Makuasiat on makuasioita. Korianteri ei ole ihan sitä. Se on joko kamalaa tai siedettävää. Ei kai sentään ihanaa jonkun mielestä? Ai, on vai?
Minulla ei ole mitään, mitä en söisi.
Ehkä en niitä toukkia, joita nyt yritetään pikkuhiljaa kaupitella proteiininlähteenä länsimaalaisllekin. Mutta korianteri, ei kiitos. Kummallista, ystäväni taas pitää siitä. Antti Heikkilän ruokaohjeissa
(low-carb) törmää kaiken aikaa siihen samaan: ja korianteria sitten saksitaan päälle.
Toiset tykkää happamesta, itse en. Syön kyllä, jos tarjotaan, mutta mieluiten hapanimelänä. Liekö
vatsahapot omanlaisensa vaiko makuaisti.
Sitten on tämä viini. Viini. Muutaman kerran aiemmassa elämässäni olen ollut viininmaistajaisissa ja ihmeekseni havainnut, että kyllähän sitä löytyy vivahteita.
Muutakin kuin hapan. Tai pehmeä. Pehmeämpi kuin tuo toinen, joka on hapan. Sittemmin liityin viiniklubiin. Vähän orpona siellä yritin saada selkoa sen perusteella, mitä vierustoverit sanoivat ja mitä sommelieri kertoi.
Vähitellen, hyvin vaivihkaa alkaa avautua. Ehkä näin on, viinien aromit ja ominaisuudet eivät avaudu tuosta vaan: tsäk tsäk, trattataa! Ei, vaan kainosti, hälyä pitämättä.
On ollut aika ihmeellistä
kuulla, että Riesling on kuin Marlene Dietrich ja Pinot Noir kuin Edith Piaf ja sitten alkaa mieltää niitä viinejä noiden mielikuvien kautta. Olo on alkanut olla aika innostunut. Nyt on sitten kotona maisteltu viinejä ihan
eri mentaliteetillä. Pieter haluaa tutustua Rieslinkeihin, Pieter haluaa tutustua Pinot Noireihin. Kaikki vain minun viinikerhosta oppimani ja eteenpäin kertomani perusteella (vaikka tietysti hän kaikkivoipana miehenä on tiennyt nämä
ennestäänkin aika tarkkaan...)
Makuaisti. Jos sille on aikaa ja tilausta, ehkä sitä kannattaisi kuunnella. Ei vaan hotkia jotain hampurilaista napaansa kuin viimeistä päivää.
Me on noudatettu jo yli
2 kuukautta hiilihydraatitonta dieettiä. Niinkuin sanottu, kiloja nyt ei minulta ole pahemmin häipynyt (=liikaa kaloreita = naisten on vaikeampi laihtua), Pieteriltä joku 8 kg (=miehet laihtuu kun jättää kaljan). Mutta makuaisti:
se on hieman virkistynyt. Haastellisempaa on kokata, kun ei lautaselle tule perunaa, pastaa tai riisiä. Niiden sijaan vihanneksia, monenlaisia, monella tavalla valmistettuja. Ruoanlaitosta on tullut mielenkiintoista: höyrytänkö tänään
kaalia, tekisinkö kukkakaalimuussia vai lanttupohjaista pyttipannua?
Kaikkea mielenkiintoista ja monipuolista. Kurkumaa (dementian ehkäisyksi), kookosöljyä verisuonille, oliiviöljyä, pähkinöitä, voita, kermaa,
kalaa, kanaa, lihaa, avokadoja...
Mutta ei korianteria, kiitos.