Tänään ajattelin...

Naisen arvo

Joku kirjoitti lehdessä näistä meidän nuorista leijonista, että niitä on pidetty tarpeeksi sylissä. Ovat olleet sylivauvoja. Siksi niistä on kasvanut reippaita, itseensä uskovia, hyvin käyttäytyviä nuoria. Minä uskon tähän, se tuntuu loogiselta. Jos ajatusta jatkaisi pitemmälle, voisi yksi suunta olla se, että he kokevat tulleensa hyväksytyiksi jo pieninä ja toinen, että he oppivat myös, miltä hyvä kosketus tuntuu. Hellä, lämmin, vapaaehtoinen. Ehkä empatian taito tulee siinä sivutuotteena. Kaipa on tutkittu – vai onko – sitä, miten empatia syntyy.

Koskettelun tärkeydestä kertoo Femiltä tuleva 4-osainen tanskalainen dokumentti. Siinä puhutaan vauvojen silittelystä ja yleensä halaamisen merkityksestä.

Minä en kotona oppinut halaamaan. Äiti ei halannut tai pitänyt sylissä, isästä puhumattakaan, se kai oli sitä sodanjälkeistä maailmaa. Sitä on saanut toisen koskettamista opetella vasta aikuisena. Myöhemmin tämä halaaminen on tullut jotenkin muotiinkin, kun on tässä ”eurooppalaistuttu”. Heh.

Mutta hyvä se on. Luulen ja uskon, että läheisen positiivinen kosketus on todella paljon tärkeämpää meille kuin olisimme uskoneet.  Ihan kuin näkö ja kuulo, myös tuntoaisti välittää sinulle maailmankuvaa. Sovitko sinä siihen kuvaan, oletko hyväksytty, tervetullut, tasavertainen.

Mikä sitten murtaa ihmisessä sen ymmärryksen, että pitää kunnioittaa toista? Väristä, maailmankatsomuksesta ja sukupuolesta riippumatta? (En sano nyt uskonnosta, koska sehän on oikeastaan vain yhdenlainen maailmankatsomus, meille jokaiselle syötetty juttu.) Että toista ihmistä ei missään oloissa saa koskea luvatta, ei nolaten, häväisten, ei väkivalloin. Pieninä emme tiedä mistään mitään. Mistä jotkut oppivat sen, että heillä on oikeus hyökätä toisten kimppuun, nöyryyttää toista. Mistä he saavat siihen yllykkeen, uskon, että se on oikein? Ja mukavaa, kivaa? Välittämättä yhtään, siitä, että he väkevät toisen kärsivän.

Ei tietenkään voi olla, että ihan vain sattumalta tuhat ”oikeaa uskoa harjoittavaa” uutena vuotena päättää alkaa kähmiä naisia muka toisistaan tietämättä. Ja sama juttu useissa maissa samaan aikaan. Ja muinakin aikoina, Ruotsissa esimerkiksi. Kukaan ei muka ole organisoinut näitä juttuja?

Pelottavaa on, että niin moni mies on mennyt mukaan, laumakäyttäytymistä pahimmillaan. Aivopestyjä.  Mistä ihmeen syystä!? Onko tällainen käytös muka viattomampaa kuin täydellinen liittyminen terroristijärjestöön? Voidaan vähän huvitella naisten kustannuksella, kun eivät käytä huivia, vaan minihametta tai revittyjä pillifarkkuja. Näytetään niille huorille, mikä on naisen paikka!

Voisiko tässä olla taustalla se, että länsimaat nojaavat paljon tyttöjen kouluttamiseen yrittäessään auttaa kehittyviä yhteiskuntia? Pelko siitä, että kun naiset ovat tietoisia itsestään, roolistaan maan rakentamisessa, lasten kasvattamisessa ja opettamisessa empaattiseen, eettiseen, moraaliseen ja ennen kaikkea itsenäiseen ajattelutapaan, joidenkin ”opettajien” valta vähenee ja murenee. Pidetään vain kiinni lukutaidottomuudesta, käytetään vain vahvemman valtaa, ylläpidetään naurettavia sääntöjä (muka perustuvat johonkin kirjaan) aseiden ja väkivallan turvin! Naisten nousu, oppiminen, feminismi, se on se todellinen uhka.

Muistan sen erään kerran, kun joskus 50-luvulla Kuopion Kauppakadulla, siinä kirkon tienoilla, poikalauma käveli vastaan ja yksi tarrasi rintaan kiinni. Minut valtasi silmitön raivo ja aggressio, mutta minkäs teet, pojat olivat jo kaukana, hihitellen varmaan keskenään, että monesko tuli pongattua. Ja kerran Valkeisenlammen tienoilla yksi kävi käsiksi. Sain sen huutamalla irti ja pakoon. Mutta mieleen ovat jääneet nuo tapaukset eli syvä jälki jää moisesta, enemmästä en edes halua puhua. Onneksi omalle kohdalla ei ole sattunut sen enempää, mutta voin kuvitella, miten monen miljoonan naisen elämän on pilannut mies, joka ei ole naista arvostanut muuna kuin käyttöesineenä eikä sitäkään ole vaivautunut kohtelemaan hyvin.

 Tiedän hyvin, että ketään ei pitäisi syyttää ilman parempaa tietoaan eikä varsinkaan niputtaa johonkin ryhmään, mutta kyllä tässä vaan pakosta on fiilis, että jäljet johtavat sylttytehtaalle.

Niinpä olen vahvasti sitä mieltä, että Suomeen ei pidä rakentaa sitä viisauden kehtoa, suurmoskeijaa. Sellaista ei tänne tarvita niin kauan, kuin esiintyy noita ilmiöitä, mitä ilmeisesti on ollut uutena vuotena täälläkin. Ja ties milloin muulloin. Hesari kertoi tyhjentävästi, mistä tuntuu olevan kysymys. Kolmen ihmisen hanke, joka rahoitettaisiin arabimaista. Nämä kolme ihmistä eivät osanneet antaa tyhjentäviä vastauksia kysymyksiin, mutta ne oli luettavissa rivien välistä. Kontrolli luisuisi käsistä, mutta ei Eu:hun, vaan idemmäksi.

Toivoisin, että tällaiset pelot eivät olisi todellisia, vaan pelkästään ”hysteerisen muijan” kuvitelmia. Mutta…

SILTI uskon ja tiedän, että suurin osa ihmisistä, rotuun, maailmankatsomukseen, sukupuoleen jne katsomatta ovat ihan kunnollisia, ihania tyyppejä, jotka haluavat vain elää rauhassa, rakastaa ja halata toisiaan.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.05 | 20:49

minulla samat oireet jo 8 vuotta joka päivä.keinuntaa kävellessä hämärässämyö pahempi. aamuisin kaikki paikallaan muutaman tunnin kun liikkuu rauhallisesti, mut

...
21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS