Tänään ajattelin...

Lasten kasvatusta

Juuri, kun taas jälleen kerran olin aamulla bussipysäkillä sekä bussissa tarkkaillut äitien ja lasten vuorovaikutusta (sitä ei ollut, paitsi että onhan se viestintää joka tapauksessa, kun ei puhuta eikä katsota), oli eräs ystäväni äkännyt OAJ:n sivuilta Liisa Ahosen väitöksen varhaiskasvatuksesta: Vuorovaikutustaidot ehkäisevät ongelmia. Tutkimuksessa on havainnoitu päiväkotihenkilöstön reagointia vaikeisiin kasvatustilanteisiin. 

Ensin olin ollut bussipysäkillä näreissäni rattaissa istuvan lapsen kohtalosta, kun äiti ei sen viiden minuutin bussin odotuksen aikana kertaakaan katsonut tuttia luputtavaa lastaan, kännykässä kun riitti niin paljon kiinnostavampaa. Sitten paikalle saapui kaksi (suomalaista) äitiä, toisella kaksosrattaat, niissä yks lapsi, toisella myös rattaissaan lapsi. Nuoret naiset kälkättivät keskenään taukoamatta. Loivat sivukatseita tähän ensimmäiseen vaunu-mammaan, kenetkähän kuski ajaa ulos, jos eivät kolmet vaunut mahdu kyytiin. - Joskus olen ollut todistamassa riitaa, kun kuski on käskenyt kolmannet vaunut ulos ja äidit ovat riidelleen, kuka lähtee. Silloin ulkopuolinen nainen puuttui riitaan, kailotti bussille, että me ollaan myöhässä kärtäjäoikeudesta, päättäkää jo nyt jumalauta, kuka lähtee. Hänen miesystävänsä kuulutti puolestaan, että pitkä kakku odottaa häntä (niinkuin se olisi kuulunut asiaan, saipahan vähän ahdistustaan purettua hänkin!). 

Rataslasten lisäksi näillä viimeksi saapuneilla oli mukanaan kaksi iloista, meluisaa mukulaa, noin kolmevuotiasta. He leikkivät keskenään, ryntäilivät sinne tänne, milloin pysäkin nurkkaan, miloin ajotielle. Äidit eivät korvaansa liikauttaneet, heillä oli keskenään menossa niin tärkeät jutut, ettei siinä nyt lapsia ehtinyt vahtimaan. Eli vuorovaikutuksesta ei tietoakaan -tai siis, sitä sanatonta, kontaktin ottoa visusti välttävää kyllä riitti.

Kolmet vaunut mahtuivat bussiin. Mutta sitten alkoi se hermoja raastavin osuus. Ne kaksi kolmevuotiasta melskasivat ja kaatuilivat, kimeät äänet täyttivät bussin, niin että tärykalvot olivat koetuksella. Äidit eivät olleet tietääkseenkään. Kolmansien vaunujen äidillä riitti edelleen kännykässä tosi tärkeää selvitettävää, lapsi jäi huomiotta.

Mitähän noista lapsista tulee, mietin. Miksi ei voida opettaa lapsille, että bussissa ei huudeta eikä kimitetä? Kuuluu hyviin tapoihin ottaa toiset huomioon. Noh, selvähän se, ei opeteta, kun kukaan ei koskaan ole opettanut äidille itselleen. Ja äidillä ei ole älli riittänyt itsellään ympäristön tarkkailuun ja oppimiseen. Miksi ei voida katsoa lasta, jutella, kysellä, hymyillä, silittää vähän poskesta? Noh, kun ei kukaan ole itselle sellaista ikinä tehnyt, äiti ei ole oppinut vuorovaikutusta. Näin hän siirtää nämä "taidot" eteenpäin. Ehkä lapsi on älykäs ja onnekas, ehkä tielle osuu joku muu aikuinen, jolta saa toisenlaisen mallin. Joka katsoo silmiin ja hymyilee. Ehkä lapsi osaa tietoisesti havannoida ja oppii ympäristöstä. Toivotaan. 

Itse olin tosi ujo lapsena. En muista ikinä istuneeni äidin tai isän sylissä, vuorovaikutusta ei ollut, oli vain komentamista ja määräyksiä. Johtuikohan siitä, etten osannut nuorena tykätä lapsista. Minusta ne olivat omituisia, varmaankin arvostelevia pikkuaikuisia. Varmaankin olin mieltänyt itseni epämieluisaksi, koska en saanut kiintymyksen osoituksia vanhemmiltani (eivät tainneet muutkaan sisarukseni saada, niin että samassa veneessä oltiin!) ja päätellyt siitä sitten että lapset ovat ihan ylijäämä kamaa tässä maailmassa. Ajattelin, etten itse ikinä haluaisi mokomia hankalia otuksia. Kuka niiden kanssa pärjäisi, saati jaksaisi olla? Kunnes sitten iski vauvakuume! Sitten näin ihmeen: lapsi, oma lapsi! Höpötinkin sittemmin  ihan loputtomasti omille lapsilleni, kasvatin ja kasvatin. Niin kuin taidan vieläkin kasvattaa. Paitsi, että nykyisin tytär enemmänkin kasvattaa minua. Ehkä poikakin.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän taidan tykätä lapsista. Ne ovat ihan kuin koiran- tai kissanpennut: uteliaita, kekseliäitä, nokkelia, huumorintajuisia. Arvokkaita olentoja, joista jokaiselle soisi hyvän elämän.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
26.06 | 09:50

Hei!
Hyvin mielellään minäkin vaihtaisin ajatuksia. S-postini on kaarina.dewolff@gmail.com. Vasta pääsin kirjan loppuun ja yksi viikko systeemiä on mennyt!

...
25.06 | 14:20

OLEN ERITTÄIN TYYVÄINEN KIRJAAN JA TULOKSIINI TOIVOISIN VOIVANI KESKUSTELLA TÄSTÄ UUDESTA ELÄMISEN TAVASTA JA KAIKKEEN SIIHEN LIITTYVÄSTÄ.

...
09.06 | 23:05

Päiväkoti lie paras sellaisille, joiden kotiolot - ikävä sanoa -ennakoivat mahdollista syrjäytymistä. Välittävä, osaava koti tietenkin antaa hyvät eväät!

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS