Tänään ajattelin...

Juhlat juhlittu ja pillit pantu pussiin

Joulut tuli ja meni. Ei sen enempää stressiä eikä  haloota. Tasaista, ihan kivaa... Musta joulu, ruuatkaan ei maistuneet miltään. Lanttulaatikko, hm, porkkana- ja perunalaatikot. Jouluna niitä on pakko syödä. Oisin vielä lipeäkalaakin oikeastaan tahtonut, vaikken tykkää siitä just ollenkaan. Kun jouluna pitää. Mut onneks tuli Lumiukko telkkarista. Perinteet on tärkeitä. Ja pääasiahan jouluna on se rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto.

Uusi vuosikin juhlittiin ihan sopuisasti kivassa seurassa, Wayankaan ei sen enempi joutunut jännittämään ilotulitteita. Oliko niitä vähemmän kuin tavallisesti? Ainakin loukkaantuneita taisi olla entiseen malliin ihan liian paljon. Nyt on kinkun jämistä keitetty ihana hernekeitto ja arki on alkanut! 

Tässä eläkeläisen arjessa on ihan eri leima kuin työssäkävijän. Sitä merkkailee kalenteriinsa noita harvoja työpäiviään ja vesijumppa-vuorojaan. leffakäynnit ja Tallinnan reissut. Sellaiseen on aikaa nyt ja voimia, kun (vielä Itkeväon terve). On vapaa olo ja se se merkkaa paljon! Joka päivä pitää muistaa olla kiitollinen terveydestä!!!

Onko se tää ikä, kun tekee tehtävänsä, että nuo pyhät tuntuu jotenkin yhdentekeviltä. En minä nyt mikään erityinen jouluihminen ole ollut, mutta aika tunteella olen siihen kuitenkin ennen suhtautunut. Opin jo lapsena, että jouluna ollaan kireitä ja hermostuneita, riidellään, itketään ja murjotetaan. Niitä "ihania" muistoja hellin sitten pitkälle keski-ikään. Oli kiva kylpeä itsesäälissä ihan vaan muistojen takia sen sijaan, että olis heittänyt ne muistot ikkunasta ulos ja päättänyt että nyt on nyt ja nyt on kivaa. Ja se on ihan täysin musta itsestäni kiinni. 

Noh, nyt on kivaa. Sellaista tasaista kivaa, ei mitään suuria tunteita, mutta tyytyväinen olo, elämä järjestyksessä.

Luin Anna-Stina Nykäsen kolumnin Hesarista. Siitä, miten kauhea joulu voikaan olla. Siihen kerrytetään niinpaljon tunteita. Se on ihan eri asia kuin vappu tai pääsiäinen! Puistatti ne jutut siinä kolumnissa. Ja joulun alla uutisoitiin taas tuttuun tapaan noista turvakodeista, miten täyttyvät asiakkaista. Elämä voi olla tosi rankkaa joillakin. Yksi ystäni kertoi parantumattomasti sairaasta, päivittäin apua tarvitsevasta ystävästään, joka vietti tavallisen joulun normaalisti miehensä kanssa, niinkuin parikymmentä vuotta sitä ennenkin. Heti joulun jälkeen mies käveli reppu olallaan ulos talosta (vaimon nimissä olevasta), että "heippa vaan, minä tästä nyt lähdenkin, enkä enää tuu!"

Vaikka nämä järkyttävät Siperian pakkaset nyt näyttävät saapuvan, nautitaan tästä valon lisääntymisestä, muistetaan ulkoilla ja syödä terveellisesti (kun lopulta viimeinenkin suklaarasia on tyhjennetty.). Ihana, ihana arki!

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.05 | 20:49

minulla samat oireet jo 8 vuotta joka päivä.keinuntaa kävellessä hämärässämyö pahempi. aamuisin kaikki paikallaan muutaman tunnin kun liikkuu rauhallisesti, mut

...
21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS