieleen jäin, että Fogelholm puhuu viljasta, valkoisesta vehnästä kontra kokojyvävilja. Ei siis kokojyvävehnä. Jahas, ne ravintosuositukset! Eiköpähän Fogelholm
ole ollut niitä mukana sorvaamassa.
Kyllä minä mieluummin uskon näitä ulkomaisia tutkijoita. Vehnä, gluteeni (siis varmasti myös muut viljat kuin vehnä, ainakin ruis ja ohra) ovat yhteydessä moniin sairauksiin,
diabetekseen, iho-ongelmiin, ms-tautiin, sydänjuttuihin ja tietenkin keliakiaan. Tästä on saarnannut jo iät ja ajat tuo kiistelty guru, Antti Heikkilä. Hänellä on mielestäni oiva keino sivuuttaa koti- ja ulkomaiset "viralliset"
tutkimukset: jätä viljat pois pariksi viikoksi tai jopa kuukaudeksi. Kuulostele, millainen on olo. Itse lisäisin tähän: voithan sitten lisätä ruokavalioon vaikkapa rukiin. Kulostele jällee pari viikkoa. Ja lisää
sitten ohra. Tai tee päinvastoin, jätä pelkästään vehnä pois ja kuulostele. Oma keho kertoo parhaiten, mikä on tilanne omalla kohdallasi. Siis hyväksi koettua mutu-tietoa...
Jokainenhan meistä on erilainen,
toisen vatsa on tehty teräksestä, ei tunnu missään vaikka kiviä söis. Toinen taas kokee syöneensä kiviä, kun nielaisee pienen pullapalan.