Tänään ajattelin...

Kyllä maalla on mukavaa!

Juu, niin on, jos ei vaan tartte istutella mitään. eikä nyhtää rikkaruohoja. No nyt ei tartte, nyt on jo syksy ja pimeää. Eli, kun on just päättänyt, että lehdet pitäis ehkä haravoida edes kukkapenkeistä, pimeä laskeutuukin sopivasti. Huomenna sitten... JOS saan moottorin käyntiin. 

Siis ei ole keksitty (kai?) vielä rikkaruohon nyppimiskonetta, enkä myöskään tarkoita ruohonleikkuria, vaan ihan  tätä omaa konetta. Kehoa. Kun yks hirvikärpänen puree niskaan, niin se (niska) sanoo yhteistoiminnan irti kolmeksi viikoksi, vihottelee ja tekee itsensä tiettäväksi kaiken aikaa. Sitten luontopolku piknikkeineen tosimaisemissa ja puolukan poimintaa kalliolla kukkulalla! Vielä kun  naapurin kiva rouva raahaa kuntopiiriin jonnekin tallin ylisille ja tytär vetää seuraavana päivänä tiukan joogan, niin ei sitä paljon muuta tartte. Siinä se vähäisempikin sulkakynä hyytyy! On niska jumissa, olkavarsi muistuttaa, että oli jäätyneenä joskus, joka paikkaa kivistää. Olo on kuin robotilla.

Se vanhuus, se vanhuus!

Ei, en suostu. EN SUOSTU! Omaa laiskuutta, jos en venyttele tarpeeks, jos pelaan pasianssia, kun pitäis kirjoittaa, jos alan ruikuttaa jokaisesta pikku rempasta. 

Joku aika sitten, kun olin bonusneuvojana jossain marketissa, pömpelilleni köpötteli virkeä vanha mies. Halusi ottaa sellaisen sirukortin, että voisi nostaa rahaa kaupan kassalta. Kätevää. Ei tartte vanhan mennä räntäsateessa rollaattoreineen ryöstettäväks automaatille. Tällä ei kuitenkaan ollut edes keppiä. Innostui siinä jutustelemaan, niin kuin vanhat asiakkaat monesti tekevät. Sehän sopii, mehän ollaan teikäläisiä, meissä elää edelleen se vanha osuuskauppahenki! Saa tulla juttelemaan, sopii ihan, siitä vaan! No tämä asiakas oli 94-vuotias! Mutta virkeä kuin mikä! Ja polla pelasi. Kertoili tarinoita, jotka saivat nöyräksi. Oli ollut 11 v. kun vanhemmat päättivät muttaa Neuvostoliittoon. Ei ollut vanhempien kommunismi siellä kuitenkaan purrut, vaan heidät oli ammuttu vuonna 1938 ja poika oli lähetetty keskitysleirille. Monien vaiheiden kautta hän oli palannut Suomeen vuonna 1998 ja siinä hän nyt seisoi edessäni aurinkoisena kuin olisi juuri saanut lottovoiton! No, saihan hän, vanhan kotimaansa oli saanut jo takaisin ja nyt vielä oli tulossa se vihreä sirukorttikin.

Voi itku, miten on tämä vanha herra jäänyt mieleen.Tuohon tulisi pyrkiä. Pitää mieli balanssissa, keho kunnossa ja sielu kaikessa mukana.

Kone käyntiin joka aamu. (Siitä seuraavassa kirjoituksessa enemmän.)

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.05 | 20:49

minulla samat oireet jo 8 vuotta joka päivä.keinuntaa kävellessä hämärässämyö pahempi. aamuisin kaikki paikallaan muutaman tunnin kun liikkuu rauhallisesti, mut

...
21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS