Tänään ajattelin...

Yksin vai kaksin

Eilen tuli sellainen "naisten leffa", Meryl Streepin ja Tommy Lee Jonesin tähdittämä "Lemmenlomalla". Komedia. Muka. Huonot arvostelut sai aikoinaan, paitsi tietenkin loistavien näyttelijöidensä osalta. (Kuinka pystyykään Meryl Streep muuntautumaan Mamma Mian hippiäidistä Pradaan pukeutuvaksi paholaiseksi tai hössöttävästä 30-luvun tv-kokista Margaret Thatcheriksi! Tuntuu mahdottomalta, mutta omin silminhän se on nähty.). Joka tapauksessa "naisten leffa", jota miesten ei omasta mielestään todellakaan tartte katsoa.

Ajattelin mielessäni, kun leffa alkoi ja pääsin kärryille, mistä puhutaan: USKALLAPAS nyt mennä nukkumaan! Hän luki ajatukseni, tämä ystäväni ja huonetoverini Pieter. Hän EI mennyt nukkumaan, kuten tavallista.

 

Elokuvahan nimittäin kertoi keski-ikäisestä pariskunnasta, 31 vuotta aviossa olleesta, joille toistensa läheisyys oli melkein kauhistus tai sanoisko päinvastoin (ei kuulostaisi niin pahalta), että välille kasvanut muuri, etäisyys, oli jo itsestään selvyys ja hyväksytty juttu. Ei sitä edes tarvinnut ajatella. Paitsi että nainen ajattelee. Varmaankin aina. (Onko näin? Vastaa rehellisesti!). Arka ja estynyt vaimo sai vastahakoisen, jäkättävän miehensä narratuksi avioliittokurssille. Ei mihinkään seminaariin, vaan viikoksi terapeutin (kalliiseen) käsittelyyn.

Kuten jo sanoin, filmi oli muka komedia. Tosiasiassa kaukana siitä. Mutta sen genren allehan se on ollut sovitettava, että yksikään mies osaisi siihen edes jollakin lailla suhtautua. Kuinkahan monta miestä sen edes Suomessa katsoi leffateatterissa? Ja kuinka moni halusi hiipiä pois kesken kaiken? Koska filmi oli niin NOLO. Kuka kehtaa tunnustaa, että kaipaa läheisyyttä? Kuka MIES, siis? Kuka SELLAINEN mies, joka ei enää ole rakastunut vaan tiedostaa (tai ei edes tiedosta) olevansa latteassa, mitäänsanomattomassa suhteessa, jossa ei ole romantiikan hiventäkään (kuka sellaista pinnallista höpsötystä nyt kaipaisi! Lapsellista, akkamaista, hah!).

Tosiasia on kyllä takuulla, että jokainen kaipaa läheisyyttä. Sekin, joka ei sitä edes itselleen tunnusta. Ihminen on paitsi sosiaalinen eläin, myös paria etsivä/kaipaava olento. Kun pari (hyvällä onnella vielä Se Oikea) on löydetty, ollaan tyytyväisiä. Tyytyväisiä voidaan olla vielä senkin jälkeen, kun hormonaalinen aivomyrsky on laantunut ja vaimosta/miehestä on tullut vain kaveri (parhaassa tapauksessa jopa ystävä) tai talouskone ja oman huonon olon purkamisen kohde. Silloin ei ole enää tilaa muunlaisille tunteille. Rakkaus-kategoriaan kuuluva aineisto itsessä on raahattu muistojen ullakolle moninkertaisten lukkojen taakse pölyttymään. R-tunteista on tullut toistarvoisia, vaivalloisia, naurettavia. Sepä onkin oikea sana: nimenomaan naurettavia! Hempeilyä, NOLOA. 

 

Pari päivää sitten joku Erkki Lampén Hesarissa haikaili menetettyjen vuosien perään, kun paria ei ollut löytynyt. Vuodet olivat kompastelleet ohi ilman, että se vakkari olisi lentänyt syliin. Nyt siinä ihan kelvollisen näköinen mies sitten ruikutti yksinäisyyttään. Olisi tyytyväinen! Nyt olisi sitten OIKEASTI yksin, jos se vaimo siinä vierellä lihoisi arkisten askareidensa uuvuttamana.  Niinkuin Meryl Streepin hahmo elokuvassa sanoi, katsoen jonnekin miehensä ja terapeutin ohi: "Olisin vähemmän yksinäinen, jos olisin yksin." - No, tämä oli vain tsoukki. Kyllä Erkki löytää sen parinsa vaikka netistä, jos haluaa. Pitä vain yrittää, laittaa haku päälle, eikä lannistua, jollei heti se oikea heti sieltä ilmaannu. Harvoin se oikea kuitenkaan tassuttelee ovikelloa soittamaan. Itsekin pitää tehdä jotain, vaikka sinkkunaisia onkin lukumäärisesti miehiä enemmän. Ja kun HÄN sitten löytyy, varmaan Erkki kokemuksensa tuomalla osaamisella ymmärtää, miten saa kaiken kestämään ikuisesti. Elokuvassa siihen annettiin eväät. Se on ihan simppeli juttu. 

Eräs ystäväni, päällepäin iloinen eläkeläinen, tunnustaa aina jossakin vaiheessa tapaamista tai s-postissaan, miten järkyttävän yksinäinen hän on. Mielestäni hän ikäänkuin PÄÄTTÄÄ olla aina ja ikuisesti yksin. Maailmankaikkeus kuulee toiveesi! Päinvastoin, pitää koko ajan nähdä tulevaisuus siten, että tulen olemaan (ja pian) onnellisessa parisuhteessa, eikä hokea, että minulle sitä ei nähtävästi ole suotu tässä elämässä parin löytämisen iloa ja onnea.

Pieter jaksoi (lue: ymmärsi) katsoa elokuvan loppuun. Ja - voitko kuvitella - ennenkuin meni nukkumaan, kakisteli ulos ne kolme tärkeää sanaa! Oppi oli mennyt perille!

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.05 | 20:49

minulla samat oireet jo 8 vuotta joka päivä.keinuntaa kävellessä hämärässämyö pahempi. aamuisin kaikki paikallaan muutaman tunnin kun liikkuu rauhallisesti, mut

...
21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS