Tänään ajattelin...

Väärin sammutettu

Muistattehan vanhan vitsin: palo kyllä saatiin sammuksiin, mutta sopi sitä arvostella sitten: oli se kyllä ihan väärin sammutettu! Tämän kertoi entinen esimieheni Asseri, jolla oli muitakin opettavaisia tarinoita plakkarissaan.

Tänään oli käydä vähän sama juttu: olin saanut houkuteltua Pieterin pesemään parvekkeen lasit. Happamesti hän suostui: pestään ne SINUN lasisi sitten, mutta sitten kaiken pitää olla valmisteltu jne. MINUN lasini ja MINUNKO pitää valmistella??? No siinä hampaita kiristellen en sanonut mitään, siirtelin vain kapineita ja kukkapurkkeja sivuun. Sitten hän odottaa, että minä tuon välineet kädenojentaman päähän, tikkaat ja jakkarat. Miettii melkein täysi pesuainespray kädessään, mahtaako tämä riittää, suihkuttaa koko ikkunan märäksi, alkaa hinkata sitä MÄRÄLLÄ rätillä, ikkuna on valkoisena vaahdosta, sitten toinen, kuiva mikroliina kehiin jne. Ja niitä parvekkeen lasejahan riittää! Ja korkeitakin ne on. Työn tehtyään hän lähtee, jättää tikkaat ja muut välineet pölynimuria myöten siihen, hän on armollisesti nyt sitten pessyt MINUN parvekelasini.  Nii-in, huh sentään! Hyvä, ettei saatu riitaa aikaseksi. Onneksi käly soitti ja totesi, että pitäisi olla tyytyväinen, kun toinen edes pesee.

Näin on. Lopputulos on LOISTAVA! Maisema näkyy taas ja parvekkeella on kiva istua. Vanhat (tosi hyvät ja tukevat) tuolitkin hävisivät alta aikayksikön talon ala-aulasta, kun ne lopulta sain sinne hilattua parvekkeen nurkasta häiritsemästä ja varustin lapulla SAA OTTAA. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kehuin tietenkin Pieterin moneen otteeseen ja jo sai hänkin sentään vähän hymyä suupieliin. 

MIksi sitä on niin riidanhaluinen? En nyt minä yksin, yhtä hyvin Pieter. Pari päivää täällä kaupungissa ja niin on jo suu viivana. Niinkö pahana se kaatuu arki päälle, huolet huomisesta vai mikä? Mistä nämä huonot tuulet ja ahdistukset oikein johtuvat? Ja miksi niistä on niin vaikea puhua? Ei sitä osaa edes lähimmilleen kertoa, mistä kohti hammasta nyt kolottaa. - Itse olen ollut aika uneton: mökkiä ei kukaan kysele, kukaan ei edes jakanut ilmoitusta facebookissa (vaikka tuskin sekään auttaisi...), en saa kirjoitettua, vaikka uusi kirja on ihan käden ulottuvilla, tarina on tallessa, liikaa hommaa on koko ajan, on sitä on tätä...Mökkinaapuri (ihania ihmisiä kylläkin) aina sanoo: toivon, ettei kukaan osta teidän mökkiä. Mukava, kun ajattelee noin, vaikka pitäisi toivoa, että saataisiin pian myytyä ja meidän ystävyytemme jatkuisi silti (niinkuin varmaan jatkuukin). -Taidan olla liian vaihtelunhaluinen, haluan vähän väliä jonkun uuden kuvion elämään, nyt ois kiva alkaa viettää talvia etelässä. Mökki on niin kaukana, ei sinne ehdi ihan noin vaan pariksi päiväksi. Hukkaan menee. Mutta Pieter ehdottaa (eikä ole eka kerta), että muutettaisiin kokonaan sinne. Ei kyllä muuteta!

Saa nähdä, mikä on elämän tarkoitus meidän kohdallamme. Pitäisi osata rauhassa odottaa, mitä tuleman pitää. Luottaa siihen, että elämä kantaa ja kaikki se tapahtuu, minkä on määrä tapahtua. Ja nähdä, miten hyvin asiat ovat omalta kohdaltani. Mutta kun...

Tänään olin kello 6 aamulla Viherlaakson Alepassa tekemässä invertaariota. Ajattelin, että tässä sitä vaan maisterisihminen konttaa täällä Alepan lattialla kurkottelemassa hyllyjen taakse saadakseen oikean lukumäärän kahvipaketeille tai pikkuhousunsuojille. Parinani oli ihana nuori nainen, hippi pussihousuissaan ja punaisessa tukassaan. Tuli hetkeksi aikaa onnellinen olo: tämä on kivaa, erilaista, hassua ja elämänmakuista. Minä melkein 70-v saan tilaisuuden tutustua tällaiseenkin! Työ touhussa oli monia, pari nuorta tyttöä mm, jotka olivat tyytyväisiä siitä, että keikkoja riitti, kun muuta työtä ei ollut. Minä on tyytyväinen keikoista, koska minun ei TARVITSISI, minä saan itse päättää, minusta on pelkästään hauskaa nähdä tällaista ihan toisenlaista työelämää ja saada perspektiiviä elämään. Ja nauttia siitä, että pääsen kyykkyyn ja ylös ja saan jututtaa näitä nuoria. - Ajattelin, että nyt pitää päästä turhista murheistaan ja olla läsnä tässä hetkessä.

Kaikilla on ongelmansa. Ystävillä on sairauksia, huolia jakaa vaikka pienelle kylälle. Ja teeveestä näimme tänäänkin, miten turhauttavaa on lähteä kumiveneellä kalliille matkalle Välimeren yli tavoittelemaan parempaa elämää. Joko kuolet tai sinut käännytetään... Entäs sitten nämä hallituksen säästöt...

Hävettää se, että ahdistaa omat pienet asiat. Jää ikkunat melkein pesemättä, kun antaa ahdistuksen vallata arkipäivän! Niin se on suhteellista tämä ihmisen elämä ja ongelmat.

Kovin suhteellista on.

 

PS. Asserilla oli siis niitä muitakin opettavaisia tarinoita, joita usein toisteltiin. Oli esimerkiksi tarinat Kissa I ja Kissa II.

Kissa I meni näin: Poika istui tien vieressä itkemässä. Mies pysähtyi kyselemään, miten se oli poikaparalla nyt niin kovasti suru puserossa. "No, kun isä tappo miun kissani!" Mies siinä päivittelemään: "No voi voi, ymmärrän toki surus, sehän on ihan kauheeta, kun sie kissas menetit!". Poika siihen: "En mie sitä, vaan kun mie oisin ite halunnut sen tappaa!" 

Oliko kamala? Anteeksi, en se minä ollut, se oli...Asseri.

Kissa II taas meni tälleen: Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen kinastelivat siitä, kuka saisi kissan syömään sinappia. Ruotsalainen laittoi lautaselle herkkua ja siihen viereen sinappia. Sitten hän maanitteli ja maanitteli, kissa söi herkut, mutta jätti sinapin. Norjalainen sekotti sinapin kissan herkkuruokaan. Ruoka jäi syömättä. Mutta SUOMALAINEN, öhöm, sipaisi sinapin kissan hännän alle ja avot! jopas nuoli kissa kaiken pois! (Tämä Kissa II kulki myös nimellä Vapaaehtoinen Pakko. Tätä sovellusta pyrimme käyttämään usein työmarkkinaneuvotteluissa.)

Oliko sopimaton? Anteeksi, en se ollut minä, se oli...Asseri.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.05 | 20:49

minulla samat oireet jo 8 vuotta joka päivä.keinuntaa kävellessä hämärässämyö pahempi. aamuisin kaikki paikallaan muutaman tunnin kun liikkuu rauhallisesti, mut

...
21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS