Tänään ajattelin...

Kirjoittamisen vaikeudesta

Tänään kuulin, että olen taas saanut kunniamaininnan Päätalo-instituutin Möllärimestari-kilpailusta, siis omakustannekilpailusta (edellinenhän tuli Naisten jutuista). Ihan hyvä. Ihan... Ok, vaikka olisi tietysti kiva ollut olla 3 parhaan joukossa, koen silti, että olen melkein voittanut. Sitähän sanotaan, että kulta ja pronssi voitetaan, hopea ja neljäs sija hävitään. Mutta, jos osallistujia on yli 70, olikohan se peräti 77 kirjaa ja kunniamainintojakin annetaan vain 2, niin kyllä se on selkeästi voittamista. Kirjathan sitäpaitsi ovat loppujenlopuksi makuasioita. Siis olen ihan oikeasti onnellinen (tämähän on melkein kuin jokamiehen Finlandia!). Ja innostunut edelleen kirjoittamisesta.

Kirjailijoilla (toki kutsun itseäni edelleenkin mieluummin kynäilijäksi) on erilaisia tapoja kirjoittaa. Joku aloittaa ekalta sivulta ja lopettaa viimeiselle, toinen suunnittelee, muotoilee rakenteet, kirjoittaa henkilöt, heidän tarinansa itselleen, miettii tarkkaan alun ja lopun. Alun on tietenkin oltava sellainen, että lukija kiinnostuu ja lopun sellainen että -noh, makuasia - toivoisi heti kakkososaa tai että jää itsekseen miettimään, miten niille kirjan ihmisille sitten kävikään. Joku väkertää kirjaansa vuosikausia, toinen istuu alas, naputtelee muutaman viikon ja se on siinä.

Tietenkin on oltava idea, usko itseensä ja kirjoittamisen on tunnuttava suht koht helpolta. Väkisin pakertamisesta ei tule mitään. Sitten on valittava tyyli: ensimmäisessäkö persoonassa kirjoitan vaiko kolmannessa? Henkilöitä ei saa olla liikaa, juoni on oltava, muttei ihan liian kiemurainen. Noh, dekkarit... sellaisten tekijäksi minusta ei olisi. En keksisi juonta, enkä sitäpaitsi tykkää rikoksista.

Rakkahin sisko-kirjan kirjoitin tietenkin minä-muodossa, koska se kertoi nimiä myöten itsestäni ja läheisistäni. Olin valinnut kaksi aikatasoa, vuodet 2007 ja 2008, edellisessä sisko oli elossa ja sairas, jälkimmäisessä olimme Pieterin kanssa selvittämässä asioita, myymässä taloa, ja minä henkilökohtaisesti tein surutyötä ja kelasin lapsuuttani ja nuoruuttani. Pieteriä ei se puoli mietityttänyt, hänellä oli mielessään vain auton osto... Tämän puolen oli tarkoitus olla ikään kuin keventävää juttua, mutta jotkut lukijoista ovat eläytyneet siihen syvällisesti. Jonkun mielestä minun pitäisi erota sellaisesta sydämettömästä tyypistä, toinen taas tykkäsi, että olen käsitellyt armasta siippaani liian kovin ottein. Tarkoitus oli osoittaa, että suru on jokaiselle oma ja henkilökohtainen ja että miehet ovat... sori nyt vaan, enemmän jalat maassa ja tiukemmin kiinni materiassa kuin me haihattelevat naisihmiset.

Lisäksi Sisko-kirjassa tärkeä osuus oli Sadun kirjeillä ja päiväkirjamerkinnöillä. Niistä näki, millainen persoona hän oli, miten hauska ja erilainen hänen kirjoittamistyylinsä oli, hirtehishuumoria tuli roppakaupalla! Jotenkin minusta tuntui, että Satu olisi tykännyt jutusta. Täytyy lisätä (pieni kirvely sydämessä), saipahan ainakin kertoa maailmalle, mitä ajatteli minusta niinä viimeisinä aikoina! Se kirjassa oleva Sadun (mielestäni tosi ilkeämielinen) kirjehän oli tarkoitettu jälkeenjääville, ei pelkästään minulle. 

Seuraavaa kirjaani varten olen onnistunut löytämään mentorin. Tämä karsii kovalla kädellä eikä hymistele ollenkaan. Itse asiassa hieman hirvittää odottaa palautetta...Mutta tähän asti olen ollut samaa mieltä, hän on oikeassa. Mentorin avulla paneudun jotenkin vielä syvällisemmin aiheeseeni, niin, että jutut alkavat tulla uniinkin. Välillä en tiedä, mikä on totta, mikä on unta ja mikä on muuten vain mielikuvituksen tuotetta.

Mutta nyt siis: saa onnitella!

 

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.

t. Mona | Vastaa 20.06.2015 14.40

Onneksi olkoon kunniamaininnasta!

Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

19.06 | 11:06

Hahaa.. just niin

...
21.04 | 21:24

Aikamoista sattumaa vai...

...
27.08 | 22:43

But ASK them if they got Canadian bacon! 😂🤣

...
26.08 | 19:25

Kiire/kiire/kiire..on tuttua tavaraa sekä omasta takaa, että tuontitavarana. 😀Mutta hermosi on kuin pajunoksa: taipuu muttei katkea.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS