Tänään ajattelin...

Joskus vaan kiukuttaa

Pieter ei osaa suunnistaa Suomessa. En minäkään Hollannissa, siellä on koko kartta ja kylien ja kaupunkien rakenne niin erilainen. Ei siellä voi osata suunnistaa, jollei ole syntyperäinen. Se on itsestään selvää ja sitäpaitsi sivuseikka. Mutta, jos autoileva ihminen on asunut jo pitkälti toistakymmentä vuotta Suomessa, niin eikö jo voisi tiedostaa, että kun lähdetään Turkuun, niin mennään länteen eikä itään ja että veli, joka asuu kivenheiton päässä ei asu jossain kaukana Sellon tuolla puolen, sekä että toinen veli, joka asuu viiden kilometrin päässä meistä länteen ei asu Helsingissä, jos mekin jo asutaan Espoossa. Kyllä se kiukuttaa.

Eikä se kuuntele, kun minä puhun lasten todistuksista, eikä se käännä päätään, kun minä sanon, että nyt kannatais vilkaista tätä esiintyjää tv:ssä. Ei, tärkeämpää on etsiä jotain teknistä vempainta (jota me ei minun mielestäni ollenkaan tarvita) nettikaupasta. Kun minä luen lehdestä jotain tärkeää juttua ääneen, se puhuu Wayalle samaan aikaan. Mutta kun se löytää jonkun muka mielenkiintoisen jutun, silloin nainen vaietkoon seurakunnassa ja kuunnelkoon nöyränä, kun tieto puhuu. 

Ja vessan ringin se jättää aina ylös. Ja ottaa kaapista uuden pyyhkeen Wayalle, jos se tulee märkänä ulkoa. Ei viitsi kurkata saunaan, oliko siellä jo kaiteella se koiran pyyhe. Jos minä annan Wayalle ylimääräisen herkun (ei koskaan pöydästä, siitä olemme sentään yhtä mieltä), niin se sanoo, että koira on jo saanut tarpeeksi. Mutta itse se saattaa mennä samantien kaapille ja antaa sieltä kiltille Waya-pojalle palkinnoksi jonkun hammastikku-luun. Kun se laittaa tiskejä ja pyyhkii pöytää, se ei koskaa pyyhi niitä viimeisiä pisaroita tiskipöydän reunoilta. Ja kaupasta se raahaa juustoa ja herkkusieniä, vaikka niitä on jo jääkaappi pullollaan.

On päiviä, jolloin saisi helposti riidan aikaseksi. Pikkuasioista. Oikein tekisi mieli alkaa jäkättää. Tekisi mieli tiuskaista, hymähtää, pyöritellä silmiä, olla olevinaan kuulematta, ymmärtä tahallaan väärin. Kokemuksesta tiedän, että olisi helppo aloittaa viikon mykkäkoulu (Pieter murjottaisi, minä yrittäisin puhua, minä murjottaisin, Pieter huutaisi, minä huutaisin), siinä menisi aika ihan kivasti  - täysin hukkaan. 

Tiedän, missä on vika. Tiedän, hieman epämäärisesti kyllä, mikä tässä nyt taas nyppii.  Ei ole ollenkaan kysymys noista edellä mainituista asioista, olen vaan tyytymätön itseeni. Joku täyttymätön toive kaikertaa, saamattomuus kalvaa mieltä. Olen pettynyt kaikkeen itsessäni, heikkoon luontooni, en saa aikaseksi mitään mitä suunnittlen, ei riitä tarmoa, häiritsevät ajatukset vievät huomion epäolennaisuuksiin. Pieteriinhän tämä tyytymättömyys olisi tietenkin helpointa kanavoida.

Onneksi ei ole suklaalevyä. Nyt se hurahtaisi hetkessä.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
26.06 | 09:50

Hei!
Hyvin mielellään minäkin vaihtaisin ajatuksia. S-postini on kaarina.dewolff@gmail.com. Vasta pääsin kirjan loppuun ja yksi viikko systeemiä on mennyt!

...
25.06 | 14:20

OLEN ERITTÄIN TYYVÄINEN KIRJAAN JA TULOKSIINI TOIVOISIN VOIVANI KESKUSTELLA TÄSTÄ UUDESTA ELÄMISEN TAVASTA JA KAIKKEEN SIIHEN LIITTYVÄSTÄ.

...
09.06 | 23:05

Päiväkoti lie paras sellaisille, joiden kotiolot - ikävä sanoa -ennakoivat mahdollista syrjäytymistä. Välittävä, osaava koti tietenkin antaa hyvät eväät!

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS