Tässä taas istuskelen yötä myöten, kuuntelen yhtyettä nimeltä Freija (soololaulaja Maija Karhinen-Ilo). Etsiskelin heidän tulkintaansa Sä muistatko metsätie-kappaleesta, joka soitettin vuosia sitten
ystävämme muistotilaisuudessa. No ei löydy, mutta tänään aiemmin kuulin sen cd:ltä, kun olin ystäväni (edellä mainitun ystävän lesken) luona pakkaamassa kristalleja muuttoa varten.
Kokonainen
työpäivähän siinä vierähti. Uskomatonta, miten aika voi rientää, kun viihtyy. Ihana päivä! Rakastan kauneutta ja sitä ystäväni kodissa riittää, vaikka nyt oli muuttolaatikoita täynnä.
Kristallit, lasit ihanaiset, tykkään muutenkin väkertää pieniä, huolellisesti ja miettien. "Susta ois tullut hyvä ahtaaja", sanoi ystäväni. Hänestäkin olisi tullut. Voi, mitä onkaan Suomen logistiikka-ala
hävinnyt meissä!
Istuin bussissa kelaamassa päivääni, luin siinä samalla filosofi Markku Ojasen kirjaa Elämän mieli ja merkitys ja tulin siihen tulokseen, että kuolemaa ei tämä ihminen pelkää
(kuten Ojanen kertoo psykiatri Ernest Beckerin olettavan), saa tulla, kun on sen aika. Tämä ihminen kokoaa HYVIÄ kokemuksia. Säilöö niitä muistiinsa YDINMUISTOIKSI, jos sellaisia voi enää tällä iällä
koota.
Olin juuri katsomassa elokuvan Inside Out, tässä tuli tämä ydinmuisto-käsite käsiteltyä. Hieno leffa muuten, ehkä sopii paremmin aikuisille kuin lapsille, teini-ikäisille kuitenkin ERITTÄIN sopiva,
mutta sitten hampurilaiselle ja KESKUSTELEMAAN. Lapsille pitää ainakin selittää hiukkasen, sitten tajuavat. Tai voisi selittää jo etukäteen. Tarina kertoo meidän aivojen toiminnasta, miten aivot käsittelevät
tunteita. Ilo ja suru ovat ne olennaiset toimijat, pelko, inho ja viha, ne kilpailevat keskenään, jne. Mee kattomaan, hieno juttu kertakaikkiaan.
Mutta siis tämä päivä. Bussissa kotiinmenomatkalla tuli tunne, että
tämä on kai sitä flow-fiilistä. Sitä, josta niin paljon puhutaan. Ystävä monien vuosikymmenien takaa, ihanaa (super)musiikkia, rauhaa, vain ne kristallit ja hyvät välineet pakkaamiseen. Välillä huudeltiin
toisillemme: nyt en kuule sua... Kelattiin muistoja, niitä YDINMUISTOJA, puhuttiin ihmisistä, elämästä, syötiin fantastinen lounas (ystäväni on uskomaton kokki!), pari lasia viiniä... Niin rauhallinen ja tasapainoinen
olo, taju elämän kaikkeudesta: tässä sitä nyt ollaan! Mitä on koettu ja tunnettu ja nähty. Mistä on jäänyt muistot selkäytimeen, ne ydinmuistot, jotka pysyy aina, vaikka mitä tapahtuisi.
Tulin kotiin ja edelleen on ihana rauha sielussa. Miten ANTOISAA onkaan viettää tällainen harvinainen päivä!
PS: Kuuntele Freijaa. Ja kun ei Metsätietä löydy, valitse vaikka Laila Kinnusen versio Youtubesta.