Tänään ajattelin...

Sinun vai minun lapsenlapset

Tietyt aiheet saavat kynät sauhuamaan yleisönosastoilla. Eivät kammottavuudet, joita mediasta pursuaa aamiaispöytään palanpainikkeeksi, olemme jo turtia niille, sanattomia ja ymmärrystä vailla. Mutta taas näkyi löytyneen yksi aihe: isovanhemmuus. 

Vaarit ja mummut valittelevat, etteivät saa kyllin osallistua lastenlasten elämään, aikuiset lapset kertovat, miten ärsyttää, kun isovanhemmat haluavat tunkea nenänsä joka asiaan. Meitähän on niin joka lähtöön, niinkuin tavan sanonta kuuluu. Tarinoita yhtä monta kuin kertojaakin.

Itselläni on ollut iloa tänä kesänä pelkästään omista lapsenlapsista sekä tyttären miesystävän lapsista, kai nekin jollakin lailla kuuluvat tähän lapsenlapsi-kategoriaan. Miehen lapsenlapset eivät tänä suvena ehtineet tänne Pohjolaan.

Omat lapsenlapset ovat kaikki syntyneet sen jälkeen, kun tapasin Pieterin, joten heidän kai pitäisi suhtautua Pieteriin kuin ikiomaan Opaansa. Mutta ei. Kun on olemassa se ihan ikioma ukki (ja se toinenkin oikea), niin siinä on vissi ero! Sama juttu toisinpäin. Pieterin kaksi nuorinta lapsenlasta olivat vielä ihan pieniä, kun minä tuli kuvaan. Neljä muuta on syntynyt vasta sen jälkeen. Silti minä en ole läheinen. Meillä on tietty kieliongelmakin. Ei osata näiden toisen maan lastenlasten kanssa kommunikoida niin hyvin kuin oikea isovanhempi osaa. Miten mahtaa olla ne tapaukset, joissa ei vastaavaa ongelmaa ole?

En ole mikään malliesimerkki isoäidistä. En todellakaan halua hemmotella noita kullanmuruja (erään ystäväni vakionimitys lapsenlapsilleen) piloille. Ihan sielua vääntää, jos pitäisi syöttää heille epätervellistä ruokaa, sokeria ja pullaa,  lisäksi olen aina opettamassa ja neuvomassa. Pieter siihen päälle vielä tuputtaa sääntöjään joka paikkaan (aarrrgh!): "älkää sitten... muistakaa... ja hei, sängyt pedataan, pöydässä istutaan, kunnes kaikki on syöneet..., kun kuljetatte Wayaa..." Kuten sanottu: aarrrgh.

Tämänhetkiset pienet vieraat (13, 12,5 ja 9 v) täällä mökillä eivät ole moksiskaan. Uivat ja mekastavat, syövät kaiken mitä eteen pannaan, riemuitsevat, pelaavat mölkkyä ja heittävät tikkaa, räpläävät puhelimiaan, nukahtavat alta aikayksikön.

Ensimmäisenä iltana oli n. tunnin kestävä demokratia-harjoitus: kuka saisi nukkua ensimmäisen yön ylemmässä sängyssä. Ratkaisun löytyminen oli todella vaikeaa, siinä käytiin läpi kaikki ennen koetut epäoikeudenmukaisuudet, ehdittiin jo ilmoittaa, että "hyvä on, minä en sitten nuku ollenkaan yläsängyssä!", laadittiin monenmoista erilaista suunnitelmaa. Jopa yritettiin sysätä vastuuta minun, viattoman isoäidin harteille, voitteko kuvitella!- : sinä ratkaiset tämän! Ei ei, minä pesen käteni, tämän saatte nyt hoitaa ihan itse. Kyseessä on 4 yötä, jokainen saa yhden yön yläsängyssä ja viimeisestä yöstä vedetään pitkää tikkua. - Lopulta tuskallisten neuvottelujen jälkeen löytyi ratkaisu: tytöt liittoutuivat ja päättivät, kumpi heistä saa olla ekana ja sen jälkeen äänestettiin. Niinpä velipoika hävisi. - Selitin heille, että tällaista se on eduskunnassakin ja työmarkkinaneuvotteluissa. Ihan yhtä vaikeaa.

Kyllä meitä Pieterin kanssa nauratti.

Tätä ennen oli ollut neljä yötä  ja viisi päivää tyttären pojan (9,5 v) kanssa. Hänen kanssaan ei deomokratiaa harjoitella - ainoa lapsi- , hän päättää missä nukkuu eikä kellään ole nokankoputtamista. Koska muita mielipiteenilmaisijoita ei ole. Niinpä joskus, kun paikalla on toisia lapsia (tyttären poikaystävän lapset esimerkiksi), on tilanne julmettu. Tämä kullannuppu kun ei ole tottunut jakamaan. Hän noteeraa joka minuutin ja sentin ja gramman ja kailottaa: epäreilua! - Mutta meillä oli ihanaa kahdestaan. Nyt oli mummikin rautaa (anteeksi, vissiin on kyseessä joku ilmaisu, joka kantaa historin havinaa harteillaan). Lapsi kysyy ja ihmettelee koko ajan, suunnittelee hienoja keksintöjä, monenmoisia ihmehärveleitä tai kaavailee tulevaisuutta. Unelma-ammatteja on lukuisia: ehkä fyysikko (niinkuin Myytinmurtajissa), ehkä seikkailija, tutkija, arkkitehti, näyttelijä...

Pienet lapset (alle kouluiän) ovat kuin koiranpentuja. Viattomia, silmissä tulevaisuus. Ne seisovat kurahaalareissaan lapio kädessä ja ovat tohkeissaan. Silloin ne herättävät minussa jonkun kummallisen tunteen, kouraisun sydänalassa: voi pieni, kunpa selviäisit elämän myrskyistä! 

Sitten, kun ne jo ymmärtävät jotain, sitten ne saavat sen isoäidin minussa hereille. Ihan kuin - ei niin pidetty - isomummi, minäkin alan luennoida terveydestä, opiskelusta, hyvistä tavoista, sivistyksestä ja kulttuurista. Kunpa en vaan liikaa tuputtaisi. Kunpa osaisin olla vaan hyvän ihmisen malli, sellainen jota lapsenlapset muistelevat hymyillen. Ihan kuin omat lapset muistelevat Mamia, isänsä äitiä (kuten myös minä).

Ovatko isovanhemmat oikeasti tärkeitä? Ovat! Kyllä takuulla ovat! Nyt vasta, näillä kymmenillä, olen joskus ajatellut, miten mukavaa olisi ollut, jos olisi ollut mummia ja ukkia. Niille ehkä olisi voinut puhua, kun omille vanhemmille ei voinut. Viimeinen isovanhempani, isän isä kuoli, kun olin n. 5 v.

Mutta jos kieli olisi yhteinen Pieterin lastenlasten kanssa? Olisiko suhde heihinkin läheinen ja kotoisa? Ei olisi, niin kauan kuin kulttuuri on erilainen. Pienet jutut, pienet tavat, ne etäännyttävät meidät joka tapauksessa. Pieterin kaikki lapsenlapset ovat todella kivoja, tavoille opetettuja, kohteliaita. Muistavat aina lähettää minulle terveisiä. 

Entä miten on tilanne suomalaisissa uusioperheissä? Kun uuden miehesi/vaimosi tytär tai tytärpuoli saa lapsen, millaiset tunteet saavuttavat sinut ensimmäisenä?

 

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.05 | 20:49

minulla samat oireet jo 8 vuotta joka päivä.keinuntaa kävellessä hämärässämyö pahempi. aamuisin kaikki paikallaan muutaman tunnin kun liikkuu rauhallisesti, mut

...
21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS