Tänään ajattelin...

Aikamiehet ja nuoriso

Aikamiesten 50-v konsertti Kulttuuritalolla oli melkoinen elämys. Pressakin paikalla, Tarja siis. Ja puolisonsa. Sekä  samana päivänä 75-v täyttävä ystävämme, Jussi Pikkusaari. Humanistiliiton kantava- ja aatteenpalon läpitunkeva voima. Onnea Jussi! Ja ikuisesti eläköön ja alati voimistukoon HUMANISMI!

 

Konsertti sai meidät lämpiämään,  ensimmäisellä puoliajalla taputimme jo melko voimalla, kuitenkin varmuuden vuoksi hieman toisiimme pälyillen: arvaako sitä nyt ihan noin innostua? Sopiiko se, mitä nuo vierustoverimmekin ajattelevat? Seuraavalla osuudella taisimme jo unohtaa, että olemme tätä jähmeää pohjoisen kansaa, tulihan sillon Ramonaa ja Kuolleita lehtiä sekä viinilaulua oopperasta La Traviata. Aplodit raikuivat, vihellykset ja huudot kaikuivat. Kun Iso D, Danny, astui lavalle normaalien henkivartioidensa saattamana (= pari kaunista tyttöä, enkelikuoro siis) ja onnistui yli odotusten sekä tulkinnoissaan että lavashowssa, niin konsertin menestys oli taattu. Nuoruusmuistot tulvivat mieleen, haikeus menneeseen ja elämänilo tästä päivästä löivät kättä.

 

Hyvä mieli. Se on se tärkein. -Taas katselin yleisöä: vanhaa pappaa ja mummoa, puhumatonta, kärttyisen oloista. Lopussa ilmeet sulivat, meidät oli voitettu, herätelty, saateltu takaisin elämään. Yrmeä tai et, mutta silti  läksit vielä, jaksoit kömpiä ylös sohvaltasi, osallistua! Vielä sinussa on virtaa!

 

Ystäväni kanssa siitä sitten innoissamme junia odotellessa poikkesimme YHDELLE Pasilan asemalla. Siihen Pubiin siis, jossa aikoinaan joskus kokoonnuttiin työn jälkeen. Nyt siis nämä vanhat rouvat ei edes tienneet, miten noissa paikoissa kuuluu käyttäytyä! Tilaa oli parin nuoren miehen pöydässä. Sellaisia alle 3-kymppisiä, jo jonkin aikaa siinä kuppia kumonneet, mutta tolkussaan vielä. Oli niin kivat keskustelut, nuoret ja vanhat, menneet ajat tapetilla. Pojat kuunteli ja kyseli. Arvelivat, että ollaan siinä nelissäkymmenissä, ei arvuuteltu (EI todellakaan!), ihan itse ottivat puheeksi. Sanottiin, että nyt pomppas, ollaan seitsemissäkymmenissä. Opetin pojille, jos nyt niin voi sanoa, taas kerran sen vanhan totuuden:

Kaikki me ollaan samanikäisiä, vain eri aikaan. 

Voin kuvitella sinut, nuori kaveri, vanhana ukkona, tärisevänä, mitään ymmärtämättömänä... Voitko sinä kuvitella minut lettipäänä pikkutyttönä, joka hyppää alas keinusta ja piirtää nimensä hiekkaan?

 

Haluaisin kaikkien tajuavan tämän totuuden iästä. Lasten, nuorten, keski-ikäisten ja vanhojen. Samassa iässä oltiin tai ollaan tai tullaan olemaan! Joskus, jokainen. - Jos nuoret sen ymmärtäisivät, ei ehkä mummoja potkittaisi. - Mutta entäs nuo lasten potkimiset? Siihen en osaa vastata mitään. Enintään todeta, niinkuin jo monet "asiantuntijat": niillä on paha olla.

 

Lapsenlapsi hoilaa jotain Happy, happy, happy tai jotain muuta, josta en saa otetta. Ne sävelet (tai epäsävelet) liittyvät videoihin, kuviin. Ehkä niitä lauluja ei olisi olemassakaan ilman kuvia, ilman youtubea! Videot ovat kyllä kivoja, hauskoja, oivaltavia (lapsenlapsi on pakottanut katsomaan). On tietenkin ymmärrettävä heitä, näitä lapsenlapsia. Kai me vielä muistamme itse ne ajat, jolloin tytöillä oli vannehameet ja pojilla lättähatut. Suorastaan kauhistus vanhemmillemme. On nähtävä mennyt ja tuleva yhtäaikaa. On elettävä aikaa, jonka nimi on NYT. Siihen sisältyvät muistot ja tämä hetki.

 

Jossain vanhainkodeissa on tehty tutkimusta vanhusten parissa: soitettu heidän nuoruusaikansa musiikkia (oliko menty vielä pitemmälle: koko ympäristö oli muutettu 50- 60-lukulaiseksi?). Tulokset kertoivat: kansa unohti rollaattorit, koukkuselät suoristuivat, hommat hoituivat melkein kuin nuorina ennen.

Musiikki se on, joka saa meidän sydämemme sykkimään! Meidän iässä ne vanhat rakkaat sävelet. Ehkä sitten, kun lastenlapset ovat vanhoja, he tarvitsevat liitteeksi myös kuvan...

Kiitos Aikamiehet! Kiitos noista viidestäkymmenestä vuodesta! Ja tulkoon aina vain uusia nuoria, joilla ei ole vinoa hymyä suupielissään, kun vanhat hyräilevät: 

Sä muistatko metsätien,
kun kahden sen
sun kanssas kuljin
kerran ennen.
Siell´ lämpimät tuulet soi,
sä onnen toit,
vain meille metsän
linnut lauloi.
Sun katseesi silloin syvän
hehkun se sai,
tuo sydämein sykkimään
sai sulle nyt vain.
Sä muistatko metsätien,
kun kahden sen
sun kanssas kuljin
kerran
ennen.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

19.06 | 11:06

Hahaa.. just niin

...
21.04 | 21:24

Aikamoista sattumaa vai...

...
27.08 | 22:43

But ASK them if they got Canadian bacon! 😂🤣

...
26.08 | 19:25

Kiire/kiire/kiire..on tuttua tavaraa sekä omasta takaa, että tuontitavarana. 😀Mutta hermosi on kuin pajunoksa: taipuu muttei katkea.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS