No tätä juttua nyt on jauhettu. Varmaan jauhettiin aikoinaan naisten äänioikeutta, sittemmin naispappeutta, puhumattakaan mustien ihmisten oikeuksia. Jauhetaan vieläkin monissa yhteisöissä ja maissa.
Käsittämätöntä
on nykyihmiselle, länsimaiselle, että homous on ollut synti, laittomuus ja sairaus. Ikävä kyllä sitä se on edelleenkin monien mielestä. "Mutta siitä voi parantua! Hallelujaa!"
Ja nyt sitten tämä. Että
vielä naimisiin pitäis päästä, johan on aikoihin eletty! Moni kun ei voi ymmärtää, että yleensä joku haluaa mennä naimisiin jonkun kanssa, mitä se nyt se papin aamen siinä merkkaa. Mutta että
vielä samaan sukupuolta olevan kanssa, mikä järki siinä nyt on? - Avioliitto ei kuitenkaan ole pelkästään instituutio (sitäpaitsi avoliitossa olevien oikeudet ja velvollisuudet lähestyvät pikkuhiljaa avioliitossa
olevien vastaavia), se on se tunne, se fiilis! Jotenkin tuntuu, että me ollaan me, ollaan jotenkin enemmän me kuin jos pelkästään asutaan yhdessä. Olen oppinut, ettei tämä asia kaikille merkkaa yhtä paljon. En tiedä,
mistä johtuu, että haluaa ikäänkuin sitoutua enemmän. Jotkut taas kokevat ehkä sitoutuvansa enemmän juuri siksi, etteivät ole naimisissa vaan "vapaaehtoisesti" jakavat kaiken tuon toisen ihmisen kanssa.
Tunteillahan tässä pelataan joka tapauksessa. Ja samanlaiset tunteet ihmisillä on, olivatpa he sitten homoja tai heteroja. Jollekin on tärkeää se, että on vihitty ihan laillisesti, vaikkakin samaa sukupuolta olevan ihmisen
kanssa. Amerikassa tajusin tämän. Meidän lesboystävät, "tytöt", halusivat välttämättä mennä naimisiin, papin siunaamiksi ja vihkimiksi, pitää kunnon kekkerit ystäville ja sukulaisille. Ensiksi
ajattelin, että mitä väliä sillä nyt on, turhaa hössötystä. Mutta ei, heille se oli tosi tärkeää! Niinkuin itsellenikin on. Miten heidän avioliittonsa vähentäisi minun avioliittoni arvoa?
Miten se muka vesittäisi ylipäätään miehen ja naisen välisen avioliiton? Moni tätä kuuluttaa tuolla palstoilla, mutta eivät he ole sitä osanneet selittää. Kaipa se on taas vaan "tunnejuttu".
Entäs sitten lapsen etu? Nythän se tuntuu olevan se isoin asia. Että lapsella on oikeus isään ja äitiin, biologisiin vanhempiin ja muuta lässyä. Eiväthän ne lapsen biologiset vanhemmat hyvänen aika
lakkaa olemasta sillä, että lapsen adoptoi heteropari, heterosinkku, homosinkku tai homopari. Miksi lapsi yleensä on joutunut lastenkotiin, annettu adoptoitavaksi? Onko parempi jatkaa siellä, kuin päästä jumalattomaan
homokotiin? Eikös sitäpaitsi nykyisin ole oikeus saada tieto biologisesta alkuperästään, jos haluaa? - Entäs miten ne oikeudet toteutuvat siinä hetroperheessä, jossa vanhemmille ei olisi koskaan pitänyt syntyä
lapsia? Lehdistä saa kokoajan lukea riidoista, väkivallasta, lastensuojeluilmoituksista, heitteille jätöistä, päihteistä, tapoista, murhista...
Vedotaan Raamattuun. Niinpä. Se nyt ainakin
vetää melkein sanattomaksi. Jumala siis lähetti taivaasta jotkut papyruskääröt vai mitenkä se nyt menikään...? Ja käskikö se nyt tappamaan (miekalla? Siis, vaikka nyt on jo aseet keksitty, niitä ei
Jumalan käskyjen noudattaminen salli, jotkut ei kuitenkaan muista sitä, vaan vyöttäytyvät jopa räjähteisiin) kaikki huorin tekijät ja homot/lesbot? Ja muut vajavaiset?
Voi, miten toivoisin,
että ensi viikon perjantaina vihreä valo sytttyisi tässäkin tasa-arvoasiassa! Ja pimeä keskiaika päättyisi täällä koto-Suomessakin! Pidetään peukkuja 
.