Tänään ajattelin...

Erilainen holokaust-elokuva

On nähty Son of Saul. Pitäisi sanoa, että hieno leffa, mutta ei voi. Eikä melkein tiedä, mitä sanoisi.

Leffana erilainen, eri tavalla tehty. Kasvot, ilmeet, lähikuvat, tausta epäselvä, äänet kaiuttimista saksaksi: ”Riisukaa, pian pian, suihku odottaa, vesi on kylmää ja juomakelvotonta, kiirehtikää, pian pian, keitto jäähtyy…” . Ja vankien Sonderkommando-ryhmät paimentamassa, heittelemässä ruumiit (”kappaleet”) uuniin meneville liukuhihnoille, lapioimassa tuhkat järveen, varastamassa salaa vainajien arvoesineitä, jotka kuului kerätä natseille. Huhu oli kertonut, että kommandot itse olisivat vuorossa seuraavaksi suihkuun ja uuniin, siksi valmisteltiin kapinaa. – Eka kerta muuten, kun näin, että jossakin keskitysleirissä sentään valmistauduttiin vastaiskuun. Ja sitten tämä Saul ja hänen poikansa! Siis luultavasti hänen poikansa. Juoni vähäinen,  mutta… Keskitysleirijuttu. Niitähän on ollut kymmeniä ja syystä kyllä. Emme saa unohtaa!

Silti näyttää ja tuntuu, että liian monilta on mennyt ohi tämä opetus tai sitten empatiakyky puuttuu täydellisesti. Saati tämä uusi sukupolvi, se, joiden vanhemmatkaan eivät vielä olleet syntyneet toisen maailmansodan vuosina. Tänään Hesarissa kerrottiin Slovakian nousevasta natsismista, aiemmin ollaan jo kuultu ja luettu muiden maiden vastaavista puolueista. Uniformut ja kaikki… Ja kaiken kaikkiaan tämä vihapuhe, sitä viljellään, siitähän nämä teot sitten vähitellen versovat.

Eino Leinon sanoin (Hymyilevä Apollo): ” Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa! Niin suuri, suuri on maa.”

Mutta takaisin elokuvaan. Jostakin luin, että elokuvassa ollaan yksilön tasolla keskitysleirillä. Hm, itse en noin sanoisi. Enintään varjona seuraamassa Saulin rankkaa päivää. Emmehän tiedä, mitä Saul ajatteli, mitä hän tunsi. Hänellä oli pakkomielle saada rabbi paikalle, että pojan kuolema, hautaus ja siunaus tapahtuisi ”oikein”.  Oliko kaikki muu jo yhdentekevää, vai oliko hänellä huono omatunto siitä, että hänellä yleensä oli avioton poika (oliko poika sittenkään hänen?), josta hän ei ollut pystynyt huolehtimaan vai oliko tämä vainajan asianmukainen siunaaminen viimeinen arvokkuuden ripe? Eikö kenenkään muun kohtalo liikauttanut enää, eikö mikään toinen suihkuun menevä tai liukuhihnalle vedettävä saanut aikaan ilmeenkään värähdystä? Oliko koko kommando-ryhmä jo niin täysin lukossa, vieraantunut, koneeksi muuttunut, tai peloissaan, että missään ei näkynyt tunteita? Voiko meistä ihmisistä tulla määrätyissä olosuhteissa koneita? Kellopeliappelsiini? Eikö vaikkapa suru, raivo ja epätoivo hetkeksi voisi saada ylivaltaa silläkin uhalla, että olisin seuraavassa silmänräpäyksessä kuollut?

Siis varattu nenäliina oli tarpeeton. Elokuva veti sanattomaksi.  Ohjaaja László Nemes on tietenkin haastatellut keskitysleireiltä selvinneitä, mutta eikö ole kerrottu tunteista, onko vain kerrottu tapahtumista?  Mitä puhuttiin, mitä kuiskailtiin? Entäs sitten saksalaiset? Eikö jonkun ilme joskus paljastaisi, että heidänkin teki pahaa. Kaikki eivät ole voineet olla tunteettomina katsella juutalaisten kohtaloa ruohonjuuritasolla. Jos uunien kapasiteetti tuli vastaan (”lähetykset” olivat liian tiheitä): sinne vaan kuopan reunalle ja rätätätää!

Niin, siis erilainen elokuva holokaustista. Niin läheltä nähty, että tunteet eivät heränneet. Etäännytti. Ihmiselämä sammuu, sydäntäsärkevät huudot ja ovien hakkaaminen kaasukammioista, sitten olet vain ”kappale, ongelmajäte. Toiset vangit kaasukammion ulkopuolella, ne kommandot, odottelevat ilmeettöminä metelin lakkaamista, kukaan ei reagoi mitenkään.  

Ajatukset kyllä heräsivät.

Silti: kuuluiko tälle antaa se ulkomaisen leffan Oscar, koska aihe oli tämä? Huonon omantunnon takia, syyllisyyden, jota me kaikki kannetaan? Minä oisin äänestänyt Miekkailijaa.

 

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.05 | 20:49

minulla samat oireet jo 8 vuotta joka päivä.keinuntaa kävellessä hämärässämyö pahempi. aamuisin kaikki paikallaan muutaman tunnin kun liikkuu rauhallisesti, mut

...
21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS