Tänään ajattelin...

Vieraita kotonani, kauhistus!

Meillä oli joulun aikaan ihanat vieraat Hollannista. Pieteri tytär perheineen, viisi henkeä. Aikuiset ihan unelmavieraita, lapset niitä käsittämättämiä olentoja, jotka syövät vain ranskalaisia tai croisantteja ja istuvat nenä kiinni tableteissaan. Aikuiset antoivat silmäviestejä ja käsimerkkejä, siivosivat, auttoivat, kattoivat, pitivät perheen tavarat järjestyksessä.

Olin tyhjentänyt huoneeni heidän käyttöönsä. Nostellut muistiopinot ja lehtileikkeet piiloon hyllykön koreihin ja kirjoituspöydän laatikoihin. Vaatehuone oli järjestetty niin maar viimeisen päälle. Ja itse ei kun evakkoon. Airin asuntoon Pukinmäkeen. Tavarat levälleen sinne.- Jouluksi mökille Heinävedelle. Vieraat junalla - perhelippu, käsittämättömän halpa! - me, Pieter, minä ja tyttären poika autolla. Tytär perässä omalla autollaan, kunhan kiireiltään ehti.  Mökki vieraille ja me "oma väki" vierasmökkiin (VIHDOINKIN valmis!!!). Tavarat levälleen.

Joulu meni super. Ihan super. Kirkot, saunat, kuuset, kinkut, kaikki. Joulupukki meni naapuriin (tytär esitti, täydestä meni. Naapurin 4-vuotias selitti seuraavana päivänä, että se oli tosi vanha ukko!). Hollantilaisillehan ei tule Joulupukkia, tulee Sinterklaas (lue: Santa Claus), eli Pyhä Nikolaus, 5. ja 6. pv joulukuuta. Joten ne ei olleet kovin moksiskaan, kun ei lahjoja enää kovasti tullut.

Sit taas Espooseen. Aleja sun muuta. 9 päivää siinä vierähti.

Huh, vaikka oli kivaa. Mutta olipa ihanaa istahtaa taas oman työpöydän ääreen ja avata tiekkari. Oma rauha. Niin siistiäkin. Joo. Joo-o...

KÄÄK!!! Missä on mun lehtiöt, muistiinpanot ja leikkeet? Missä vihkot ja Hyvät Aikomukset-kansio? Missä lehtipinot, jotka tulee lukea ihan jo heti huomenna? Missä ne vaatteiden kaavat, jotka oli jo leikattu ja ihan melkein heti huomenna aikomus leikata jo (melkein) ostetuista kankaista? Missä, missä!???

Haluan nyt kuitenkin tässä vakavasti huomauttaa, että olen erittäin siisti ihminen, järjestyksen rakastaja, siivoaja viimeisen päälle (paitsi imurointi, se ei ole minun paheitani... tai siis hyveitäni). On ihanaa, kun vuodesohva selkäni takana on täynnä tyynyjä, siinä on paikka minulle, tuossa nurkassa, lukuvalon alla... 

Yhtäkkiä piti kaivaa kaikki laatikot, lokerikot ja kirjahyllyn korit. Missä, missä??? Iisi iisi, ei paniikkia, etsi, rauhoitu. Etsi ihan rauhassa, kyllä ne on siellä, minne ne piiloitit.

Voi että, SIELTÄ ne löytyivät, lehtiöt ja muistiot, pikku vihkoset, leikkeet ja kirjat! Sieltä se löytyi se vierailta piilotettu elämäni, se joka oli ja on, se joka piti panna merkille ja muistaa, kuvat ja kirjoitukset, säästetyt kolumnit ja reseptit. Nyt ne taas täyttävät työpöytäni (ennen niin tyhjän) vasemman puolen ja (ennen niin tyhjän) oikean puolen sekä selkäni takana lukijaa odottelevan vuodesohvan (ennen niin tyhjän...). Lukija ei oikein taida mahtua enää sohvalle...

Vierashuoneessa ei nyt juuri ole tilaa... Se on nyt taas omassa roolissaan: MINUN huoneeni. Jos tulet käymään, ilmoita ensin. Ehdin taas naamioida huoneeni juuri SINULLE tarkoitetuksi. 

Welkom!

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
26.06 | 09:50

Hei!
Hyvin mielellään minäkin vaihtaisin ajatuksia. S-postini on kaarina.dewolff@gmail.com. Vasta pääsin kirjan loppuun ja yksi viikko systeemiä on mennyt!

...
25.06 | 14:20

OLEN ERITTÄIN TYYVÄINEN KIRJAAN JA TULOKSIINI TOIVOISIN VOIVANI KESKUSTELLA TÄSTÄ UUDESTA ELÄMISEN TAVASTA JA KAIKKEEN SIIHEN LIITTYVÄSTÄ.

...
09.06 | 23:05

Päiväkoti lie paras sellaisille, joiden kotiolot - ikävä sanoa -ennakoivat mahdollista syrjäytymistä. Välittävä, osaava koti tietenkin antaa hyvät eväät!

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS