Olin tänään ensivisiitillä Tikkurilan teatterissa. Harrastajateatterissa. Näytöskappale oli Gogolin novelliin perustuva, Esa Leskisen ja Sami-Keski-Vähälän kirjoittama Päällystakki.
En
olisi uskonut, että ne kuusi näyttelijää, joista jokaisella oli lukuisia rooleja, ovat harrastajia! - Silloin, kun näytelmän tyylilaji pyörii jossain farssin ja kabareen välillä, on vaarana ylinäytteleminen,
karikatyyrien överiksi lyöminen. Sanoisin sellaista yleisön aliarvioimiseksi. Ei, tällä kertaa nämä näyttelijät todella muuttuivat (ja aina hetkessä sekä moneen kertaan) esittämäkseen henkilöksi.
Tarinahan kertoo alunperin pietarilaisesta Akaki Akakijevitsistä. maanhiljaisesta, ahkerasta puurtajasta joka nurkumatta mukautuu työn- ja työnantajansa vaatimuksiin. Häntä kuitenkin pilkataan nuhjuisen päällystakkinsa
vuoksi, sen sijaan, että hänen uutteruuttaan ja nöyryyttään arvostettaisiin. Onnenpotkun seurauksena hän saakin uuden ja hienon takin, jota sitten työpaikalla juhlitaan. Akaki pääsee hetkeksi kokemaan, millaista
on olla hyväksytty. Uusi päällystakki varastetaan kuitenkin heti seuraavana päivänä ja taas on Akaki poljettavana. Hän sairastuu ja kuolee. Ja tarina kertoo, että salaperäinen haamu liikkuu siitäpitäen
Pietarissa varastelemassa ihmisten päällystakkeja. - Tästä mukaeltu näytelmäversio käy läpi koko työelämän kehityksen Suomessa, markkinatalouden vaiheet Neuvostoliiton kaupasta Danske Pankkiin, nousut
ja lamat. Osuu oikeaan ja nappiin todella nasevasti monessa kohdassa sekä on hillittömän hauska. Toisessa näytöksessä sitten traaginen, kylmiä väreitä nostattava.
Millaisia tarinoita. millaisia kohtaloita!
Kaikkesi teet, neljäkymmentä vuotta uurastat, opettelet tietokoneet ja internetit, mutta kun et sovi imagoon ja tyyliin, niin potkut tulee; poliisi ei ole kiinnostunut niin vähäpätöisistä asioista kuin takkivarkauksista (tässä
tapauksessa Armani, maksoi 8000 euroa, vaati Akakilta yökaupalla myyntityötä!), Kela käännyttää luukulta, sossussakaan et ole tervetullut. Olet kertakaikkiaan out, passé.
Todella kova homma koko produktio on
epäilemättä ollut vähälukuiselle esittäjäkaartilleen! Täytyy olla intoa ja osaamista! Ja ohjaaja, joka tietää, mitä tahtoo. Hän oli Anu Myllyniemi, teatterinopettaja koulutukseltaan. Kyllä ansaitsevat
aplodit koko jengi! Kiitos heille, tulen takuulla uudestaan Tikkurilan teatteriin!