Traditiot on tärkeitä. Niiden varassa mennään meidän ja teidän kulttuurissa. Mutta mihin pisteeseen ne on tärkeitä? Liittyykö niihin joitakin uskomuksia, taikauskoa siis?
Pieter halusi tehdä
tänään Oma's omenapiirakkaa. Tänään. Jouluaattona. Siis oikeastaan Opa's omenapiirakkaa. Jouluaattona??? Eikä tajunnut yhtään, kun ihmettelin. Siis, eihän se koskaan leivo. Eikä varsinkaan jouluaattona,
jolloin ei omenapiirakoita suvaita mailla ei halmeilla. Joulu on luumuhillon ja tähtitorttujen aikaa, kanelin ja saframin, rusinoiden ja manteleiden. No, tulihan tähänkin kanelia...
Veljeni nauroi puhelimessa, kun kerroin, että tuolla
keittiön puolella pusataan omenapiirakkaa. Tajusi heti, että "täh? jouluna?". Pieter ei ymmärtänyt, vaikka luulin sen jo omaksuneen nämä suomalaiset traditiot: joululaulut, hautausmaa, kuuset, tontut, piparit, tortut, glögi
(hm, Ruotsista), kinkku, laatikot, silli, mäti, graavi kala jne.
Hollannissa ei ole joulutraditioita, ties onko muunkaanlaisia, Ehkä Pieter ei vain tiedä, kun ei välitä. Mutta jouluna ainakaan ei ole. On Sinterklaas, Pyhä
Nikolaus, silloin meidän itsenäisyyspäivänä. Hän tuo lahjoja lapsille tullessaan Espanjasta laivalla (oikeasti siis siirtomaista) Svarte Piet'ien kanssa (mustia palvelijoita). Ruokapuoli on kuulema niin, että on juhla-ateria
(ehkä Sinterklaasina, mutta ainakin jouluna), mutta se on, mitä kukin haluaa! - Nyt pitääkin kysyä Ellyltä, kaikkien tradioitioiden hollantilaiselta ystävältä. Olisko siellä sittenkin jotain, joka on minulta
mennyt ohi. Vai onko Hollanti ollut jo niin hirveän kauan kansainvälinen maa, että monimuotoiset traditiot ovat jääneet kunkin perheen ja suvun sisään.
Nyt ei ostettu rosollia. En tykkää, vaikka kaikkia siihen
kuuluvia juureksia mielelläni syönkin. Mutta rosolli on mautonta. Silli tekee siihen edes vähän terää. Mutta se vaaleanpunainen kermavaahto ei kyllä tee! Ja koska kinkun paisto venyi ja venyi (lämpömittari ei vaan
noussut, mistä lie johtunut!) illallinen siirtyi myöhäiseksi. Päätettiin jättää koko alkuruokarituaali pois, siirtää se huomiseen. Aah, miten onkaan kevyt olo, kun ei tullut ahdettua itseään supertäyteen!
Monestihan sitä on jo kinkkuun päästessä niin ähky, ettei se oikeastaan edes maistu. Ei kinkku, eikä laatikot.
Mutta ne traditiot. Kai ne on tärkeitä. Saa meidät tuntemaan, että kuulutaan jonnekin, tähän
maahan, tähän ryhmään. Eikä haittaa, että ruotsalaiset nauraa meille, ei meillä enää ole isommin alemmuuden tunteita (kun on nuo saara-aallot, nightwishit sun muut, jotka todistaa, että me ollaan yhtä
hyviä kuin ruotsalaiset). Ne saa nauraa, me voidaan itsekin vähän (happamesti) hymyillä, koska tämä slaavilaisen melankolian ja karjalaisen iloisuuden, savolaisen letkeyden ja pohjalaasen jämäkkyyden yhdistelmä
tekee meistä omanlaatuisia, ainutlaatuisia. Ja me kehdataan jo olla sellaisia, eikä meidän enää ole tarvista esittää mitään muuta.
PS. Kysyin Ellyltä joulutraditioista. Hän vastasi, että HEILLÄ
joulu on hyväntekeväisyyden juhlaa ja jokainen on ihan vapaa valitsemaan päivällisensä. - Pah, niin kuin ei meillä olisi. Mutta, kun ne on niin pieniä ne silakat joulukaloiksi (sanoi muuan Harri Holkeri aikoinaan), niin mepä
syödään kinkkua. - Se tulee takuulla nälkävuosista, jouluna me muistetaan sitä, kun lopultakin oli mahdollista saada ihan oikeaa ruokaa pöytään.
Opa's apple pie, uusi joulutraditio?