Tänään ajattelin...

Entiset ystävät

Tänään rohkenin laittaa kortin - ihan sellaisen etanapostissa menevän, niinkuin ne Ameriikoissa sanovat- yhdelle entiselle ystävälleni. Hän oli minulle hyvin tärkeä ja läheinen ystävä eräässä elämän vaiheessa, mutta ilmoitti sitten suorasukaiseen tyyliinsä, mutta ei ilkeästi, että tämä oli nyt tässä. Ei tietenkään näillä sanoilla, vaan siloitellen: "Jotkut ihmiset on meille annettu jotain elämänvaihetta varten. Ihmiset tulevat ja menevät. Ystävien ei välttämättä ole oltava ikuisia." Ymmärsin ihan siitä heti. Enkä loukkaantunut, vaikka olin tosi pahoillani. Kuitenkin olin samaa mieltä. Todellakin. Surullista, mutta näinhän se on. Itsekin olen ollut hyvä ystävä joillekin ja silti välit ovat menneet poikki, itse en niitä ole koskaan katkaissut. Universumi on näin sanellut ja hyvä niin.

Ei ole hyvä roikottaa ihmisiä ns. kavereinaan, jos he eivät anna mitään. Jos suhde ei anna mitään. Pitää olla vastavuoroisuutta. En nyt sano "hyväksikäyttöä", mutta niinhän se tavallaan on. Ei itsekkäästi, vaan nyt voit olla sinä se, joka tarvitset apua ja tukea, vaikkapa vain viikon tai 10 vuotta ja seuraavaksi se olen minä. Ja jos minä todellakin tarvitsen puolestani  apuasi sitten joskus aikojen päästä, et saa kääntää selkääsi. Ehkä en tarvitse, mutta on hyvä tietää, että sinä olet siinä, jos tarvitsen.

Tuliko väärä käsitys? Jos et ymmärrä, mitä tarkoitan, ei voi mitään. Mieti omaa elämääsi. Ovatko entiset ystäväsi nykyisinkin ystäviäsi? Kaikki?

Tämä alussa mainittu ystäväni, jolle tänään läksi kortti (en löytänyt muita osoitteita), oli hyvin merkittävässä roolissa jossakin elämäni vaiheessa. Selkeytti katsantoani, toi minut pitkästä aikaa henkisten asioiden piiriin. Mutta kukaan ystävistä ei pitänyt hänestä ja hän ei pitänyt kenestäkään ystävistäni. Erikoista: kaikkien mielestä hän oli hieman outo, teeskentelevä, ja hän taas näki koko minun muun ystäväpiirini samoin: onpa erikoisia ystäviä sinulla, kaikki esittävät jotain roolia!

 

Olenko siis minä sitten se joku kummajainen siinä välissä? Täh?

 

Noh, nyt sitten eräs toinen arvostamani ystävä antoi tulla täyslaidallisia luettuaan Satu-kirjani: miks hiivatissa vielä olet naimisissa sen karmean tyypin kanssa, eroa HETI. Tiukkaa puhetta. Kyselin tyttäreltä: oliko pahasti kerrottu Pieteristä. Hän sanoi: sellaisiahan miehet ovat.

 

Viisaasti sanottu. Kuka meistä voisi odottaa, että mies ymmärtäisi kuunnella toisen tuskaa kuolleen sisaren päiväkirjan sanoista tai tiedostaa, miten minuun vaikuttavat siskon pienet kirjelaput alakoulun ajoilta tai se pitkä rivi keltaisia t-paitoja kaapissa, jonka ylähyllyllä on hänen tuhkansa valkoisessa paperikassissa.

 

Tällä kertaa tätä toista ystävää en kuuntele. Sillä Pieter paranee kuin vuosikertaviini. Kuuntelee minua (ei kylläkään kuule läheskään aina!), sielun tasolla kuuntelee, välittää ja on läsnä (jollei sitten räplää puhelintaan ja liiku ihan muissa sfääreissä!).

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

19.06 | 11:06

Hahaa.. just niin

...
21.04 | 21:24

Aikamoista sattumaa vai...

...
27.08 | 22:43

But ASK them if they got Canadian bacon! 😂🤣

...
26.08 | 19:25

Kiire/kiire/kiire..on tuttua tavaraa sekä omasta takaa, että tuontitavarana. 😀Mutta hermosi on kuin pajunoksa: taipuu muttei katkea.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS