Tänään ajattelin...

Konserttivieraina

Tänään oli Espoon April Jazzin päätöskonsertti, esiintyjänä Angélique Kidjo, Afrikan kuumin laulaja tällä haavaa. Siis jatsinko, perinteisen vai minkä? Minkä tahansa, mutta kyllä riitti voimaa pienessä naisessa. Ja ääntä.

Miehet jäivät nojailemaan taaemmaks ja me naiset etsimme penkinpätkän istuttavaksi. Teltan keskitila oli varattu jammailemiseen. Tilaa oli runsaasti ja kuulijoita siihen mahtui varmaan satoja. Heti alusta alkaen tämä voimallinen pikku nainen edessä lavalla sai keskielueen seisojat jammailemaan, me penkkiläiset jaksoimme istua aloillamme (paitsi juuri minun edessäni istunut poimuniskainen herrahenkilö, joka ponkaisi seisomaan pian kohta esityksen alettua -minäkös olisin siinä ujona suomalaisena saanut hänelle kerrottua, että hän peittää näköalani, josko voisi millään istua alas -).

Afrikkalaiset rytmit eivät ihan helposti vetoa minuun. Onko se, kun en koskaan ole olllut Afrikassa (paitsi Marokossa). Jostakin kappaleesta kyllä tuli mieleeni joskus kuulemani kuvaus öisestä istuskelusta telttahotellin patiolla safarin puolivälissä: tieto siitä, että LION SLEEPS TONIGHT, me valvotaan, tuli palaa, tähtiä on taivaankannella ihan uskomattomat määrät, ja tuo musiikki soi, rummut, tuntematon kieli, voimallinen ääni...

Ehkä se on se, että minun pitäisi edes kerran elämässäni päästä Afrikkaan! Jonnekin sinne, ihan oikeaan Afrikkaan. (Marokkoa ei siis lasketa. Olen siellä käynyt Ceutassa ja Tangerissa. Yhden yön matka.)

Pieni nainen jaksoi! Laulaa ja aina välillä kertoa (hauskojankin) juttuja naisen asemamasta, tasa-arvon tärkeydestä kaikkien vähemmistöryhmien suhteen. Ja tanssia hän jaksoi. Mikä energia! Minä kaivoin korvatulpat laukustani. Kaikki vaimeni, elämä vaimeni.

Toisella tunnilla - korvatulpista huolimatta - meno yltyi ihan infernaaliseksi. Positiivisessa mielessä. Hyvä luoja sitä menoa, jos tuo rummutus ja nuo rytmit, melodiset rytmit, ovat osa Afrikkaa, afrikkalaista identiteettiä, niin viesti meni perille. Jäyhät suomalaiset nousivat ylös, ne loputkin, mm. minä, ja siinähän sitä sitten mentiin, bailattiin ja taputettiin. - Kunpa sitä vain antaisi mennä, eikä aina olisi se kontrolli päällä. Ottaisi kaikesta irti kaiken! Mutta kun aina on se takaraivoon pesiytynyt ajatus: mitähän ne muut ajattelee.

Konsertti loppui huimiin tunnelmiin. Lähdettiin ulos, kohdattiin herrahenkilöt. Juu, no heille oli riittänyt jo se eka tunti, olivat pistäytyneet ulkona vähän väliä.

Onni yksillä, kesä kaikilla.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

19.06 | 11:06

Hahaa.. just niin

...
21.04 | 21:24

Aikamoista sattumaa vai...

...
27.08 | 22:43

But ASK them if they got Canadian bacon! 😂🤣

...
26.08 | 19:25

Kiire/kiire/kiire..on tuttua tavaraa sekä omasta takaa, että tuontitavarana. 😀Mutta hermosi on kuin pajunoksa: taipuu muttei katkea.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS