Tänään ajattelin...

Uikkarit ja möhömaha

Ystäväni on lievästi järkyttynyt. Hän on lopultakin rohkaistunut etsimään kumppania netistä. Ja mitä sieltä löytyykään? Monipuolinen kirjo sinkkumiehiä! Uimahousut ja kaljamaha, lusikkanaama ja tärkeä ilme. 

Se on tuo netti sellainen luojan siunaama väline tai miksi häntä nyt kutsuisi. Ei tarvitse lähteä roikkumaan baaritiskeille kuuntelemaan humalaisten ehdotuksia, sietämään takiaista joka on takertunut röhnöttämään viereen, jolloin se ainoa hieman kunnollisemman oloinen pääsee livahtamaan. Hänen peräänsä voi luoda vain kaihoisan katseen.

Nyt voi etsiä sitä kunnollista netistä. Tietää, että ollaan samalla asialla. Etsitään joko tositarkoituksella tai vain huvikseen (erilaisia vaihtoehtoja on profiilissa tarjolla tämän toivotun suhteen vakavuudelle). Lomakkeen täyttämisessä menee noin tunti, eli on pyritty melko tarkkaan kartoitukseen omista tarkoitusperistä, luonteesta, maailmankatsomuksesta ja mieltymyksistä.

Kyllä se sieltä löytyy, kun vain jaksaa kärsivällisesti tsekata systeemin tarjoamat ehdokkaat. Mutta kun se ulkonäkö jo tökkii… Minkä sitä kaljulleen voi, se ei kai lie niin paha asia, mutta elopaino ja vaatetus! Niille kyllä pitäisi voida jotain! Jos jalassa on kireät (hm!!?) uimahousut, sellaiset isoisän aikuiset, päässä sombrero ja siinä välissä karvaista rintaa, tatuointeja käsivarret täynnä sekä se mahtava, roikkuva vatsa, niin, mahtaako tällä uroksella olla toivoa. Eliittikumppani, totta tosiaan.

Eihän ulkonäkö ole tärkeä, eipä niin, totta tosiaan ei. Heh. –Hitto, totta kai se on tärkeä!  Ulkonäkö, ilme, olemus. Älyn ja sympaattisuuden väläys katseessa. Sitä kyllä on lupa toivoa ja edellyttää henkilöltä, joka lukee itsensä eliittiin. Vai lieneekö kokonaan vieras sana? Wikipedia kertoo, että se tulee latinalaisesta sanasta eligere, joka tarkoittaa valitsemista.

Ensimmäisestä erästä, runsaasta kahdestakymmenestä jäi kuulema jäljelle kokonaista kaksi, jolle voisi jotain vastata. Systeemi on verrannut jokaisen vastauksia sinkkunaisen omiin ja laatinut ehdotuksensa. Vähän niin kuin Ensitreffit alttarilla-ohjelman tekijätiimi, joka hakee pareja haastattelujen perusteella.

Kahdella muulla ystävällänin on vastaavanlainen haku päällä. Suurimman osan tarjokkaista voi kuulema hylätä suoralta kädeltä, he sanovat. Se on se kymmenen prosenttia, joka näyttää sopivalta ensi silmäyksella. No, kyllä sieltä takuulla enemmänkin löytyy, kun suurennuslasilla katselee. Sitten vaan liukuhihnatreffejä putkeen! Ollaanpas siis realisteja: turha tuhlata aikaa, jos heti tuntuu siltä, että temperamentit ei sovi, jokin tökkii toisen asenteessa, ääni on kauhea, tuoksu outo ja vieras, liikehdintä ja eleet omituisia. On vain luetettava siihen, että kyllä tämäkin ressukka joskus omansa löytää. (On takuulla synti sanoa ’ressukka’, voihan henkilö olla fiksu ja kiva, ei vaan sovi juuri mulle!)

Kaksi muutakin ystävääni on samanlaisella hakukierroksella. Työlästä, sanovat hekin, mutta vielä työläämpää olisi kytätä siellä Storyvillessä tai jossain yökerhossa. Mutta jos parisuhde sitten löytyy, on se varmasti ollut vaivan väärti. Tai toivottavasti on…

Tänään innostuin itsekin kurkkaamaan Suomi24:n treffipalstaa. Miltä näyttäisi tilanne, jos olisin etsimässä paria! Noh, otetaan vaikka ikähaarukka 65-79. Hui, ei voi ajatellakaan, että ottaisin jonkun yli 74-v. Tai pitäisikö yläikärajaa vieläkin laskea ja ehkä alaikärajaakin? Onhan Katri-Helenallakin se, tää tää…noh, nuori kuitenkin. Laitetaan etsintä koko maan alueelle. Herranen aika, miten ovat totisia! Siinä on oltu tarkkana, kun on selfieitä otettu! Ei ole saanut käsi täristä. Ja taas on irwin-hattuja ja tatuointeja, on laihoja kuikeloita ja lihavia possun oloisia. Oliko heitä joku 3-400 sen ikäistä miestä tällä palstalla etsimässä elämänsä naista. En löytänyt minäkään kuin pari kolme sellaista, jotka miellytti silmää (tässä iässä, - jos välillä itsekin muistaa peiliin vilkaista – ei voi niin hirveästi toivoa sitä nuoruuden hehkua toiseltakaan), mutta se olemus ja katse. Pitäähän nyt olla edes ystävällisen näköinen kuvassa! Joillakin on hauki seuranaan, toisilla moottoripyörä tai golf-maila. Vaan suurin osa on kuin maansa myyneitä tai persuksiin ammutun karhun oloisia, siis suorastaan vihaisia!

Onneksi en ole etsimässä, olen tähän nykyiseen ihan melkein tyytyväinen. Ja onhan se myönnettävä, että ei siitäkään enää kovin hehkeää valokuvaa saa ja tuskinpa meidän toiveemme ja sympatiamme mätsäisivät, jos olisimme joutuneet lomakkeita täyttelemään, sen verran erilaisia ollaan. Silti se on fiksu ja kiva, ei ole tarvetta vaihtaa.

Niin, että ehkä ei ihan niin tarkalla silmällä pitäisi katsoa noita kuviakaan tuolla netissä.

(Hei, minähän voisin perustaa bisneksen: valmennus netti-deittailuun! Mietittänpä ensiksi sitä sun vaatetusta ja hiusmallia. Etsitääs nyt ihan ekaks sulle sopivat rillit ja harjoitellaan hymyä valokuvaa varte. Ai ai, hampaat täytyy laittaa kuntoon, muuten ei kannata yrittää...)

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

19.06 | 11:06

Hahaa.. just niin

...
21.04 | 21:24

Aikamoista sattumaa vai...

...
27.08 | 22:43

But ASK them if they got Canadian bacon! 😂🤣

...
26.08 | 19:25

Kiire/kiire/kiire..on tuttua tavaraa sekä omasta takaa, että tuontitavarana. 😀Mutta hermosi on kuin pajunoksa: taipuu muttei katkea.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS