Oli juhla ja juhannusilta ja koivut ja seppeleet,
soi laulelot rantamilta ja helkähti säveleet.
Oli suvisen riemun raiku ja liekissä kokkopuut,
kävi karkelo, kiiri kaiku, oli naurussa nuorten suut.
Sinä ylinnä karkelossa, tuli silmissä hymysuin,
minä piilossa, pimennossa sulountani uneksuin:
on kammari lehvitetty, kukat pihlajan tuoksun luo,
ja seinät on sivelletty, mies nuorikon taloon
tuo!
Tämä laulu aina soi mielessä, kun on juhannus. (Se on Ilmari Hannikaisen säveltämä ja Erkki Helakorven näytelmästä Talkootanssit, vuodelta 1930). Kuuntelepa Mauno Kuusiston laulamana, Youtubesta
löytyy. Samalla löysin laulun "Äiti pien, äiti pien", sekin laulu tuo monelaista mieleen.
No joo, juhannus. Eipä ole mitään tunnesiteitä tähän juhlaan. Onko kellään? Joku hersyvä
tunne vain siitä, että nyt on sitten suvi vihdoinkin koittanut (tänään n. 12 °C), tai sitten se alkaa ensi viikolla. Ja TIETENKIN tietoisuus siitä, että kesä alkaa tästä puoliin vaihtua syksyksi... ja talveksi...
Päivä lyhenee. Ei voi mitään, se on vuoden kierto tämä tällainen.
Mutta meillä kun eletään täällä Heinäveden Kermassa tällaista eurooppalaista arkea, enkä itse jaksa kovasta
tätä juhannusta mainostaa, niin meno näyttää tällaiselta:
Tuo tuolla vierasmökin katonrajassa
n. klo 22.00 juhannusiltana on Pieter. Noita katon sivulautoja siinä laittelee kaikessa rauhassa hyvän päivällisen ja parin roséviinilasillisen jälkeen. Telineet on tänään pystytetty maalausta varten. Pian alkaa
iisakin kirkko olla valmis. Ehkä tänä tai sitten ensi vuonna. Odotellaan ihan rauhassa vain.
Hollantilaisilla ei ole tällaisia juhlia, ei mitään kovasti kansallista. Joskus on vaikeaa selittää, että tämä
juttu on suomalaisille ihan must, pyhä, koskematon. Vappu on eri kuin joku mardi gras (ainakin nuorille), joulu, pyhäinpäivä, Jesus-fly-up-day (näin sanoivat kiinalaiset Pieterille kerran) jne. Joka maassa omat jutut. Hollanti
on kuitenkin sellainen maa, että siellä ei voi muuta kuin viihtyä. Jotain hyvin kotoista siellä on, vaikkei olekaan juhannusta. Eivät tee numeroa mistään.
Ensi viikolla Elly (hollantilainen ystävämme) tuo
kaksi sukulais-ystävä-pariskuntaansa vierailulle tänne meitin mökille. Pitääpä kysellä vähän tarkemmin näistä kansallistunnoista. Löytyisikö sieltä kumminkin jotain kalevalaisuuteen
verrattavaa, kansanlauluja esim. Olisiko jotain Wilhelm Oranialaisen peruja ilmassa jonkun kansanjuhlan tiimoilta? Olettehan panneet merkille, että hollantilaiset pukeutuvat aina oranssiin noissa matseissa vaikkei lipussa ole oranssin häivääkään.
Pieter ei niin mokomista piittaa, mutta Elly tietää varmasti.
Oli miten oli, juhannuskin tuo muistoja mieleen. Oli joskus kokko jossain Vehmersalmen Rytökylän tiimoilla (Kalevan kisat järjestettin siellä tänä
vuonna), vanhemmilla oli möki siellä. Kaipa se kokko oli siellä sitten useampanakin vuonna. Olivatko ne onnellisia juhannuksia? Ehkä olivat. Tai neutraaleja. Mitäpä siitä nyt sen enempää, makkaran paistoa pitkän
oksan nenässä ja tuleen tuijottelua. Unelmia tulevasta ja muistoja menneestä.
Ne on ne juhannukset sellaisia. Ja nyt on tällainen. Selkä on kipeä koko päivän rikkaruohosulkeisista (Jo kolmas päivä putkeen!).
Pieter oli väsynyt telineillä keikkumisistaan, otti yhden drinkin (hän on sellainen periaatteen mies) ja meni nukkumaan. Niin vissiin minäkin pian. Huomenna ei rikkaruohoja. Huomenna on juhannuspäivä.
Juhannuspäivä.
Suomen suvi. Ja juhlan kuunniaksi, lasi roséta ja vielä kerran Mauno Kuusisto Youtubelta!