Niin, sellaisiahan meillä ei katsota. Pois se meistä.
Mutta jos sitten kuitenkin näitä laihdutusohjelmia, dieetit vaihtoon, hurja painonpudotus jne... On kiva nähdä, miten ihmiset ponnistelevat ja saavat aikaseksi
ja ovat ehkä esimerkkinä monelle. Kiloja tippui vuodessa joku 40! Se vasta on saavuus ja muutaman kyyneleen arvoinen.
Mutta se varsinainen tositeevee on ollut Ensitreffit alttarilla! Oli pakko katsoa eka jakso, kun sellaista ajatusta ei voinut
ymmärtää. Ihan niinkuin muslimeilla, niillä tosiuskovaisilla. Vanhemmat naittavat nuoren kenelle parhaaksi näkevät. Nuorella (lapsella?) ei ole nokankoputtamista. Neljätoistavuotias tyttö kuusikymmentäviisivuotiaalle
miehelle! - Luen juuri Kabulin kirjakauppias-kirjaa, tästä vertaus. Huh. Vai olisiko se kuitenkin parempi, että olet kuusitoista ja ylkä olisi kaksikymmentä? Pääasia kuitenkin (suvun kunnian tähden), että et missään
tapauksessa olisi saanut nähdä tulevaa puolisoasi etukäteen. Naimisiin vain, halusit tai et. Näin on aina ollut ja näin aina tulee olemaan. Allah on näin määrännyt, Allah on suuri.
Mutta entäs
kun me länsimaalaiset joudumme tähän tilanteeseen, siis kylläkin vapaaehtoisesti... Mitä ihmettä tämä nyt on? Ensitreffit alttarilla!? Hyvä luoja. Muutama tuttuni ei ollut katsonut ohjelmaa jokunen taas oli sitä
mieltä, että koko ajatuskin oli vastenmielinen (Ihanko OIKEASTI ne eivät olleet tavanneet ennen vihkimistä? - Tämähän on naimisiinmenon häpäisemistä! - Julkisuuttako ne hakevat?), jotkut taas viittasivat kintaalla.
Itse olin utelias. Utelias, koska en tiennyt, miten tähän pitäisi suhtautua, mitä tästä pitäisi ajatella. Pitihän sitä ainakin sen verran katsoa, että tietäisi millaisia ihmisiä
ne olisivat. Hämmästyksekseni ne olivat kaikki ihan tolkun kansalaisia. Ei mitään viidakon-tähtöset-kamaa. Ilmeisen koulutettuja, fiksuja. Hakijoita oli monia kymmeniä, ellei peräti enemmän. Neljä asiantuntijaa
(pappi, lukkari, talonpoika... ei kun psykologi jne.) oli käynyt läpi kaikki hakijat monelta kantilta, lukien ja haastatellen. Joukosta oli seuloutunut (yhteisymmärryksessä asiantuntijoiden kesken) kolme paria. Viola ja Esa, Mia ja Olli
sekä Pia ja Jussi. - Ensimmäisestä parista (Viola ja Esa) katsojat näkivät heti -todistaen heidän ensimmäistä kohtaamistaan- että nytpä roihahti ja lujaa! Rakkautta ensi silmäyksellä, sitä siis
ON olemassa, todistetusti, saatoitko uskoa? - Nyt he ovat olleet naimisisssa 9 kuukautta ja ilmeisen rakastuneita edelleen, eilisestä Linnanahde-Embuske-show:n haastattelusta päätellen. Mistä sen sitten muka näkee? Yksinkertaista:
tarkkaile vain pariskuntaa: ovat koko ajan kosketusetäisyydellä toisiinsa, katsahtavat toisiinsa, kun heiltä kysytään jotain, katsovat toisiaan SILMIIN. Heidän välillään on JOTAIN, mitä ei voi mitata.
Ei senteillä, ei asteilla, ei grammoilla. Nii-in, mistä sen siis näkee? Sano sinä! Ennen kaikkea: he eivät ole pingoittuneita, heidän ei tarivitse esittää yhtään mitään.
Se JOTAIN oli siinä
heti, kun heidän katseensa kohtasi ensi kerran, Esa nappasi Violan halaukseen ja ihan kuin olisi sanonut sanattomasti Violalle: siinä sinä olet, minun vaimoni, nyt me ollaan ME, tästä eteenpäin, SINÄ ja MINÄ = me. Siitä
lähtien he ovat todellakin olleet PARI. Kaikissa kuvauksissa koko ajan kädet toistensa ympärillä.
Voiko sellaista olla?
Entäs Mia ja Olli. Epäröintiä, etäisyyttä. Olli ei ole tiennyt, mitä
sanoa, miten reagoida, Mia on kipuillut aina jonkin entisen kanssa: taasko mulle käy näin? Kamerat eivät tietenkään kerro kaikkea, mistä on puhuttu ja miten. Eivät riitoja, murjotuksia. Ovat tallentaneet paljon itsehillintää,
ja näitä "muka" keskusteluja. - Mutta lopputuloksena Mia ja Olli päättivät kuitenkin jatkaa. Eivät ole vaikuttaneet hyvin rakastuneilta, mutta kompuroiden, vaivalloisesti on jonkinlainen yhteinen sävel kuitenkin löytynyt.
Ja sitten Pia ja Jussi. Olisi tosi kiva kuulla joku syvähaastatelu kummaltakin. Olisi kiva tietää, mikä mättää silloin, kun ei synkkaa. Olisiko ollut paremmat mahdollisuudet, jos Pia olis välittänyt ulkonäöstään?
Näppylä ja kulmakarvat, ärsyttivätkä ne Jussia? Ihankuin Pia olisi jo alusta alkaen ajatellut: jos en minä kelpaa näppylöineni, niin antaa olla. Nii-in, Pia ja Jussi. Heistä olisi voinut sanoa jo heti alusta, että
nyt ei mätsannut. Vai oliko se se, että olin jo tietenkin vilkaissut jostain iltapäivälehden sivulta, että tämä pari erosi heti sen 5 viikon koeajan jälkeen (TIETENKÄÄN se ei ollut mikään koeaika,
vain TV:n antama. Kun olet naimisissa, niin olet naimisissa. On naitava ja erottava ihan kaavojen mukaan. 
Heillä vain ei ollut
kipinää. Toinen ehkä olisi halunnut; kumpi, jäi epäselväksi. MISTÄ kiikasti? Hienotunteisuussyistä kumpikaan ei varmaan kerro koskaan. Minä ulkopuolisena voin ihan hyvin sanoa, että jos Pia olisi leikkattanut
sen kamalan noita-akka-luomensa nenä-suu-akselilta (ehkä jo ennen häitä) ja kaventanut kulmakarvansa normaaliin mittoihin, niin ... olisiko löytynyt enemmän yhteisymmärrystä? Tiedä tuota. Ihmiset usein sanovat,
ettei ulkonäkö merkkaa mitään, mutta ei se ole totta. Kyllä se merkkaa. Kyllä se vaan merkkaa.
Tässä siis tullaan ulkonäköön.
Joku laittoi twiitin siitä kuinka kaunis Viola on.
Minun mielestäni ei. Mutta mehän ollaan sokeita; ja näkeviä vain sille, joka on kaunista omissa silmisämme. Kaunista tässä parissa on, kuinka he näkevät toisensa. Saatan nähdä heidät viiden vuoden
päässä, parin lapsen vanhempina (onnellisia tulevat olemaan ne lapset!). Entsä Mia ja Olli? Epäröiviä, ehkä kumpikin enemmän juppityylisiä. Kiva olisi nähdä myös heidän elämäänsä
ja lapsiaan. Enkä unohda myöskään Piaa ja Jussia, mitä heidän elämäänsä kuuluu viiden vuoden päästä.
Tositeevee, pidä meidät ajantasalla, pliiiis!!