Tämänpäivän maailmassa taitaa absoluuttinen totuus olla vain, että TOISTAISEKSI aurinko nousee idästä ja laskee länteen - tietenkin riippuen, mistä maailmankolkasta päin asiaa katselee. Vai onko Tyynenmeren
saarivaltioille Amerikka itä ja Kiina länsi? 
Sodan uhka riippuu Euroopan yllä, jos Ukrainassa pamahtaa (eikä
Syyriakaan kovin kaukana ole). Toiset eivät usko, että niin pitkälle ajaudutaan saati siihen, että sota laajenisi Ukrainasta. Tanssitaan kuitenkin veitsen terällä. Meillä kinastellaan siitä, ollaanko taas suomettuneita
vai ei. Mielistelläänkö Venäjää, kun ollaan menossa kimppaan Putinin "johtaman" firman kanssa ydinvoimalan rakennushankkeessa. Tai kun pakotelistalta puuttuvat jäänmurtajia koskevat mahdolliset kaupat. Tai, kun pakotelistan
aikataulua pyrittiin rukkaamaan myöhemmäksi, ehkäpä siitä jopa olisi voitu luopuakin. TV:ssä pisti silmään pari päivää sitten uutispätkä venäläisistä lomakohteista: moderneja,
tyytyväisen oloisia venäläisiä länsimaisen näköisissä lomakeskuksissa - voi, me suomalaiset pidämme niin teistä veli- ja sisar-venäläinen! Haluamme lähettää ykköskanavallamme parhaaseen
katseluaikaan myönteistä kuvaa teistä naapureista.
Ylipäänsä koko suomettumiskäsite - eikös tämä sana ollut alunperin saksalaisten lanseeraama? - mitä siitä pitäisi ajatella? Kekkosta
arvosteltiin: kumartaa itään ja pyllistää länteen. Ottaen huomioon, mitä 60-luvullakin tapahtui Idän ja Lännen välillä, oli mielestäni parasta olla ihan vähän varpaillaan ja muistaa paikkamme
Euroopan kartalla. Kyllä tässä maantieteellisessä asemassa on nytkin parasta olla hiukkasen kieli keskellä suuta ja hioa diplomatian taitoja. Kun SAMALLA ollaan EU:n täysivaltaisia jäseniä ja halutaan olla länsimaa
(joskus meitä sanottiin Euroopan amerikkalaisimmaksi maaksi - saattaapa olla totta vieläkin!), on siinä politikoille näytön paikkaa kylliksi!
Onko nyt kyseessä vain Putinin vallahalu ja turhautuneisuus vai onko koko juttu
sittenkin lähtenyt CIA:n viisaista päistä nostaa USA:n profiilia maailman silmissä, kun se Obaman aikana on monen mielestä päässyt lipsumaan arveluttavan tasavertaiseksi muiden maiden kanssa. Vai iso rahako tässä
on takana, öljy, kaasu, aseteollisuus? USA ei toimita aseita Ukrainalle. Tjaa-a. Elokuvista tuttuja kuvioita saattaa olla kulisseissa käynnissä vaikka kuinka. Todellisuushan on tarua ihmeellisempää, tiedäthän sen! Bulvaaneja
ja rahanpesijöitä on liikkeellä, mistä sitä voi tietää. Mutta uskotaan me vain lehtiin, niissä se totuus on painettuna!
TV:ssä Marja Manninen puhuu sujuvasti ja osaavasti. Kai se on totta, mitä hän
kertoo. Pakko uskoa. Neutraalin maan, neutraalin tv-kanavan toimittaja. Ei kenenkään asialla. Samoin muutkin toimittajamme maailmalla. Pätevää sakkia. Mutta mehän katsellaankin maailmaan omasta näkövinkkelistämme,
siitä oikeasta, siitä, joka on ainakin aika lähellä absoluuttista totuutta (jos pieniä erimielisyyksiä katsotaan läpi sormien). - Rush Limbaugh, amerikkalainen äärioikeistolainen radiopersoona, puhuu totuutena
monenmoisia asioita, joita puolet jenkeistä kuuntelee kuin Jumalan sanaa! Häntä siellä teekutsuliikkeen vetohahmot siteeraavat. Nekin jutut, jotka tuoreeltaan osoitetaan valheiksi, muuttuvat kansan suussa totuuksiksi.
Mikä
on totta? Vanha juttuhan menee vaikkapa näin: 1) MINÄ en kertonut sitä hänelle. 2) Minä EN kertonut sitä hänelle. 3) Minä en KERTONUT sitä hänelle. 4) Minä en kertonut SITÄ hänelle. 5) Minä
en kertonut sitä HÄNELLE. - Mitä siis tapahtui? Painotus muuttaa asian sisältöä merkittävästi, jölkikäteen voidaan selitellä: en minä sitä sillä tavoin tarkoittanut.
Entäs
sitten pilkku: Armoa ei Siperiaan. Merkitys muuttuu pjonkun verran sen mukaan, kummalle puolelle ei-sanaa pilkun sijoittaa.
(Totuus on kaksinaamainen myös seuraavassa lauseessa - riippuu siis ihan näkökannasta 
: Woman, without her, man is nothing! Tai josko sentään: Woman without her man, is nothing.)