Mistä muusta kaupungista kuin Espoosta saisi luotua sellaisen näytelmän kuin Esitystalous 2 on. Ensimmäistä Esitystalotta en ole nähnyt, mutta ymmärsin kirjailija Juha Jokelan haastattelusta, että eka osa oli
komediallisempi kuin tämä kakkonen. Noh, tämä Esitystalous 2 oli rakennettu ikäänkuin tosissaan olisi etsitty brändia Espoolle, yritetty luoda tarinaa Espoosta. Ja henkilöt olivat sellaisia kuin henkilöt ovat: kaupunginjohtaja,
jämäkkä johtaja, oikeudenmukainen, ihan pikkuisen simppelikin, kaupunginsihteeri, henkeen ja vereen byrokraatti (kuinka näyttelijä pysyy sellaiseen suoritukseen: suoltaa kapulakieltä minuuttitolkulla täysin luontevasti) jne
tyyppejä laidasta laitaan. Täysin uskottavia, ei mitenkään liioiteltuja. Kokoukset kuin todellisuudesta. Tämä sanoo aina näin, tuo on aina samaa mieltä, tuo huomauttaa aina, että on otettava huomioon tämä
tai tuo näkökohta...Aalto-yliopiston professori, jota ei ihan kauheasti kiinnosta se, että pitäisi sorvata nimenomaan Espoo-brändi, hän tuo tavan takaa esille, että Oulussakin on... Lisäksi hän ei taida olla
kovin hyvin perillä, mikä hänen roolinsa tässä ryhmässä on tai missä ryhmässä hän oikeastaan edes on.
Viereinen rouva oli pudota penkiltä, kun nauroi niin kovaa, itse asiassa koko katsomo nauroi
kaiken aikaa vaikka kukaan ei hassutellut näyttämöllä. Musiikki oli erikoista, hienosti valittuja kappaleita. Ruotsinkielisiäkin oli peräti kaksi...
Mutta siis Espoo. Espoolaiset voivat nauraa itselleen, koska Espoolle
on syntynyt maine, että se on hiukan paremman keskiluokan ihmisten kaupunki. "Espoo on hyvä paikka syrjäytyä." Lehdissä tehdään kuntien välisiä vertailuja milloin milläkin kriteerillä. Jo vuosia,
ellei peräti vuosikymmeniä sitten etsittiin kerran (muistaakseni) Suomen Kuvalehdessä Suomen onnellisinta ja onnettominta kaupunkia. Vai liekö ollut mukavinta ja ikävintä. Joka tapauksessa Pieksämäki oli eniten miinusmerkkinen.
Niinpä aina kun vaihda junaa Pieksämäen asemalla muistan, että olen nyt siinä Suomen ankeimmassa kaupungissa. Pieksämäki, millainenhan se todellisuudessa on? Asukkaittensa, firmojensa, rakennustensa summa? Vanhoja, nuoria,
työllisiä, työttömiä? Rikkaita, köyhiä, opiskelleita, väliinputoajia, sairaita...?
Mistä Espoon maine on syntynyt? 60-luvun Tapiolasta, Westendistä ja Haukilahdesta? Kauniaisten sijainnista siinä
keskellä? Eikö Suvela ja Kirstinmäki ole mitenkään vaikuttaneet? Ei, kokonaisuutena Espoo mielletään hieman paremmaksi paikaksi. Mites olis Vantaa? Syntyiskö siitä vastaavaa näytelmää? Mietipä
sitä. Näytelmässä puhuttaisiin Korsosta, Myyrmäestä ja Ruskeasannasta, Tikkurilasta ja Martinlaaksosta. Ei ei. Ei innosta. Ei Vantaasta voi laskea leikkiä, toisin kuin Espoosta. Vantaasta ei voisi tehdä vastaavaa näytelmää,
siitä tulisi enintään romanttinen työläiskaupungin perään kaihoava brechtiläistyyppinen musikaali. Vähän niinkuin joku Kallion kimallus (Hgin kaupungin teatterissa aikoinaan). - Espoon tarinassa happamasti
vihjaillaan, että Helsinki on sentään Helsinki, hiukan parempi. Tämän voi aavistaa vain sulkumerkeissä. Joku sanoo menevänsä keskustaan. Tietenkin sillä tarkoitetaan Helsingin keskustaa, kuka nyt Espoon keskustaan
menisi! Vantaasta näytelmässä sanotaan jotain sellaista kuin "ei ikinä".
Motto Espoolle? Näytelmässä tulee parit kerrat esille: "Asiat riitelevät, ihmiset rakastelevat". Hm, tjaa, miksikäs ei. Sopisi
ainakin näytelmän motoksi, sinällään kun en vieläkään nimeä ymmärrä. Esitystalous ja vielä se 2 siinä perässä? Tai ehkä sentään. Nimihän on yhtä kuivakka kuin
brändiryhmän henkilöt ja yhtä byrokraattinen kuin kunnan hallinto.