Tänään ajattelin...

Maailmanpolitiikkaa pähkinänkuoressa

Maailmanpolitiikkaan niille (meille) taviksille, jotka muinaisilla historian tunneilla miettivät vain seuraavaa välituntia. Sitä tarjosi meille aimo pläjäyksen tänään Hesarissa Heikki Aittokoski. Mitä on merkantilismi, mitä protektionismi ja nationalismi, mitä ovat globalisaation hyvät ja huonot puolet. Miten populistinen politiikka kaikessa oveluudessaan saa yksinkertaisen, oppimattoman kansan koukkuunsa vetoamalla tunteisiin. Aittokoski käyttää tässä Ultra Bran värssyä: minä suojelen sinua kaikelta... 

Mehän ei haluta tänne NIITÄ. Paitsi jos ne tuo kultaa ja kunniaa ja ostaa meiltä laivoja ja moottoreita, rullaportaita ja hissejä. Ostavat meiltä knowhowta yliopistojen opiskelijoina ja muistavat sitten aina muistuttaa, että juu, tää on Suomesta. Suomi, se se on SE JUTTU. Maailman napa oikeastaan, vaikka aika vaatimaton. Kuiskaus.

Jokainen on tietävinään, jokaisella on mielipide. Ollaan sitten vahvasti tätä mieltä tai tuota. Niin, ja onhan toki niitäkin, jotka (Amerikassa ainakin) sanovat, ettei sillä nyt oo väliä, kuka siellä on pressana, kaikki ne kuitenkin vain ajavat omaa asiaansa, koko politiikka on samaa paskaa. Näinhän se minun amerikkalainen siskonikin sanoi. Tosin sitten ehätti samaan hengenvetoon julistamaan George W Bushin Tosi Mieheksi, joka Tietää, Mitä Tekee. 

Tänään Putouksessa Aino Inkeri Ankeinen sanoi, että hän on kyllästynyt politiikassa aina vain samoihin naamoihin. Kun juontaja kysyi, eikö nyt sitten oon kiva, kun tulee kunnallisvaalit ja uusia naamoja, hänellä oli taas varma kanta: EI, entiset oli parempia! (Ja sitten se ihana hokema: oi herra, ota minut jo pois!)

Niin kauan kuin muistan. on maailmassa olleet meneillään kiperät ajat. Tämä uhkaa ja tuo uhkaa. liittyäkö Natoon vaiko ei, ero EU:sta, oliko koko juttu ihan idiootti jo alunperin? Siis koko unioni tai ainakin meidän liittyminen siihen? Tai ainakin euroon. Tilanteet muuttuvat, tulee uusia johtajia ja "johtajia".  Pellejä, joilla on valtaa niin paljon, ettei heidän touhunsa enää naurata. Kiperät ajat on nytkin, tosi synkältä näyttää taivaanranta. Miten nousee EU, ymmärretäänkö, että yhteistyö on valttia? Mikä on Suomen tie, mistä löytyy kaverit?

Kiina? Olisiko aika kääntää katseemme siihen suuntaan? He ovat oppineet tekemään elektroniikkaa (ei tarvitse sanoa enää: chinese shit!), ehkä sieltä tulee paljon opiskelijoita Suomeen, oppivat VIELÄ enemmän kaikkea kivaa. Nyt, jos Trump suhmuroi siihen suuntaan, vaihtoi mielipidettään lennosta kahden Kiinan politiikasta, kun sai sovittua kymmenen vuoden projektinsa tavaramerkkinsa lanseerauksesta niillä markkinoilla, vai mitä se nyt olikaan. Kiinanhan jo tuomitsi jyrkästi protektionismin (oma lehmä ojassa, mutta jos me vähän voitaisiin ojentaa auttavaa kättä...) Mutta, JOS Kiinakin on epäluotettava, kun menee tuollaiseen Trumpin halpaan, mites sitten suu pannaan? Mistä kaveri? Etelä-Amerikka, Afrikka? - Voi meitä! Heikki Aittokoski, valista nyt pikkasen, miten nyt kannattaisi edetä! 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

19.06 | 11:06

Hahaa.. just niin

...
21.04 | 21:24

Aikamoista sattumaa vai...

...
27.08 | 22:43

But ASK them if they got Canadian bacon! 😂🤣

...
26.08 | 19:25

Kiire/kiire/kiire..on tuttua tavaraa sekä omasta takaa, että tuontitavarana. 😀Mutta hermosi on kuin pajunoksa: taipuu muttei katkea.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS