Välillä en edes jaksa katsoa elokuvia ( siis tv:stä), vaikka olen aikamoinen friikki.
Mut nyt täytyy mainita pari, jotka, jos eivät nyt sentään pysäyttäneet, niin antoivat ajattelemisen aihetta.
Eka tuli eilen Teemalta, nimi oli Alaviite, oisko ollut israelilais-amerikkalainen, joka tapauksesa kertoi kahdesta Talmudin tutkijasta, isästä ja pojasta. Kilpailijoita keskenään ja sosiaalinen ja suosittu poika oli päihittänyt
totisen ja negatiivisen isänsä jo kaikissa nimityksissä. Nyt lopultakin isä, vanhanaikaisine tutkimuksineen sai tavoitellun palkinnon! Kunnes kävi ilmi, että palkinto olikin tarkoitettu pojalle, nimet oli mennet sekaisin. - Hieno
filmi, komediaksi mainittu, mutta sitähän se ei tietenkään ollut. Moraalista oli kysymys, valheesta ja asioiden tärkeysjärjestyksestä. Ihmiselämän monimutkaisuudesta.
Samoin oli tämän illan AVA:lta
tullut leffa. Kirjailija luennoi kirjastaan, jossa nuori, epäonnnistunut ja masentunut kirjailija on löytänyt vahingossa käsikirjoituksen, jonka kopioituaan hän pääsee maineeseen ja palkitaan. Vanha mies, jolta kässäri
oli hukkunut, löytää tämän kaverin, jonka nimissä siis hänen kässärinsä julkaistiin. Mies haluaa kertoa hänen kirjansa varastaneelle koko tarinansa...- Heno juttu. Monitasoinen.
Ja antoi TAAS ajattelemisen
aihetta tällaiselle tee-se-itse-kynäilijälle.