Lempiaiheeni. Katsoin juuri Areenalta ohjelman Paras ruokavalio.Toimittajat Jimmy Doherty ja Kate Quillon laittoivat 50 maata paremmuusjärjestykseen ruokavalion suhteen. En ihan noteerannut, oliko lähtökriteereinä asukkaiden kolesteroliarvot vai sokerit
vai jotain muuta.
Pieter tuli pari päivää sitten mökiltä kotiin ja intoili tästä ohjelmasta. Pakko katsoa. Ja on katsomisen väärti. Siis KATSO SINÄKIN. Huomasin kyllä ohjelman Teemalta, mutta tuli kai jotain muuta jostakin toiselta kanavalta ja tykkäsin: tuohan jo tiedetään.
Mutta tästä tulikin nyt ihan vietävästi tietoa. Yhdistelmänä voisi sanoa: kalaa 4 kertaa viikossa, siipikarjaa, lihaa, vihanneksia, vihanneksia, vihanneksia, siemeniä, pähkinöitä, kaakaota, kookosöljyä, ja OLIIVIÖLJYÄ.
Tämä nyt vahvisti sitä, mitä olemme noudattaneet jo vuoden ajan. Paitsi, että mulla taas alkoi luisua siihen: eikö täällä kaapissa nyt ois jotain? Jotain suklaata, pähkinöitä, kuivahedelmiä, juustoa...Jotain naposteltavaa koko ajan. Ja tulokset näkyy heti:
ähky olo ja karmein kaikista: vyötärölle on taas ilmestynyt pelastusrengas. Voi kääk, mikä frustroitunut tila! - Nyt, kun Pieter on kotona, tehdään taas kunnon ruokaa kaks kertaa päivässä, välipala illansuussa ja aamulla (aamuvarhaisen hedelmien ja kahvin
jälkeen) pieni aamupäivän välipala: vähähiilarinen leipäsiivu päällysteineen ja lasi maitoa. - Sitä alkaa taas päästä itsensä herraksi.
Nyt kun on näitä sairauksia ilmennyt siellä ja täällä, sitä alkaa entistä enemmän miettiä, mikä osuus on ravinnolla. (Tiedän, joo, liikunta ja geenit, osasyyllisiä tietenkin! Miten vähän me kaikesta tiedämmekään!). Ja entäs sitten se, KARMEA ajatus: kun
kuitenkin kuollaan. Ex-vävyni oli ihan hartaasti sitä mieltä: ei mitään väliä, kun aika on, niin lähdetään. Ja hän lähti. Mitäs jos/kun ei haluta lähteä? Elämä on kiinnostavaa, sillä olisi vielä paljon annettavaa. Entäs sitten? Annetaanko periksi ja uskotaan
kuitenkin ihan sovinnolla, mitä ne lääkärit sanoo. Vai pistetäänkö ne tiukille, selittämään, miten vähän/paljon tiedetään.
Sitten yks asia on se, ONKO tämä elämä nyt sitten enää (tai koskaan ollutkaan) niin ihmeellistä? Siinä laulussa Onpa taivaassa tarjona lapsillekin, ( jotka Jeesusta rakastavat, kultakruunut ja valkeat vaattehetkin, harput, joilla he soittelevat..)
kerrotaan, että Musta Saarakin sai valkeat vaatteet siellä jossain Taivaassa. Muuttuiko peräti valkeaksi, en muista enää, mutta olis sopinut kuvioon
Hei! Perustettaisko kerho: Tavoitteena 110 v! Mitäs sanot? 