Tänään ajattelin...

Hiphip hurraa kaikille voittajille!

Jääkiekossa kävi niinkuin kävi, suurin ja mahtavin voitti. Minkäs teet, vikiset, kun viedään. Tai kyllähän siinä taisteltiin, mikäli huomasin, kun puoleksi minuutiksi aina käännettiin kolmoskanavalle.

Mutta voittajia oli sen sijaan kosolti, kun katseli vaalivalvojaisia. Jokaisella oli ollut tosi hienot edustajat, töitä oli paiskittu olan takaa, upeat tunnelmat, yleisö oli ollut ihan mahtavaa, osanneet kysellä ja olleet tietoisia siitä, missä mennään. Esivaalit eduskuntavaaleille? Ei, eihän toki, tai no, kyllähän tämä kai jotain saattaa indikoida. Jos ei muuta, kuin että tästä on hyvä jatkaa täysillä eteenpäin.

Ainoa, joka myönsi (rökäle)tappionsa oli Antti Rinne. Porukat nyt päätti näin... Sen sijaan puolueen toinen punatukka (ensimmäinen on tietenkin Tarja), valtiomies Paavo Lipponen (vrt. Virolainen aikoinaan, kun Kyllikki veti väriä miehensä päähän, Päivi se varmaan toimii värimestarina Paavolle...) tykitti: ei ole reilua, että Kokoomus liputtaa voittoa, juuri, kun pääministeri on livistämässä ja presidentinkin pitäisi kuuluttaa edes vähän eurooppalaisen kilpailukyvyn perään. - Antti Rinne ei tämän näytön perusteella vielä ole vakuuttanut. Puoluejohtajien vaalitentissä hän jäi änkyttämään etäisesti vain sitä samaa: työpaikkoja on luotava lisää... Siellä mielestäni pärjäsi parhaiten kasvonsa pessyt Arhinmäki, niin ja RKP:n Haglund. Sipilä oli oma rauhallinen maalaismainen itsensä -vetoaa varmaan maajusseihin, ei huono - Vihreiden Ville Niinistö oli vaan enemmän ja enemmän ylimielisen oloinen, hymyileekin suupielet alaspäin.

Miten paljon puoluejohtajilla on vaikutusta puolueensa imagoon ja menestymiseen? MInun silmissäni paljon. Räsänen näyttää ihan jeesuspuolueeltaan, Haglund kuvaa nykyaikaista RKP:tä ja Sipilä rikasta, mutta silti vaatimatonta maalaisliittolaista. Ja kyllä taitaa olla niin, että nyt tulee totuus demareista esiin. Puolue näyttää enemmän Rinteeltä kuin Urpilaiselta. Jutta yritti nostaa puolueen nykyaikaan, mutta Antti vetää sen takaisin sinne, missä paperirullat nousevat trukin piikkeihin tai maalipurkit kolisevat linjaa pitkin saaden täytteensä koneesta ja seuraavalla linjaosuudella kannen suojakseen, sinne, missä nyrkki nousee yläviistoon ja laulu kaikuu: "tää on viimeinen taisto..." Porukat uhoaa, porukat päättää. Ei tietoakaan koko kansan hyvinvoinnista, kaupan myyjistä, it-ammattilaista, eläkeläisistä, lastentarhanopettajista, yliopiston lehtoreista, sairaanhoitajista, rakennusinsinööreistä, vakuutusvirkailijoista... Pelkästään tulee mielikuva tehdassalien jylinästä, ammattiyhdistysjyrien palopuheista.

Minun kotonani ei voinut eikä saanut puhua politiikasta. Kokoomus oli se ainoa oikea puolue. Sotien jälkeen Suomi oli jakautunut niin selvästi kahtia: vasemmisto ja oikeisto. Vanhempien mielestä maalaisliitto oli joku MTK:n alaosasto, ei oikeastaan ollenkaan poliittinen puolue. Oli vain iki-ihana kokoomus ja sitten ne punaiset. Tulipunaiset, kaikki ne muut kuuluivat sinne, kommunistit ja tepsuttajat ja demarit. Kaipa se oli ymmärrettävää, vanhemmilla oli omat historiansa ja taustansa. 

Nyt on eri aika. Sitä voi miettiä koko poliittista kenttää monelta kantilta. Henkilöiden kautta, puolueohjelman kautta (sikäli, kun siitä on jonkinlainen käsitys), tradition kautta. Itsekin äänestä suunnilleen miten milloinkin oikealta tuntuu. Mitkä asiat ovat pinnalla, millaisen kuvan mikin puolue antaa itsestään juuri näiden vaalien alla, mitä on tullut tehtyä vaalikaudella.

Eurovaalit ovat oikeastaan aika haasteelliset. Mihin ryhmään suomalaiset valitut sijoittuvat parlamentissa. Kun Jussi Halla-aho esimerkiksi avaa suunsa siinä oikeistopopulistisessa ryhmässä, johon perussuomalsiet mepit tulevat sijoittumaan, eikö meillä ole syytä olettaa, että sieltä kuuluu (tosin ääri)oikeistolainen järjen ääni? Ja rohkeasti, pelkäämättä, vaikka vastassa on Kreikan Kultaisen aamunkoiton edustajan mielipide tai italiainen, tarkoin puolueensa ruotuun määrätty populisti.

Kun vielä tietäisimme, mitä siellä keskustellaan, mistä siellä päätetään oikein todella. Tietoa olisi kyllä saatavilla. Vaan, kun ei sitä viitsi hakea. Kun on se parlamentti, on se neuvosto ja unionin neuvosto ja ne komissaarit ja ne ... ja nämä...

Herra varjele Eurooppaa pahalta Amerikalta, taistelevalta Lähi-Idältä, sekasortoiselta Etelä-Amerikalta ja synkältä Afrikalta puhumattakaan käymistilassa olevalta Kauko-Idältä. Anna meidän löytää oma ihana, vanha, sivistynyt, kulturelli ytimemme, samaan tahtiin sykkivä sydämemme.  Suht liberaali, vanhoja arvoja ja perinteitä kunnioittava mutta samalla moderni ja osaava, eteenpäin katsova yhteisömme. Ja mitähän vielä? - Anna meidän kaiken kaaoksen keskellä löytää se tunne, se eurooppalaisuus. Niin, että Tossavaisen juopottelevat veljeksetkin Nilsiän Nipasenmäen Essolla kokisivat ensin olevansa eurroopalaisia ja sitten vasta Nilsiän nipasenmäkeläisiä.

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

19.06 | 11:06

Hahaa.. just niin

...
21.04 | 21:24

Aikamoista sattumaa vai...

...
27.08 | 22:43

But ASK them if they got Canadian bacon! 😂🤣

...
26.08 | 19:25

Kiire/kiire/kiire..on tuttua tavaraa sekä omasta takaa, että tuontitavarana. 😀Mutta hermosi on kuin pajunoksa: taipuu muttei katkea.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS