Silloin tällöin katsotaan Ville Haapasalon ohjelmia. Pääse paikkoihin, joista ei ole aavistustakaan. Tänään nähtiin Tiksi.
Pieksämäki on paratiisi jäämeren rannalla Lena-joen suistosta
itään sijaistevaan Tiksiin verrattuna. Kun jo tuossa taannoisen teatterikappaleen tunnelmissa (Esitystalous2) mietin, mitä ympäristö vaikuttaa meihin, minuun, tämä ohjelma sai minut (ja Pieterin) miltei kauhun valtaan. Näytti
saavan Ville Haapasalonkin. Kuinka kukaan ihminen voi asua tuollaisella alueella? Siellä asu 7 tuhatta ihmistä, 3 kuukautta vuodesta on lämpöasteita, muuten olla miinuksella. Suuri osa taloista oli autioina, rappaukset lähteneet. ikkunat
rikki... Maa autiota, kylmää. Neuvostoaikoina siellä asui tuplasti ihmisiä, siellä oli militarialue ym. Tosin nytkin piti olla kuukausia aiemmin anottu lupa tulla alueelle, vaikkei siellä ollut mitään. Ei yhtään
mitään, paitsi ankeutta. Isolla A:lla: Ankeutta. - Villestäkin näki, miten ympärillä leviävät näkyvmät masensivat.
Vähän väliä palaan aiheeseen, miten erilaisia ihmiset ovat: luonteeltaan,
mahdollisuuksiltaan, olosuhteiltaan. Samaa eläinlajiako? Epäilen. Jos ei nyt puhuta rikkaista ja köyhistä, viisaista ja tyhmistä, koulutetuista ja kouluttamattomista, voitaisiin puhua vaikka kauneudenkaipuusta. Toisilla sitä on
ja toisilla ei. Jos Tiksiin muuttaisi kymmenen taiteilijaa, alueella alkaisi taastusti tapahtua. Jos vielä lisättäisiin kymmenen Aalto-yliopiston kasvattia, rumat rauniotalot saisivat uuden elämän, tekniikkaa, taidetta, keksintöjä.
Sitten vielä kymmenen viikkiläistä, alkaisi vimmattu kokeilu, mitkä kasvit saataisiin viihtymään täällä, Jäämeren rannalla, kasvihuoneet? Kasvien jalostaminen? Vai pitäiskö laittaa nolla
perään kaikkiin lukuihin. Nuo kymmenen/ryhmä olsivat niin vähän että rumuus nujertaisi luomisinnon.
Kun me on Pietrin kanssa etsitty asuntoa ja asuinaluetta, on käännytty pois jo alkuunsa, kun ympäristö
on vaikuttanut luotaantyöntävältä. On syynätty naapurit (kaduilla kävelevät ihmiset), yleinen tuntuma, ilmapiiri, Ja tietenkin, miltä siellä näyttää ja kuuluu. Onko melua, onko luontoa. Toisille sellaiset
asiat eivät ehkä ole tärkeitä, ei kai muuten asuisi yhtään ihmistä Tiksissä tai vastaavissa paikoissa.
Pitääkö tässäkin kohdassa sanoa: onneksi meitä on joka lähtöön?
Minun mielestäni ei pidä. Minusta jokaiselle pitäisi tarjota kauneutta. Uskon, että ihmiset ovat parempia, jos elämän ympäröi kauneus.