Tänään ajattelin...

Marraskuu

Sitä sanotaan, ettei ihmiselle anneta enempää kuin hän kestää.  Epäilen suuresti. Kyllä joskus annetaan. Niissä perheissä esimerkiksi, joissa tapahtuu näitä hirveitä tragedioita, niissä on joku saanut liikaa kestettävää. Ja järjestänyt puolestaan sitten sitä liikaa kestettävää läheisilleen.

Miten jaksat, jos lapsesi on murhaaja, entäs jos lapsesi on tappanut vaikkapa omat lapsensa, sinun lapsenlapsesi? Miten sitä jaksaa elää sellaisen kanssa? Tätä olen pohtinut jo kymmenet vuodet, niinkuin varmaan moni meistä. Miten pystyy se vanhempi elämään tekonsa kanssa? Kauheuksia riittää. MIKÄ saa ihmisessä aikaan sen tilan, että tekee sen teon?

 

Oletko koskaan tuntenut, että olet sekoamisen partaalla? Oletko koskaan päätynyt miltei paranoi'iseen tlaan?  Turhautunut niin paljon, ettet kestä enää sekuntiakaan. Niin, että seuraavassa hetkessä joku olisi soittanut valkotakkiset hakemaan sinut, ellet juuri ja juuri ennen putoamista suureen pimeään olisi saanut itseäsi kiinni reunalta? Oletko säikähtänyt, oletko hakenut apua? Vai vähätellyt, sehän nyt oli vain se sekunti, ei sen kummempaa. Jokainenhan sitä joskus raivostuu. - Kyllähän sitä saattaa ajatella ja sanoakin, että mä kyllä tapan sen, kun on tosi raivona. Eikä kuitenkaan tarkoita yhtään mitään. (Huom: uhkailu jo on rikollinen teko, silloin kun uhan kohde on paikalla!).

 

Entäs sitten vammaisuus taikka taudit toinen toisensa päälle? Syyllisyys niistä, joiden kohdalla tietää/uskoo itse omilla elintavoillaan vaikuttaneensa taudin puhkeamiseen tai vamman syntymiseen? Tunne siitä, ettei jaksa muuttua, nousta suosta ja tehdä asialle aktiivisesti jotain. 

 

Nyt en jaksa edes ajatella niitä kauheuksia, joita tapahtuu monissa muissa maissa: koti pommitetaan hajalle, kaikki omaiset samoin (tai sitten raiskataan ja tapetaan silmiesi edessä, itse olet raajarikkona jotenkuten hengissä jossain kenttäsairaalassa, tulevaisuuden sijalla näkyy vain musta aukko.  

 

Kyllä ihminen monesti saa osakseen enemmän kuin jaksaa kantaa.

 

Pari päivää sitten tuli Clint Eastwoodin elokuva Nelson Mandelasta. Hyvä ja mielenkiintoinen leffa sinänsä. Ja muistutti jälleen kerran siitä, että meillä jokaisella VOISI olla sitä mielen kapasiteettiä, jota Mandelallakin oli, samaa laatua, kuin Viktor Franklilla, tohtorilla, joka selvisi keskitysleiriltä.  Mandela oli vangittuna 27 vuotta. Vapauduttuaan ja tultuaan valituksi Etelä-Afrikan presidentiksi, hän osoitti esimerkillään, että kosto ja katkeruus vain jatkavat kierrettä (esim rasismia), katumus ja anteeksianto päästävät pahasta.

 

Viktor Frankl puolestaan oli jo ennen sotaa ja joutumistaan keskitysleirille kehittänyt ns. logoterapian, jonka mukaan ihmisellä on perimmäinen tarve löytää elämälleen mielekkyys ja merkitys. Terapian keskeisen periaatteen lainasin netistä tähän:

"Tarkoituksen löytämisen kautta ihmisen on mahdollista löytää itsessään oleva potentiaali kestää lähes mitä tahansa elämässä vastaantulevaa. Ihmisellä ei ole aina vapautta valita eikä muuttaa olosuhteitaan, mutta hänellä on aina vapaus valita suhtautumisensa niihin. Ihminen on myös aina vapaa tekemään valintoja, joista hän on vastuussa."

Keskitysleirillä Frankl sitten joutui testaamaan teoriaansa ja totesi, että se toimii... 

 

Keskivertoihminen ei kuitenkaan taida ihan helposti löytää niitä aivosoluja pääkopastaan, joilla tällaista kärsivällisyyttä pystyisi kehittämään. Päällimmäisenä on ihan liian helposti kiukku, loukatuksi tulemisen tunne, kostonhimo, katkeruus, loputon oikeassaolemisen tarve, viha. Ja miksi ei olisi? Jos minä vaan nyökyttelen ja käännän toisenkin posken, mitä siitäkin nyt tulisi! Kierre on valmis. Keinot puuttuvat sen katkaisemiseksi ! Asiat kasautuvat, maailma kaatuu päälle...Ja sitten joku menee niin pitkälle kuin Kuopiossa viime viikonloppuna. 

 

Mistä sitä apua hakee, kun on ongelma, kun on paha olla? Miten minä nyt kehtaisin, mitä ne ajattelevat? Eihän minun asiani nyt oikeastaan mitään ole, ihmiset elävät kaduilla kädettöminä ja jalattomina, miten minä nyt menisin jollekin kallonkutistajalle kertomaan, että kun kynsi katkesi ja ottaa päähän? Sitäpaitsi ne ovat idiootteja, jauhavat vain lapsuudesta... (jossa voi silti piillä se ydin ja lähtökohta, vaikket sitä tunnustaisikaan!)

 

Kyllä tämä ihmisenä olo on sitten vaikeaa. Ja marraskuukin vielä.

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.05 | 20:49

minulla samat oireet jo 8 vuotta joka päivä.keinuntaa kävellessä hämärässämyö pahempi. aamuisin kaikki paikallaan muutaman tunnin kun liikkuu rauhallisesti, mut

...
21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS